Aika: torstai 16.1.2020 klo 15-20
Paikka: Kolarin kunnanviraston valtuustosali


Aikataulu:


15.00 Kahvitus, kirjanäyttelyyn tutustuminen, kirjamyyntiä.

16.00 Tervetuloa, kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtaja Kyösti Satokangas, Kolarin kunta.

16.10 Sulo Väylän kirjailijana, Tuomo Korteniemi, Väyläkirjat, Pello / Rovaniemi

16.30 Ystävän muisteluksia: Raija Järvinen, Pyhätunturi / Hollola

17.00 Väärtin muisteluksia: Sulo huonekaverina, Markus Kangas, Ylitornio / Oulu

17.15 Musiikkia, Markus Kangas.

17.30 Paussi eli välikahvit

18.00 Kirjailija Juha Hurme: Sulo Saukkoriipi Sodankylän kirjoittajakursseilla

19.00 Keskustelua, vapaa sana.

Kirjamyyntiä: Sulon kirjoja ja muita paikallisia kirjoja.

20.00 Päätös


Järjestäjä: Kolarin kunta, Kirjasto- ja kulttuuritoimi

 

 

Näin kirjoitti Sulo seuran kurssien merkityksestä omalle kirjailijanuralleen, vuosi on ollut ehkä 2010. Kirjoitus on pysyvästi luettavissa verkkosivuillamme.: 

Olin kirjotellut juttuja kaapinloovaan

Kirjoittanut Sulo Saukkoriipi

 

Soli vuosi 2000 ko mie tuskailin kirjotushommitten kans. Eihän siittä tullu mithään. Niin ja sitä oli jatkunu vuositolkula. Sitte mie sain tion että son semmonen Lapin Kirjalisuusseura olemassa. Oliko se nyt läänin kirjailija vai kirjalisuuen läänin taiteilija ko tiesi sanoa että seura järjestää kirjottajille kurssia Soankylässä. Sano että sulla pittää hoppua jos meinaat keritä sille kurssile ko se alkaa juuri varsin. Juhanusviikola. Mie tietekki rukatin heti soittamhaan ja ko sielä kuulit mistä se kiikastaa niin panit minut proosaryhmään. Mulla ollu haijuakhaan mitä se tarkottaa. Herra isä. Sunkhaan mie käsittäny muutakhaan päiväkaussiin. Sitte se laukesi.

Soli opettajalla omia kirjoja pöyälänsä myytävänä. Uusimpanna novellikokoelma ja tajusin että se minun häätyy ostaa. Oli se vain sen näkönen. Niinkö katkismus. Ko sain sen kynssiini se joutu tarkhaan syyhniin. Huomasin että siinoli 96 sivua, joista 25 sotkematonta ja monta joissoli muutama rivi. Luulin että mieki tuomosseen pystyn. Olihan mulla loovat pullolansa A-nelosia ja laiasta laithaan täynä. Soli väärä luulo. Kurssitten vetäjät vuositten kulussa on opettanheet että turhat selittelyt pois. Siinä son koko kirjan synnyn itu. Ossaappa tiivistää niin paljon ei varmasti ole helppo. Kymmeniä sivuja vähistä. Selittely vähenee mutta taitoa semmonen vaatii.

Olen käyny 11 kesäkurssia Soankylässä ja oppinu jo pikkusen plokkaahmaan tionmurusia, oppitunnilta, luenoilta ja vähäsinä vapaa-aikoina kavereilta. Mie piän että kaverioppi vastaa ainaki yhen kurssin kymmenestä. Hauskemastikki jos kehtaa sanoa.
Minusta ensimäiset kurssit antavat eniten. Opettajilla olis paljon annettavvaa mutta net joutuvat alottamhaan joka kesä alusta. Aina on uusia oppilhaita ryhmissä.

Sitte tulleeki kaverioppi. Monesti saapi kokemuksen antamia vinkkiä. Toiset varottavia, toiset onkheen otettavia. Siinä se hauskuus.
Vaikka joka kurssi on kääntäny harrastusta piirunverran oikehaan suunthaan, niin häätyy sanoa: Vaikeata on taiteen ohdakkeisella polulla. Opastettunaki.