Kunnialla alusta loppuun, tuntemuksia kirjailijakiertueelta

 

Matkoineen kaikkineen yhdeksän päivää kestävä kirjailijakiertue on töisevä ja haasteellinen, niin järjestäjille kuin esiintyville kirjailijoille. Silti, tuntemuksien perusteella turnaus oli kiertueelle osallistujille hieno kokemus. Kun Suomea polkee pitkin ja poikin bussissa matkaten yli kahdentuhannen kilometrin matkan, ei voi välttyä panemasta merkille miten laaja pieni maamme on.

Onneksi työpäivien tehtävät jakaantuivat kahdeksalle kirjailijalle, joiden tukena hääri neljä kirjallisuuden läänintaiteilijaa. Päivät venähtivät aamuaikaisesta iltamyöhään. Väsytti. Silti jokaiselle päivälle löytyi jostain uusi lataus. Siirtymän jälkeen löytyi uusi majapaikka, estradi ja yleisö.

Ennen jokaista esiintymiskeikkaa päällimmäisenä sama kihelmöivä odotus: tuleeko paikalle vieraita, tuleeko enempi kuin meitä esiintyjiä. Vaasassa järjestäjät eivät hekään osaa arvata etukäteen yleisömäärää, etenkään kun mukana ei ole ruotsiksi kirjoittavaa. Lohduttavat kuitenkin meitä sanomalla, että on täällä kaatunut joskus festareitakin yleisökatoon. Kuinka tahansa, täysillä kehiin. Määrä ei korvaa laatua. Jollain toisella keikkapaikalla eräs kollega huomaa, ettei paikalla näy meistä mainosjulisteita. Kysyy: ollaankohan oikeassa osoitteessa. Ei niitä enää kannata oviin liimailla, joku toinen totesi. 

Kirjailijan tulee rantautua lukijoidensa joukkoon, on näyttäydyttävä, markkinoitava itseään, mutta ennen kaikkea omaa tuotantoaan. Tavoitteena auttaa lukijaa löytämään tuotos kirjahyllyrivistöjen mittaamattomista valikoimista.

Kiertueen järjestäjä oli saanut houkutelluksi Ouluun kirjallisuudesta kiinnostuneen maakuntalehden toimittajan. Hän sanoo haluavansa mielellään jututtaa kahta sellaista kirjailijaa, jotka eivät ole täällä meillä päin (Oulun ympäristössä) tunnettuja. Eräs kirjailija huikkaa totuuden meidän kaikkien suulla: ei me olla missään päin tunnettuja. Näillä mennään.

Välistä uuvuttaa, iltamyöhällä kyllästyttää. Hei, piristy, työtähän tämä, kaveri tasoittaa. Uusi päivä koittaa. Suihkun jälkeen aamupala, ja taas mennään täysillä uusiutumista suunnitellen. Mistä kohdin kirjastani ottaisin lukunäytteen tänään? En samaa kuin eilen tai toissapäivänä. Jotain muuta, vaikka paikalla on jälleen uudet kuulijat. Ei käy kateeksi keikkamuusikkoja.

Katso, täällähän on kohtalaisesti väkeä koolla. Kovin on vain yksipuolisesti iäkkään puoleista, naisvoittoista. Väkisin tulee mieleen keitä sitten kun tämä ikäluokka katoaa.

Ah, viimeinen keikka on onnistuneesti takana. Yöpymisen jälkeen herääminen tutun koleaan vesisateeseen. Ei hymyile säänhaltija. Kokonaista seitsemän lämpöastetta, edessä iltayöhön kestävä kotimatka. Minun on määrä kirjoittaa Lapin Kirjallisuusseuran nettisivuille kuukauden pääkirjoitus. Vaarana on tuottaa mollivoittoinen sanoma.

Bussissa istuksiessa, alakuloista maisemaa tutkaillessa, tulee mieleen, ettei kirjoittaminen sittenkään ole työnä niin vaikeaa kuin on tullut usein ajatelleeksi. Ei, jos vertaa tähän yhdeksän päivää kestäneeseen puhetyöläisen virkaan.

 

Jorma Koski

 

Lapin Kirjallisuusseuran hallituksen jäsen, kemiläinen kirjailija Jorma Koski, kiersi Suomea Kahd8ksan ääntä-kirjailijakiertueessa  5.-12.5.2015