Sokeasti maalaillen

 

Maaliskuinen, mereltä puhaltava pureva tuuli tanssii poskipäillä. Aurinko hengittää valoisin keuhkoin ihossa. Paikoin sulanut lumi litisee askelten alla. Koko kehollani tunnen valon ja kevään kohinan, vaikka silmieni edessä tulvivaa hehkua en näekään. On ollut opeteltava käyttämään kaikkia muita aisteja näköaistin sijaan. Kuitenkin mielikuvitus piirtää kuvia entisen näkemisen maailmani varmoin vedoin. Tilanteet, ympäristö, kokemukset, ihmiset ja maisemat muuttuvat nopeaan tahtiin, joten kontekstissa elämään mielikuvitusmaailmani on irrallinen suhteessa tapahtumahetkeen. Näkövammainen, sokea, on outo lintu.

Minulla on vajavuudestani huolimatta siivet ja kirjaimet sekä tietokone, joiden avulla voin kirjoittaa ”itseni ulos” näkemisen puutteestani huolimatta. Näen ja koen ympäristöni hieman eri tavalla kuin moni muu, mutta silti täysillä ja avoimesti.

Mielikuvissani tapahtuneet vilisevät kuvina. On värejä, paikkoja ja ilmeitä. Olen aina ollut ja näkövammastani huolimatta olen vahvasti visuaalinen. Kirjoittamisprosessia se valitettavasti hankaloittaa: Rytmi katkeaa. En näe näppäilemiäni kirjaimia, sanoja ja lauseita kokonaisuutena edessäni. Ajatus karkaa ja varma ote katoaa, kun joudun palaamaan tietokoneeni näppäimistön nuolilla tekstiä ylös ja alas niin, että kuulen puhesyntetisaattorin kertovan minulle edellä kirjoittamaani. Kuin saha sahaan sanoja ja lauseita, mutta niin kuin sahatessa työ etenee, niin myös minun kirjoittamani teksti. Hitaasti, mutta varmasti.

Usein lenkillä opaskoirani kanssa ajatuksia syöksee tajuntani syvyyksistä. Mutta muistilappusysteemiä en voi käyttää niin kuin näkevät kirjoittajat. Kotiin tultuani istun tietokoneelle aivan tyhjänä. Mutta on pakottava tarve purkautua. Sormiani syyhyää. Helpotuksekseni aina väliin lanka alkaa kieriä ja ajatus nappaa. Pala palalta teksti etenee, usein sahaten, mutta joskus sentään laudat poikki ja pinoon –tyylitellen. Ja se on siinä. Silloin kirjoittaminen on helppoa.

Ensimmäisenä ei ehkä mielletä näkövammaista kynän ja paperin sekä kirjan ääreen. Mutta nykyajan tekniikoilla kirjoittavia näkövammaisia on paljon ja innokkaita kirjallisuuden ystäviä sitäkin enemmän. Kirjat tietenkin kuunnellaan. Pieni osa lukee lisäksi isokirjoitustekstiä ja osa pistekirjoitusta.

Lapin Näkövammaiset Ry on myös järjestänyt viime vuosina monia kirjoittajakursseja. Viime vuonna yhdistyksen viettäessä 60-vuotisjuhlavuottaan, koostettiin Virpi Peitson ohjaaman kirjoittajakurssin tiimoilta juhlavuoden antologia, ”KYPSIÄ VAI RAAKILEITA”. Tässä kirjasessa voi kokea häivähdyksen eri näkövammaisten ihmisten elämänkokemuksista – ja ehkä sen mukana avartua.

Antologiaa voi tilata 10,00 euron hintaan (plus + postikulut) Lapin Näkövammaiset Ry:n toimistolta sähköpostitse: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. tai puhelimella: 0400 146641. 

 

Soile Järvirova