Elokuu 2022
Cesenatico
Valo on laskeutunut huoneen seinille, kodiksi.
Ei ne seinät, ikkunankarmit ole koskaan nähneet marraskuun pimeyttä
ja siksi; me asetamme tälle kaikelle kontrastin.
Koira murisee, ulisee, puhuu kieltään häntä huiskien,
jääkaapin edessä nyökkäilee ja välillä katsoo silmiin
haukkuu ilman ääntä, aukoen vain suutaan.
Sinä tanssit; kolme metriä taivaan katon yllä
katson sinua, mutta katseemme aina eroavat, pyörivät, kohtaavat
ja niin jatkat pyörimistäsi ja minä haluan matkaasi ja haluan pyöriä,
kanssasi, vaikka toinen jalkani on kolme metriä kellarin alla,
ja myöhemmin; kun koira on taas nurkassaan,
kieli roikkuen läähättämässä vanhuuttaan,
minä hotkin papuja kulhosta parta punaisena tomaattikastikkeesta
sinä syöt leipääsi, jonka päällä on paistettu muna
ja pääni vielä pyörii, tanssimisesta, ja tänne tulon lennosta
mutta yritän kuitenkin kuvata tätä hetkeä kirjaani
postikortiksi; sinusta ja minusta ja vanhasta koirasta ja aamupalasta ja tanssista
ja valosta, joka on kuin itse neitikesä hattuineen ja kaikkineen
yritän, mutta kurotat kättä minulle, sanot
"Tanssitaan, nyt kun saa."
Jyri Anton Ollila