Tiitta, Anna
Olen äidin puolelta Tornionjokilaaksosta lähtöisin oleva kirjailija ja elämäni jakautuu kolmeen paikkaan. Talvella asun pääosin Riihimäellä, ja toukokuusta syyskuulle asun Kemissä. Kittilässä mökkeilen ympäri vuoden joka toinen kuukausi ja viivyn viikon verran kerrallaan.
Ensimmäinen kirjani novellikokoelma Ei niin pientä pahaa (2015) kertoo pahuudesta, joka oli "niin vähäistä, että sitä ei edes pahuudeksi laskettu". Kirja voitti myös vuoden 2016 Möllärimestarikilpailussa novellit ja kertomukset-sarjan ja tuli kokonaiskilpailussa toiseksi.
Toinen kirjani Älä jätä minua (2018) kertoo rautateiden rakentajista ja heidän perheistään 50-60 luvulla. Romaani on fiktiivinen, mutta perustuu osin omiin kokemuksiin, sillä äitini suvun miehet olivat myös radanrakentajia. Kirja sisältää todellisia tapahtumia ja "oikeata" elämää mm. Kauliranta-Kolari rataosuudelta 50-60 luvulla. Itse aloitin 15-vuotiaana lähettinä ja puhelinkeskuksenhoitajana Kauliranta-Kolari ratatyömaan pääkonttorissa Pellossa.
Kolmas kirjani Marian luut (2019) on fiktiivinen sukupolvitarina ajalta 1864-2013. Olen tehnyt taustatutkimusta ja kirjoittanut kirjaa liki kuusi vuotta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Tornionjokilaaksoon ja keskittyvät fiktiiviseen Peskijärven kylään, mutta kirjassa eletään myös Helsingissä. Kirjani naisista Mariat ovat haaveilijoita, joiden on pakko lopulta tarttua toimeen, mutta Anna ja Martta ovat toista maata. Heille tekeminen tarkoittaa rakastamista ja matonhapsujen oikominen huolenpitoa, vaikka eivät sitä itse huomaa.