Tervetuloa Tekijöiden päivään 30.11.2019 Kemiin 

 

(ja myös Lapin Kirjallisuusseuran syysvuosikokoukseen: klo 14.15 luokassa 310!)

 

Tekijöiden päivä on vakiintunut osa Lapin Kirjallisuusseuran vuodenkiertoa. Kutsumme taas edellisen Tekijöiden päivän jälkeen teoksen julkaisseita kirjoittajia esittelemään teostaan. Tavoitteena on saada näkyvyyttä uudelle lappilaiselle kirjallisuudelle ja tarjota kirjoittajille mahdollisuus tavata toisiaan ja vaihtaa kokemuksia kirjoittamisesta ja julkaisemisesta.

Tilaisuus on avoin paitsi seuran jäsenille, myös muille Lapin läänin alueella asuville kirjottajille. Seuran jäsenet voivat osallistua asuinpaikasta riippumatta. Lapin Kirjallisuusseura osallistuu matkakustannuksiin Lapin läänin alueella.

Tänä vuonna Tekijöiden päivää vietetään Kemissä, osana kaupungin 150-vuotisjuhlavuoden tapahtumia. Järjestelyissä yhteistyökumppanina on virkeä Kirjoittajaryhmä Rinki.

Tilaisuuden ohjelmaa on hieman muutettu saadun palautteen johdosta. Nyt pyritään rauhoittamaan ja syventämään esittelyjä siten, että aikaa varataan haastatteluosiossa noin 10 minuuttia/henkilö ja erikseen on Open mic -osio, jossa kirjoittaja saa itse esitellä itseään, esimerkiksi lukea runojaan tai tekstiä tms. samoin noin 10 minuutin ajan.

Vapaaseen keskusteluun ja kirjamyyntiin on ohjelmaan varattu oma aikansa. Tilaisuuden aluksi on kahvitarjoilu. Lounaaksi on tarjolla jauhelihakeitto, leipää ja ruokajuomaa 10 euron hintaan niille jotka ovat sitä varanneet. Lounas on maksettava paikan päällä KÄTEISELLÄ. Rinki on luvannut tarjota pienetä purtavaa iltapäivän Open mic- session aikana.

 

PÄIVÄN OHJELMA lauantai 30.11.

Paikka: Kemin kulttuurikeskus, Marina Takalon katu 3

 

Kahvitarjoilu pienen auditorion ulkopuolella              klo. 10.00-11.00

Tilaisuus pienessä auditoriossa                                   klo 11.00 - 13,00

Avauspuheenvuorot                                                        klo 11.00 - 11.15           

Mitä käsikirjoitukselle tapahtuu kustantamossa?
Kustantaja Matti Ylipiessan puheenvuoro                           klo 11.15 - 11.30      

Kirjoittajien haastattelut                                                  klo 11.30 - 13.00      

10 min/hlö tai ryhmä

 

Kirjojen myyntiä ja keskustelua                             klo 13.00 - 13.45

Ruokailu, 10 €/hlö                                                    klo 13.45 - 14.15      

Syysvuosikokous   (Luokka 310)                                klo 14.15 - 15.00

 

Open mic by Kirjoittajaryhmä Rinki                    klo 15.00 - 16.30     

Varattuja esityksiä ja vapaa sana                              klo 15.00 - 16.00     

Ringin ohjelmaa                                                     klo 16.00 - 16.30

 

 

Haastateltavat ja ennakkoon open mic -osuteen ilmoittautuneet:

Yhteiskyytiin ilmoittautuneet: juna Rovaniemeltä lähtee 9.20 ja paluumatka Kemistä alkaa klo 16.03. 

 

 Kirjoittajaryhmä Ringin logo               

 

 

  

  

TEOS TARINANKERTOJAN ELÄMÄSTÄ 

 

 

Lions-klubi LC Rovaniemi/Alakemijoki on seurannut lähes 50 vuoden ajan lappilaisen tarinankertojan ja ikijätkän Nätti-Jussin jalanjälkiä. Kun Nätti-Jussin kotikämppä Kuusijoella jäi pois savottakäytöstä v. 1970, klubi vuokrasi sen Metsähallitukselta vuoteen 2009 saakka. Klubin toiminta on tuottanut monimuotoista kirjallista ja kuvallista perusaineistoa Nätti-Jussista, tuoreimpana Jussin tunteneiden aikalaisten nauhoitetut haastattelut vuosina 2016-18 (49 hlöä). Niiden pohjalta käynnistyi v. 2017 yhteistyöhanke Lapin yliopiston kanssa. Hanke sai merkittävästi myös Rovaniemen kylien kehittämissäätiön rahoitusta.

Hankkeen tuotoksena Lapin yliopistolla järjestettiin 10.5.2017 seminaari suomalaisesta kertomusperinteestä ja Nätti-Jussista. Hankkeen toimesta puhdistettiin, digitoitiin ja luetteloitiin kasööri ja harrastajavalokuvaaja Matti Körkön 1920-50 -luvuilla Alakemijokivarren kylissä ottamien ainutlaatuisten valokuvien lasilevy- ja muovipohjaiset negatiivit (yhteensä 2 230 kpl). Hanke oli myös osaltaan innoittamassa Rovaniemen teatteria toteuttamaan ”Nätti-Jussi seikkailee” näytelmän.

