Terttu Hyttinen otti yhteyttä huhtikuun alussa. Hän lähetti kansiollisen runoja ja pyysi Erkki Alajärveä piirtämään kannen runokirjaan. Samalla hän pyysi neuvoja ja apua, miten saisi kirjan julkaistua. Kirjan kustannuskuntoon saattaminen luisui vähitellen minulle. Ajattelin, että kun kyseessä on 93-vuotias ihminen, joka on julkaisemassa ensimmäistä runokirjaansa, niin pitäähän kirja saada valmiiksi. Tehtävästä tuli minulle hyvin antoisa.


Runot olivat kansiossa valmiina. Terttu sanoi heti, että niistä ei muuteta riviäkään. Kustantajaksi valikoitui tamperelainen Mediapinta Oy, joka tavanomaisen kustantamisen lisäksi tekee ns. palvelukustanteita. Se on omakustanteen ja täyskustanteen välimuoto. Kustantamo huolehtii kirjan painamisesta, markkinoinnista ja levityksestä. Kirjoittaja ostaa sopimuksen mukaisen määrän kirjoja.


Ihailin sitä hengen voimaa, jolla Tertun ikäinen ihminen paneutui kirjan valmisteluun. Vaikka runot olivat valmiina, prosessi kirjaksi vaati voimia. On varmasti ihan valtakunnallinen saavutus, että 93-vuotias julkaisee esikoisrunokokoelman.


Runot ovat syntyneet kymmenien vuosien aikana tavallisina ja erilaisina päivinä, kuten Terttu sanoo kirjan alussa. Tertun runoja on julkaistu lehdissä ja lausuttu eri tilaisuuksissa ympäri maata jo vuosikymmeniä. Erityisen suosittu on ollut runo isoäiti Mariasta. Se kertoo vanhasta äidistä, joka turhaan odottaa kirjeitä ja käyntejä lapsiltaan, jotka ehtivät lähettää vain kuvapostikortteja matkoiltaan.


Teoksessa näkyy kiinnostavalla tavalla se pitkä aikaväli, minä aikana runot on kirjoitettu. Yllättävästi ajankohtainen jälleen on esimerkiksi runo Ydinsaasteen varjossa maailmanvuonna 1986. Silloin oli Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuus, viime keväänä kamppailivat japanilaiset Fukushiman ydinvoimalan tuhon kourissa.


Toimittajan työssään näköalapaikalta katsellut Terttu kritisoi terävästi päättäjiä, jotka eivät näe pienen ihmisen ahdinkoa. He kyllä tulevat Lapin hohtaville hangille ja yöttömään yöhön, mutta kaamosaikana kukaan ei tarkasta eikä tarvitse Lappia. Lapin akan ja Lapin ukon lapsikatraineen on elää kitkutettava eteenpäin säässä kuin säässä.


Lapsista ja nuorista Terttu kirjoittaa sekä hellyttävästi että kantaaottavasti. Lapsista jotka ovat oppineet suojautumaan iskuja vastaan ja lapsista, jotka ovat kykenemättömiä puolustautumaan. Mutta myös lapsista, jotka elävät iloista ja turvallista lapsen elämää.


Vajaan kolmen kuukauden kuluttua työskentelyn aloittamisesta vietimme teoksen julkaisujuhlaa Hannuksenkartanossa Sodankylässä, missä Terttu nykyään asuu. Näin Terttu kuvaa lokakuuta samannimisessä runossa:

 

 

Pilvet repesivät auringon edestä
ja vastasatanut lumi
oli kuin suuri
villieläimen talja
kirjailtuna
ruskan punaisilla lehdillä.

Tämä on luopumisen
hyvästijätön
ja lähtemisen aikaa.
Helähtäen soi yksiöinen
jääriitto kaislikossa.

Tämä on lumeenpiiloutumisen aikaa.


Runokirjan tuotto käytetään avioerolasten ja sijaiskotinuorten hyvinvoinnin edistämiseen.
Terttu Sievilä-Hyttinen: Kiehisiä. Mediapinta 2011. Kannen kuva ja suunnittelu Erkki Alajärvi.

Paula Alajärvi