Liiti, Sanni

Runokärpänen iski minuun jo lapsena, mutta työnsin sen aina sivuun. Sitten kun minulla on aikaa. Nyt minulla on aikaa myös runolle. Olen eläkkeellä tekstiilialan suunnittelu- ja työnjohtotehtävistä. Minulla oli tilaisuus osallistua Lapin Kirjallisuusseuran järjestämälle kirjoittajakurssille viime keväänä. Olen muutaman vuoden ajan osallistunut Tornion kirjaston ylläpitämään Senioreiden sanataidepiiriin. Siinä on vetäjänä toiminut Sinikka Lappeteläinen. Näistä kokemuksista rohkaistuneena julkaisin tämän kokoelman. Olen kirjoittanut myös satuja lastenlapsilleni. Yhden sukutarinan ja juuri sain valmiiksi lähes satasivuisen talotarinan.

Tämä runokokoelmani koostuu useammasta osasta, jotka olen erotellut Aforismeilla. Jokaisella runolla on otsikko, jotenen laittanut sisällysluetteloa. Ensimmäinen osa kuvaa luontoa, sen kunnioittamista. Toinen osa, arkipäivän ohikiitäviä sattumia. Kolmannessa palaan lapsuuden hyviin muistoihin. Neljännessä, lähellä minua itseäni. Viimeinen osa suru ja kaipaus.

Runoissani haluan tuoda esille elämän herkän katoavaisuuden. Ihmisen pienuuden. Huumorin avulla jaksamisen ja sen kuinka itselleenkin voi nauraa.

Halaus

Lämpimästi hän hipaisi poskeani,

hulmautti hiuksiani.

Jatkoi matkaansa ei katsonut

taakseen.

Se oli kuin ohimenevä raikas

tuulahdus.

Yksi harmaa päiväni oli pelastettu.

Jos huomaat poimuja kasvoillasi,

eivät ne ole ryppyjä, vaan kauneutta

on annettu niin runsaasti, että on täytynyt

laittaa poimuille.

Väylän vaahtopäillä. Raili Ilola, Sanni Liiti, Anita Myllykoski, Ritva-Elina Pylväs. Mediapinta 2017.

Ajatukset nousevat mullasta.

Runokokoelma, omakustanne. 2010 syyskuussa.