Olli Tiuraniemen, Mari Maasillan ja Raimo Keräsen toimittama kirja ”Nätti-Jussi – elämä ja tarinat Pohjolan tunnetuin jätkä Juho Vihtori Nätti aikalaisten silmin” ilmestyi tämän vuoden maaliskuussa ja siitä ollaan parhaillaan ottamassa jo 3. painos. Hankkeen tuloksena syntyi myös elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Heikki Huttu-Hiltusen tekemä dokumenttielokuvan käsikirjoitus, joka kertoo Nätti-Jussista ja kasööri Matti Körköstä. Käsikirjoitukseen pohjautuva elokuvahanke käynnistyy syyskuussa.

LC Rovaniemi/Alakemijoki on halunnut Nätti-Jussi -hankkeellaan kunnioittaa ja tallentaa jälkipolville suomalaisen metsätyön historiaa, savottakulttuuria ja tarinankerrontaperinnettä yhteisenä arvokkaana kulttuuriperintönä. Sen ansiosta on nyt selvitetty julkisuudessa tähän asti vähälle huomiolle jäänyttä Jussin merkitystä kulttuurihenkilönä.

Teos esittelee myös tarinoiden taakse kätkeytyvän todellisen henkilön Juho Vihtori Nätin itsensä, rehdin kansanmiehen, jota aikalaiset arvostivat suuresti sekä ihmisenä että tarinankertojana.

 

Matti Ansala ja Raimo Keränen

 Nätti-Jussi, elämä ja tarinat. Kirjan kansikuva.

 

  

  

Suomen paras kirjoituskupla löytyi taas Lapista


Luosto lumosi Sodankylän kirjoituskurssilaiset

 

 

 


Kesäkuun ensimmäisen viikon maanantaina puolensataa luovan kirjoittamisen harrastajaa kokoontui Luostolle Lapland Hotels Luostotunturin auditorioon aloittamaan kuuden päivän intensiivistä sukellusta luovan kirjoittamisen maailmaan.

Lapin Kirjallisuusseuran ja Revontuli-Opiston yhteinen voimanponnistus Sodankylän kirjoituskurssi on kuulu tasokkaasta ja monipuolisesta genretarjonnasta. Tällä kertaa ohjaajakonkareita edusti huippusuositun proosakurssin vakiovetäjä Taija Tuominen, Elli Salo ohjasi draamakurssilaisia toista kesää peräkkäin. Ensi kertaa kuuden päivän haasteeseen ohjaajina tarttuivat Susinukke Kosola (lyriikka), Jussi Hiltunen (elokuvakäsikirjoittaminen) ja Katja Törmänen (fantasia).

Aamuisin innokkaat kynäilijät kokoontuivat yhdeksältä auditorioon kuuntelemaan ohjaajien asiantuntevia aamuluentoja. Kymmeneltä istuttiin jo ryhmien opiskelutiloissa valmiina työstämään omia tekstejä eteenpäin. Yötehtävät valvottivat kilpaa keskiyön auringon kanssa, mutta hei, kirjoittamaanhan tänne oli tultu!

Kurssi pidettiin ensimmäistä kertaa Luostolla, joka lumosi luonnollaan. Kylpylähotellilta pääsi parilla askeleella kansallispuiston kävelyreiteille, ja rohkeimmat kävivät pulahtamassa läheiseen Ahvenlampeen iltauinnille viikon lämpimimpinä päivinä. Viileämpien päivien ruumiinkulttuurista piti huolen Ametistikylpylä, jonka lauteilla jatkettiin kirjallisia keskusteluja. Myös kuntosali oli hotellissa majoittuneiden kurssilaisten käytössä.

Iltaisin kokoonnuttiin auditorioon nauttimaan iltaohjelmista, kukin voimiensa ja jaksamisensa mukaan. Tiistaina väkeä hemmoteltiin monologiesityksellä ja keskiviikkona julkaisseet kirjoittajat esittelivät omia kirjojaa. Torstai-iltana kokoonnuttiin Ahvenlammen kodalle paistamaan makkaraa ja nauttimaan virvokkeita. Samalla saatiin tarpeellista tietoa painotalon palveluista omakustantajille – kiitos Granolle! Perjantai-illan loppukaronkassa nautittiin ryhmien huikeista esityksistä.

Viikon lopulla kuului sieltä täältä huokauksia, kuten: ”täällä olisi voinut olla aivan hyvin vielä muutaman päivän, vastahan me päästiin vauhtiin”, ”apua olen lihonut ainakin kaksi kiloa, täällä on niin hyvät aamiaiset ja ruoat” ja tietenkin tämä: ”ensi vuonna uudestaan!”

PS: Sodankylän kirjoituskurssin suosituimmat ryhmät täyttyvät 15 minuutissa. Joten jos haluat ensi kesänä mukaan, seuraa ilmoitteluamme sivuiltamme ja Facebookissa!

Nähdään Sodiksessa!

 

Anne Lukkarila
Sodiksen koordinaattori, Lapin Kirjallisuusseuran hallitus
www.kirjoitaparemmin.fi

 

 Lumiukko odottaa kurssilaisia. Kuva: Anne Lukkarila

Nuotimakkaraa, tietenkin. Kuva: Anne Lukkarila  Ahvenlammen rannan kodan seinää. Kuva: Anne Lukkarila

  

EI ENÄÄ PÄRJÄÄ ILMAN KIRJOITTAJAKURSSIA, KOUKKUUN ON JÄÄTY

 

 

 

Lapin Kirjallisuusseuran Kirjoittajakurssi kesäkuun alussa on melkein parasta kesässä. Kun edellinen on päättynyt, sitä alkaa jo odottaa seuraavaa.

Vuoden aikana kirjoittajaystävien kanssa mietitään mitähän kursseja saadaan seuraavaksi. Periaatteessahan ainakin kolme peruskurssia pysyvät vuodesta toiseen, mutta paria vaihdellaan.  Olen saanut viimeisimmäksi osallistua parina kesänä dekkarikurssille. Oikein on jo etukäteen nauttinut siitä, että pian veri roiskuu ja suolenpätkät lentelevät. Saa punoa juonia sielunsa kyllyydestä ja miettiä murhaajan metkuja. Olenkohan minä perverssi? Jollain tasolla varmana.

Vuosien aikana kirjoittajakurssilaisista on monista tullut ystäviäkin ja aina kun nähdään taas, tuntuu että vastahan myö tavattii.  Kuuden päivän aikana on helppo sulkeutua eräänlaiseen kuplaan, jossa kirjoitetaan, puhutaan kirjoittamisesta, saadaan ja annetaan palautetta. Ei kaipaakaan muuta maailmaa. Ei mieti, missä vaiheessa Kauniissa ja Rohkeissa ollaan menossa, joko Brooke ja Ridge kerkisivät erota ja palaavatko edellisiin parisuhteisiin vakuuttelemaan, etteivät ole koskaan ennen tunteneet samoin kuin juuri nyt. Oikeastaan lohduttautuu sillä, että onneksi menevät tallennukseen joka jakso. Kotiuduttua on mukava istua sohvalle hyppäämään taas kärryille. Näin saavat aivot purkaa viikon aikana kertyneet paineet ja levätä viihdehötössä. Mutta ei tästä enempää, vaikka asiaa löytyisi yhden kirjan verran.

Sitä piti sanomani, että aina on jäänyt kaipaamaan kurssin ilmapiiriä ja ihmisiä. On niin imponoivaa, että mikään ei tunnu mahdottomalta ja pian se kirjakin tulee painosta. Ei ole haitannut yhtään, vaikka Hurmeen Juha on sanonut jostain erittäin nerokkaana pitämästäni tekstistäni, että "ai niin se maailman huonoin". Joopa joo.  Kotona taas arki koittaa ja kirjoittamiselle löytyy jos minkälaisia esteitä. Mikä helekatti siinä on, että ennemmin pesee vaikka ikkunat, ennen kuin istuu koneelle näpyttelemään.  Hemingwayn tasoinen menestysromaani pesii, ihan piileskelee siellä, mutta ei suostu hyppäämään paperille.  Arki toimii erittäin loistavana ehkäisynä monen potentiaalisen suuren taiteilijan syntymiselle. Näin minä sen koen.

Niinpä alkoi ajatus itää. Miksi ihmeessä ei voisi kokoontua näitten ihanien kirjoittamisystävällisten ihmisten kanssa silloin tällöin rennossa ilmapiirissä ja ilman isompia muodollisuuksia. Minullahan on täällä Saijalla ihan oma talokin siihen käyttöön: Saijan kotimuseo Leanteri. Pidennetyn viikonlopun puitteissa laitettaisiin ruokaa yhdessä, saunottaisiin, ulkoiltaisiin ja tietenkin kirjoitettaisiin, annettaisiin, saataisiin palautetta. Vanhan sanonnan mukaan antaessaan saa. Pätee aina vain.

Monien mutkien kautta ensimmäinen kokoontuminen toteutui juuri nyt toukokuussa. Sallan Kansalaisopiston suojeluksessa kutsuin tänne Hurmeen Juhan pitämään draaman lyhytkurssin. Met ollaan nääs kavereita. Meitä oli juuri sen verran kuin kurssin toteutumiseksi vaadittiin. Kohtalon johdatusta, olen varma siitä. Samoin kuin se, että YLE oli juuri kuvaamassa hänestä dokumenttielokuvaa. Mukana oli toimittaja J-P Pulkkinen ja kuvaaja. Palaset loksahtelivat kohdalleen.

Kurssin kokoontumispaikaksi valittiin Sallan Rajakievari, tunnelmallinen ja inspiroiva ympäristö niin meille osallistujille kuin Juhallekin. Tietenkin majoitus oli Leanterissani, siitä en tinkinyt. Oli mukava katsella (salaa ja hänellä oli pyyhe lanteilla), kun vapaahetkinä Juha istui pihasaunan terassilla ja kirjoitti löylyjen välissä uusinta näytelmäänsä. Välillä kuulin hänen puhelimeensa kehuvan kuinka mahtavaa täällä on. Uskon hyvinkin. Hän on tulossa Sallaan uudestaan Paulaharju-projektin puitteissa Tuntsalle elokuulla ja lokakuulla Iltamien merkeissä Kursuun. Vannoi myöskin, että tästä lyhtykurssi-ideasta tehdään jokavuotinen tapahtuma. Ei pääse Juha-riepu Lapista irti, ei kai haluakaan.

Vaikka kurssi olikin vain kolmipäiväinen, ei hän tinkinyt laadusta yhtään. Pisti opetuslapsensa tiukoille niin kuin tapansa on. Sitä tietomäärää voi vain kadehtia ja yrittää poimia talteen kotiin viemisiksi kaikki, mitä hänellä oli tarjottavana. Hauska oli huomata kurssilaisten lumoutuneet ilmeet opin upotessa neitseelliseen maahan.

Seuraaviakin kursseja olen jo suunnitellut. Muutama vuosi sitten touhusin Vexi Salmen Sallaan (Kansalaisopiston puitteissa myös) biisikurssia pitämään. Suosio oli suuri ja ihmiset vaikuttuneita Suomen iskelmätaivaan legendan jutuista. Hän ei varmaan enää pääse, mutta joku muu ehkä.

Muita ideoita olisi dekkarikurssi, proosa (esim. Seppo Saraspää), huumori (Marja Poutanen), runot (Anja Erämaja). Katotaan mitä saan aikaiseksi. Ei hötkyillä.

Kohtaloon uskoja kun olen, olen varma siitä, että kaikki käy niin kuin on tarkoitettu. Unelmat voivat toteutua.

Tässä linkki, josta pääsee tutkimaan mitä Paulaharjuprojekti tarkoittaa:  http://www.operaatiopaulaharju.fi/

 

 

Eija Nissinen

 

Juha Hurme. Kuva: J-P Pulkkinen

  

SEURAMME VERKOTTUU

 

 

Lapin Kirjallisuusseura järjesti yhdessä Taiteen edistämiskeskuksen ja Suomen Kirjailijaliiton kanssa verkottumispäivän 13.4. Rovaniemen maakuntakirjaston Lapponica-saliin tuli ilahduttavan runsas joukko kirjoittamisesta kiinnostunutta väkeä ympäri Lappia.

Tapahtumassa alustajina toimivat kirjailijat Hanna Hauru ja Tommi Liimatta, sekä allekirjoittanut. Yksi tilaisuuden teemoista oli kannustaa vielä kirjaa julkaisematonta ”pöytälaatikkokirjoittajaa” julkaisemaan kirja. Kuinka sellainen onnistuu? Siihen tähtäävää toimintaa tarkastelin muun muassa itse omassa alustuksessani Pohjoisen kantilta kirjailijaksi.

Alustuksien jälkeen syntyi vilkasta keskustelua kirjoittamisesta, kirjan tekemisestä, kustantamisesta, kaikesta kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvästä. Kahvittelun lomassa kirjoittajat pääsivät tapaamaan toisiaan, vaihtamaan ajatuksiaan.

Tavoitteellinen kirjoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Pettymyksiltä ei voi välttyä, mutta luovuttaa ei pidä. Vuosittain kustantamoihin lähetetyistä teksteistä vain vajaa prosentti päätyy esikoiskirjaksi. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että loput tekstit olisivat huonoja. Pitää vain sinnikkäästi jatkaa, tarkastella omaa tekstiä ja etsiä julkaisuvaihtoehtoja monelta kantilta. Toisin kuin 1900-luvulla, tänä päivänä kustannuspalveluista on jopa runsauden pula. Lapin Kirjallisuusseura auttaa järjestämällä aiheeseen liittyviä koulutus- ja infotilaisuuksia.

Mikä parasta, kirjailijaksi tulemiselle ei ole ikärajaa.

Kirjoittaminen on ensisijaisesti yksin puurtamista. Niin oli ennen ja on sitä vieläkin. Tänä päivänä kirjoittajan, etenkään kirjailijan, ei enää kannata sulkeutua omaan kammioonsa. Muun muassa kirjamyynnin kannalta tekijän pitää jalkautua lukijoidensa joukkoon, näkyä. Verkottuminen ei ole enää yksin firmojen juttu. Yhteisöjen, kuten kirjallisuusseurammekin, tulee verkottua jo yksin toimintaedellytyksien vuoksi. Se on siis etenkin kirjallisuusseuran jäsenten, meidän kaikkien kirjoittajien yhteinen etu. Tämä oli myös yksi syy ja tarve verkottumispäivän järjestämiseen.

 

 

Jorma Koski

  

Kutsu kevätkokoukseen ja muita kevään 2019 ajankohtaisia asioita PÄIVITETTY 17.4.

 

Lapin Kirjallisuusseuran sääntömääräinen kevätkokous pidettiin Rovaniemen pääkirjaston kokoushuoneessa lauantaina 13.4.2019 alkaen klo 15.15

Yhdistyksen sääntöjen mukaisesti kokouksessa esitettiin vuoden 2018 toimintakertomus, tilinpäätös ja toiminnantarkastajan lausunto ja päätettiin tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille. Säännöthän löytyvät verkkosivuilta LINKKI, ja pian sieltä löytyy myös viime vuoden sangen vaikuttava toimintakertomus.

Kirjoittavien lappilaisten verkottumispäivä onnistui hyvin

Samana lauantaina 13.4. kolmisenkymmentä kirjoittajaa kerääntyi pääkirjaston Lapponica-saliin Lapin alueen kirjailijoiden verkottumispäivään.  Verkottumispäivä oli nimensä mukaisesti tilaisuus tavata muita lappilaisia kirjoittajia ja kuulla kutsuttujen kirjailijoiden puheenvuoroja. Tilaisuudessa alustivat kirjailijat Jorma Koski, Hanna Hauru ja Tommi Liimatta. Heidän puheenvuoronsa herättivät paljon vilkasta keskustelua. Kiitos kirjailijoille ja Taikelle!

Lisätietoa päivän ohjelmasta löydät täältä: LINKKI.

 

Kaksi koulutustilaisuutta oman kirjan tekemisestä 

Moni Lapin Kirjallisuusseuran jäsen on toivonut seuralta lisää neuvoja ja ohjeita omien jukaisujen tekemisestä. Nyt koetamme vastata toiveisiin ja järjestämme kaksi koulutustilaisuutta:

1. Tiistaina 16.4. ilmaiseen infotilaisuuteen Kirjahaaveesta totta osallistui parikymmentä henkilöä

Tilaisuuden osallistujat saivat roppakaupalla tietoa kirjanteon eri osa-alueista ammattilaisilta. Anne Lukkarila/AK Kustannus kannusti rohkeasti kirjantekoon, Hellevi Karppinen esitteli Kielikeinon, Minna Kurttila suunnittelutoimisto Tammikuun ja Mikko Pulju painotalo Granon palveluita 

Edellämainitut kehottivat ottamaan rohkeasti yhteyttä ja kyselemään lisää jos ja kun oma kirjahanke alkaa kiinnostaa. Ei kannata jäädä yksin pohtimaan asioita kun voi kysyä paremmin tietäviltä. Omakustanteestakin tulee viimeistellyn näköinen, kun kiinnittää huomiota taittoon ja kirjoitusasuun ja käyttää apuna tarvittaessa ammattilaista. AK Kustannuksen verkkosivuilta löytyy paljon blogikirjoituksia ja esimerkkejä kirjojen tekemisestä, kannattaa tutustua!

 toukokuussa kurssille seuraa jatkoa: 

2.  Maanantaina 13.5.2019 klo 17 – 19.30 Tee oma kirja -kurssi, Rovaniemen pääkirjasto, iso kokoushuone (hinta 35 euroa)

Tavoitteena on, että kurssille osallistuva saa riittävät tiedot oman kirjan tai e-kirjan tekemiseen, markkinointiin, myyntiin ja jakeluun. 

Miten teen oman kirjan?

Julkaisu: perinteinen vai e-kirja tai molemmat?
Jakelu: Miten saan kirjani myyntiin?
Kirjojen ja e-kirjojen myynti- ja markkinointikanavat
Pienen budjetin läpimurtotekniikka

Kouluttajana Anne Lukkarila / AK Kustannus

Kurssimaksusta (35 e) lähetetään sähköpostilasku. Lasku on maksettava ennen kurssille tuloa. Ilmoittautumiset 3.5.2019 mennessä. Tilaisuuteen mahtuu 30 ensiksi ilmoittautunutta.

Ilmoittautumislomake: LINKKI

 

 

Juha Hurme vetää viikonlopun draamakurssin Sallassa 26.-28.4.

Kurssi järjestetään Sallan Saijalla, Leanterissa (Eija Nissinen, Vaaranlenkki 5). Kurssi alkaa perjantaina klo 15.00 ja lauantaina ja sunnuntaina klo 10.00.

Ilmoittautumiset Sallan Kansalaisopiston kautta: https://www.opistopalvelut.fi/salla/


Osallistumismaksu 50,-/hlö. Jos tarvitset majoitusta tai tulee mieleen kysyttävää järjestelyistä, niin ota yhteyttä Eijaan p. 050-331 4539, tilaa kyllä löytyy.

 

Lisätietoja Eija Nissiseltä, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

 

Toukokuussa isketään taas tarinaa

Lapin tarinaniskennän aluemestaruuskilpailu pidetään lauantaina 11.5.2019 klo 12 alkaen Tornion kirjastossa. Aluekilpailu on osa Tornio-päivien (7. - 12.5.2019) ohjelmatarjontaa. Lapin Kirjallisuusseura ja Tornion kirjasto toimivat järjestäjinä.

Tarinaniskennän SM-loppukilpailu järjestetään la 13.7.2019 Kärsämäellä Frosteruksen koululla.

Kilpailussa kerrotaan seitsemän minuutin mittainen omakohtainen julkiseen esittämiseen soveltuva tarina. Voittaja osallistuu SM-loppukilpailuun heinäkuussa. Ilmoittautua voi paikan päällä.

Pellolainen Tuomo Waara tuli kolmanneksi vuoden 2018 SM-loppukilpailussa Kärsämäellä LINKKI

 

  

Kesäkuun kirjoittajakurssilla on parin vuoden tauon jälkeen taas myös elokuvakäsikirjoittamisen ryhmä. Jussi Hiltunen on kirjallisuusseuran kurssiohjaajana uusi, mutta töistään monelle tuttu. Hänen käsikirjoittamansa ja ohjaamansa pitkä elokuva ”Armoton maa” tuli vastikään televisiosta ja on tätä kirjoittaessani edelleen Areenassa katsottavissa. Hiltunen asuu ja tekee töitä Rovaniemeltä, josta on kotoisin. Hän päätti jo varhain, että haluaa pysyä Lapissa, eikä lähde ”juoksemaan ympäri maailmaa” toteuttaakseen unelmaansa:

” Ajattelin aina, ettei voi olla väliä missä asun voidakseni tehdä elokuvia. Elokuvan voi tehdä missä vain! En osaa arvioida kuinka paljon vaikeampaa tai helpompaa on ollut edetä elokuvantekijänä fyysisen sijaintini takia, mutta muistan päivän, jolloin sain valmiiksi ensimmäisen käsikirjoitukseni, jonka Suomen Elokuvasäätiö rahoitti elokuvaksi. Ketään ei haitannut, että asun Rovaniemellä, päinvastoin, helsinkiläiset tuottajat ja rahoittajat pitivät sitä jopa virkistävänä.”

Hiltunen myöntää, että verkostoituminen on alalla tärkeää ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten siellä, missä muut alan tekijät ovat. Hänen mielestään kuitenkin asuinpaikkaa tärkeämpää on aito halu käsikirjoittaa.

”Oman kokemukseni mukaan pitkäjänteisyys on valttia sille, joka haluaa saada valmiiksi elokuvakäsikirjoituksen, pitkän tai lyhyen.”

Hiltunen työskentelee sekä elokuvaohjaajana että käsikirjoittajana. Tällä hetkellä hän toimii ohjaajana Sorjonen (Bordertown) -televisiosarjan kolmannen kauden tuotannossa, jota kuvataan parhaillaan Etelä-Suomessa. Aikaisempia töitä ovat mainitun Armottoman maan (2017) lisäksi lukuiset lyhytelokuvat, joista tunnetuin lienee Hiljainen viikko (2012). Se kertoo Rovaniemen vuoden 2008 ampumavälikohtauksesta.

Hiltunen innostui elokuvien tekemisestä jo ala-asteella, kuudesluokkalaisena:

” Sain puoliksi sattumalta kokeilla videokuvaamista, ja se iski välittömästi niin vahvasti, etten oikeastaan muuta halunnut enää tehdäkään. Varmaan jo silloin päätin, että minusta tulee elokuvaohjaaja. Ensimmäinen elokuva, jonka tein, oli koulun liikuntasalissa tehty toimintaelokuva saman luokan poikien ja tyttöjen kanssa. Kuvasimme sitä viikon ajan aina koulupäivien jälkeen ja valmis teos taisi olla n. 12 minuuttia pitkä. Sen ensi-ilta järjestettiin talvipakkasilla koulun edestä, videokameran nestekidenäytöltä siten että me kaikki, jotka olimme olleet elokuvaa tekemässä, seurasimme valmista teosta siitä pieneltä muutaman tuuman näytöltä. Kokemus on jäänyt mieleen ;)”

Hiltunen kertoo pitävänsä itseään enemmän ohjaajana kuin käsikirjoittajana, mutta nauttivansa myös käsikirjoittamisesta. Hänellä on tälläkin hetkellä kaksi pitkän elokuvan käsikirjoitusta työn alla. Hän on myös käsikirjoittanut suurimman osan omista elokuvistaan. Hiltusella ei ole varsinaista käsikirjoittajan tai ohjaajan koulutusta vaan hän on itseoppinut. Hän opiskeli sittemmin Lapin ammattikorkeakoulun kanssa yhdistetyssä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa viestintää. KTAMK ei ollut varsinainen elokuvakoulu, vaikka siellä oli muutamia elokuvantekoon liittyviä kursseja.

”Uskon että elokuvien tekemistä, niin kirjoittamista kuin ohjaamista, oppii parhaiten kirjoittamalla ja ohjaamalla. Hyötyä on myös siitä, että on kiinnostunut elokuvista koska elokuvia katsomalla voi oppia paljon niiden rakenteesta, tyylilajeista, hahmojen kehityksestä sekä rytmistä.”

Kesäkuun kurssille Hiltunen kannustaa heitä, jotka haluavat oppia perusasioita elokuvakäsikirjoittamisesta. Aiempaa kokemusta ei tarvitse olla.

”Aloitamme perusteista; mitkä ovat käsikirjoittamisen välivaiheet - synopsis, treatment, työsuunnitelma - ja kuinka niitä käytetään hyväksi varsinaisen käsikirjoituksen työstämisessä. Työskentelemme paljon esimerkkien kautta, luemme elokuvien käsikirjoituksia, katsomme elokuvia ja mietimme niiden kautta tarinoiden rakennetta, henkilöhahmoja, rytmiä ja käännekohtia."

Ja kun kyseessä on kirjoittajakurssi niin tietenkin viikon aikana on myös kirjoitustehtäviä!

 

Jussi Hiltusta haastatteli Arja Vasama

Käsikirjoittaja-ohjaaja Jussi Hiltunen

 

 

Kirjoittaminen on kiehtova seikkailu

 

Näin sanoo Katja Törmänen, oululainen kirjailija, joka tulee fantasiakirjoittamisen ohjaajaksi Sodankylän kurssille kesäkuussa. Hän on julkaissut omakustanteena kaksi lasten ja nuorten fantasiakirjaa Heskilian perilliset -sarjaan (Kevääntekijät 2015 ja Kesänkaitsijat 2016), ja pitkään valmisteltu aikuisten romaani Karhun morsian, joka voitti Liken ja Tähtivaeltajan spekulatiivisen fiktion kirjoituskilpailun 2016, ilmestyi Likeltä viime vuonna. Tällä hetkellä hän kirjoittaa itsenäistä jatko-osaa Karhun morsiamelle. Oman kirjoittamisensa ohessa Törmänen on ohjannut luovan kirjoittamisen kursseja ja kertoo nauttivansa siitä aina suuresti.

– Olin halunnut kirjailijaksi 9-vuotiaasta, mutta pitkään välttelin ottamasta itseäni vakavasti. Lopulta minusta tuli kirjailija, koska a) en jaksanut enää teeskennellä, etten oikeasti halua yrittääkään ja b) minulla oli tarpeeksi sekä sinniä että onnea.

– Keräsin hylkäyskirjeitä sekä Kevääntekijöistä että Karhun morsiamestakin ennen kilpailuvoittoa, joten paksua nahkaa on pitänyt kehitellä. Tässä minua ovat auttaneet mm. Julia Cameronin kirjoittamisoppaat. Kilpailun voitto oli minulle hyvin merkittävä. Se avasi tien kaupallisen kustantamon listoille, mutta ensisijaisesti se oli suuri helpotus: en ollutkaan hölmö jatkaessani sinnikkäästi hylkäyskirje toisensa jälkeen, joku muukin näki kirjoittamisessani arvoa.

Törmänen kertoo kirjoittavansa joka arkipäivä. Aamun hän aloittaa meditoimalla, mikä helpottaa vaimentamaan ”sisäisen kriitikon möykkää”. Hän lukee taustakirjallisuutta lomittain kirjoittamisen kanssa, yrittää käydä ulkona ja tehdä muutakin, ettei kirjoittaminen näivettyisi. Karhun morsiamen taustatyönä hän tutustui myös varhaisen viikinkiajan ympäristöön, materiaaleihin ja työtapoihin, vaikkei kirja olekaan historiallinen romaani. Tässä häntä auttoi myös historian- ja yhteiskuntaopin opettajan koulutus.

Karhun morsian on määritelty fantasiaksi, mutta Törmäsen mielestä on ennemminkin kyse toisenlaisesta, lähinnä maagisesta maailmasta, joka meidän nykyrationaalisille silmillemme näyttäytyy ei-realistisena.

– En aloittaessani tiennyt enkä päättänyt kirjoittavani fantasiaa. Fantasia tai maagisuus vain kuului siihen maailmaan luonnollisena osana.

Törmänen kertoo saaneensa palautetta, että monet, jotka muutoin karttavat ns. kovaa fantasiaa, ovat pitäneet kirjasta. Hän ei pidä rajanvetoa eri lajien välillä kovin oleellisena:

– Hyvä tarina on hyvä tarina, sama miksi sitä kutsuu. Ajattelen, ettei yksikään kirjailija kirjoita niin irrallaan todellisuudesta, etteikö fantasiatekstiinkin uppoaisi todellisuuden hituja ja kuvajaisia, joten tavallaan jokainen teksti on aikansa kuva. Silloinkin, kun fantasian lukee todellisuuspakona, siitä jää mielen sopukoihin itämään jotain, mikä on relevanttia tässä ”realistisessa” maailmassammekin. Kun ajattelee mitä teemoja fantasiassa käsitellään – ihmisyyttä, vapautta, tasa-arvoisuutta tai sen puutetta (onko oikeastaan teemaa, jota EI käsiteltäisi fantasiassa?) - ne ovat kaikkia meitä koskevia, olemassa olevia asioita, ja koen, että niitä on ehkä jopa helpompi käsitellä fantasian keinoin kuin arkirealistisena tekstinä.

Törmänen on opiskellut luovaa kirjoittamista perus- ja aineopintojen verran sekä osallistunut erilaisille kursseille. Näitä hän pitää hyödyllisinä: kirjoituskurssilla oppii erilaisia tapoja lähestyä tekstiä, lukemaan muiden tekstejä ja näkemään ohi omien maneereidensa. Hyvin oleellisia ovat myös muut kurssilaiset, sillä hyvät kirjoittajaystävät tekevät kirjoittamisesta vielä antoisampaa, ja kurssilla oleva hyvä henki innostaa kirjoittamaan enemmän ja paremmin.

Sodankylän kursseilla Törmänen on aiemmin ollut kirjoittajana. Kurssilta hänen mieleensä on jäänyt huikean innostava ja hyvä henki, kirjoittamisen flow, minkä lisäksi sieltä löytyi hyviä ystäviä. Opettajana palaaminen sekä jännittää että innostaa häntä yhtä lailla.

– Toivon olevani kurssin hengen arvoinen opettaja. Odotan kurssin ja kirjoittamisen taikaa, sitä tunnetta, kun upotaan kirjoittamisen maailmaan luvan kanssa, eikä kukaan aivan tiedä, mitä sillä matkalla löydetään – iloa ja innostusta toivon mukaan ainakin. Ryhmään saa tulla vapaasti kokeilemaan ja opettelemaan ja tunnustelemaan, josko fantasiasta tai jostain sen lähisukulaisesta olisi omaksi lajiksi tai sen mausteeksi.

Törmänen haluaa rohkaista oman kirjan kirjoittamisesta haaveilevia:
– Antaa palaa vain! Kirjoittaminen voi olla työlästä ja hidasta, ja kirjan valmistuminen vaatii työtä, sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, mutta kaiken sen vastapainoksi se on myös ihanaa, palkitsevaa, huikeaa ja riemastuttavaa, eikä kukaan muu voi kirjoittaa sitä kirjaa minkä juuri sinä voit.

 

Katja Törmästä haastatteli Arja Vasama

Katja Törmänen

 

 

 

 

Hyvä lukija,

 

Uuden toimintavuoden kynnyksellä taaksemme jää vilkas ja tapahtumarikas jakso, joka näyttää ilahduttavasti jatkuvan kalenterivuoden vaihtuessa. Kirjallisuuden kentässä tapahtuu koko ajan monia myönteisiä asioita.

Vaikka jo vuosia on puhuttu "kirjan kuolemasta", näyttää painettavien nimikkeiden määrä tasaisesti kasvavan. Valikoivan lukijan kannalta se merkitsee luettavan monipuolistumista ja viime kädessä luetun laadun parantumista. Suurten laajalevikkisten teosten kustannustalojen rinnalla erikoistuneet suppeammat kustannuskanavat ovat sinnikkäästi pitäneet pintansa. Omakustanteiden merkitys on noussut ja niiden arvostus on selvästi kasvanut. Sähköinen julkaiseminen ja painosten tarkka täsmääminen lukijakunnan kysynnän mukaisesti näyttävät jopa lisäävän kirjoitusharrastusta.

Ympärillämme tapahtuva kehitys antaa uskoa Lapin Kirjallisuusseuran kaltaisten yhdistysten merkitykseen ja toimintaan. Pääluvultaan suuren seuramme jäsenistössä on ollut havaittavissa kasvua ja kaivattu nuortumistrendi. Toiminnan perusmuodot näyttävät kiinnostavan ja tavoittavan vuosittain aktiivisia osallistujia kaikista aikuisikäryhmistä. Odotettavissa on, että hienoiset muutokset totutuissa toimintatavoissamme kiinnittävät uusien jäsenten huomiota edelleenkin. Jatko vaikuttaa siis hyvältä.

Seuran toimintastrategia ja ensi vuodelle vahvistettu toimintasuunnitelma luovat puitteet kauaskantoisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kirjailijaliiton koordinoiman kirjailijayhdistysten verkoston Talvipäivien 2022 järjestämistä Lapissa on jo alustavasti valmisteltu ja nyt on aika ryhtyä konkreettisiin toimiin sen edistämiseksi. Niin ikään suunnitelmat pitkään kaavaillun kansainvälisen kirjallisuustapahtuman järjestämiseksi Lapin alueella ovat konkretisoitumassa.

Mutta, niin kuin aina, huolenaiheitakin on. Vuodenvaihteen rutiineihin kuuluu seuran jäsenluettelon tarkistaminen siten, että seuran tarjoamat palvelut koituvat mahdollisimman hyvin aktiivisten jäsentemme eduiksi. Tavoitteiden saavuttamisen tae on hyvin hoidettu toimiva talous. Taloutemme perusta on jäsenmaksut. Sille rakentuu muu saamamme tuki.

Viime vuosina pankkien toimintamallit ovat muuttuneet niin, että pienikin poikkeama maksun kohdentamisessa aiheuttaa ongelmia niin maksun vastaanottajalle kuin maksajallekin. Juuri nyt asia koskee poikkeuksellisen montaa yhdistyksemme jäsentä lukuisista vuoden mittaan lähetetyistä tiedotteistamme huolimatta. Koska syy voi olla tekninen ja vain tiedon kulkuun liittyvä, haluamme nyt varmistua, että jokainen seuran jäsen on myös tietoinen omasta tilanteestaan.

Toiveena on, että mahdollisimman monen jäsenyys Lapin Kirjallisuusseurassa jatkuu ja epäselvässä tilanteessa itse kukin tarkistaa jäsenyytensä voimassaolon joko jäsenluettelosta tai ottamalla yhteyttä seuran hallituksen jäseniin. Samassa yhteydessä on hyvä tarkistaa yhteystiedot niin, että postiosoite Lapillista varten on ajantasalla.


Kiitän kaikkia kuluneesta vuodesta ja toivotan Lapin Kirjallisuusseuran jäsenille sekä toimintaamme seuraaville tahoille onnea ja menestystä vuoden 2019 hankkeisiin.


Toimitaan yhdessä.

Erkki Kaila
Lapin Kirjallisuusseura ry