Sodankylän kirjoittajakursseilla on kesällä 2015 ensi kertaa oma ryhmä niille kirjoittajille, joita kiinnostaa lapsille kirjoittaminen. Ohjaajaksi on lupautunut vantaalainen kirjailija, ohjaaja ja teatteriopettaja Siri Kolu, jonka lastenkirja ”Me Rosvolat” palkittiin mm. Finlandia Juniorilla vuonna 2010. Sittemmin Rosvolat on kasvanut kirjasarjaksi ja siirtyy tänä keväänä sekä valkokankaalle että teatterin lavalle. Rosvoloita luetaan myös maailmalla, kirjojen käännösoikeuksia on myyty jo 16 maahan. 

Siri Kolu on kirjoittanut myös suosittuja nuortenkirjoja ja toimii parhaillaan Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajana. Hän on opettanut luovaa kirjoittamista ja luovia menetelmiä 20 vuotta, aiemmin osana dramaturgian lehtoraattiaan. Tällä hetkellä eli vapaana kirjailijana Siri opettaa Tampereen kesäyliopistossa osia luovan kirjoittamisen arvosanakoulutuksesta. Edellisen lapsille ja nuorille kirjoittamisen kurssin hän veti Nuoren Voiman Liitolle (NVL) 2013. 

Rosvolakiireiden keskeltä Siri ennätti vastaamaan Lapin Kirjallisuusseuran kysymyksiin:

K: Osasitko odottaa että Rosvoloista tulee noin suosittuja? Mistä arvelet suosion johtuvan?

V: Rosvoloita kirjoittaessa minulle keskeistä oli maailman kirjoittaminen mahdollisimman eläväksi. Se, että Rosvolat ottivat ja karkasivat ympäri Eurooppaa, oli minulle suuri ja toki iloinen yllätys.

Rosvoloissa minulle aiheena oli lapsena koettu vapaus. Luulen että se on lapsia puhuttava perusaihe. Rosvomaailman anarkismi, vapaus säännöistä ja seikkailullisuus ovat asioita, jotka vetoavat ikuiseen lapseen minussa. Ehkä myös muihin lapsiin maailmassa. 

K: Siri, kaiken muun lisäksi olet Lukuintolähettiläs ja kierrät kouluissa tapaamassa lapsia ja antamassa lukuvinkkejä. Miksi haluat tehdä sellaista työtä?

V: Koin Lukuintolähettilääksi pyytämisen isoksi kunniatehtäväksi. Olemme kiertäneet kouluja lähettiläskollegan Aleksi Delikouraksen kanssa ja tavanneet ison määrän opettajia ja oppilaita. 

Lukemaan innostamisen työ on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Nuoret lukijapolvet tarvitsevat lukijayhteisöllisyyttä, lukevia kavereita ja vertaisvinkkejä, lukemisen pitää olla hauskaa, sen ympärillä pitää olla toimintaa ja hyvää pöhinää, ei jäykistelyä ja asiantuntija-alttoääntä.

K: Millaisista kirjoista tämän päivän lapset pitävät?

V: Jokainen lukija, lapsi siinä missä aikuinenkin, on aina yksilö. Lukuvalmiudet ja tarpeet ovat eritasoisilla lukijoilla hyvin erilaisia. Tarinat tärkeistä perusaiheista, ystävyydestä, seikkailuista, itsensä löytämisestä tai ylittämisestä ovat aina lapsille tärkeitä.  Nauraminen ja jännittäminen kirjan ääressä ovat niitä kokemuksia, joita nuori lukija kirjasta etsii. 

Itse olin yllättynyt siitä, miten paljon nopeutunut lasten kerronnallinen rytmi on. Aapeli ja muut klassikkoherkut voivat olla nykylapsille auttamattoman hitaita. Itselleni tämä oli iltasatuja lukiessa melkoinen järkytys. Toisaalta elokuva- ja pelimaailma ovat tehneet lapsista rakenteellisesti erittäin lukutaitoisia ja notkeita. Kerronnassa voi olla useanlaisia elementtejä, kerronnassa voi olla mainoskatkoja tai useanlaisia todellisuuden tasoja. Suomalaisten nykydramaatikkojen lastennäytelmissä kerronta on jo erittäin ketterää ja proosassakin rakenteellisia irtiottoja on alkanut näkyä.

K: Vastikään kävit myös Rovaniemellä. Oletko huomannut lasten lukutottumuksissa eroja eri puolilla maata?

V: Pohjoisessa on ahkeria lukijoita, tämän opin vieraillessani kirjastossa. Opettajat puhuivat poropojista, joiden lukemaan innostaminen on iso haaste. Sen suhteen, mitä luetaan, on vaikea hahmottaa alueellisia eroja ihan vaikutelmapohjalta. Lastenkulttuuri on vielä suhteellisen yhtenäistä. Samat suosikit pätevät Hangosta Utsjoelle, Muumit, Tatut ja Patut ja Herra Hakkaraiset kuluvat kaikkien lasten kädessä. Aikuistenkirjapuolella alueen omien kirjailijoiden löytyminen lainaustilaston kärjestä on sangen yleistä.

K: Mitä asioita pidät tärkeimpinä jos haluaa kirjoittaa nimenomaan lapsille? Onko aivan eri asia kirjoittaa lapsille kuin kirjoittaa aikuisille tai kelle vain?

V: Minusta kirjoitetaan ennen kaikkea ihmisille. Kirjoittaessa lähdetään tarina edellä, sen aukikiertymisen ehdoin. Jostakin tarinasta voi kasvaa aikuistenkirja, vaikka tarinassa on lapsipäähenkilö. Yhtä lailla aikuisille aiottu teos voi naksahtaa paikalleen, kun siihen löytyy näkökulma, joka tekee siitä juuri lasten/nuorten teoksen.

Minusta lapsille ja nuorille voi kirjoittaa mistä tahansa aiheesta. Kyse on kerrontatavasta.  NVL:n kurssilla tilasin tekstejä vaikeista aiheista ja jostain sieltä puhumattoman ja kirjoittamattoman alueelta löysimme paljon aiheita, joista juuri pitäisi lapsille kirjoittaa.

K: Lapsilla on nykyisin niin paljon kaikkea muuta. Miksi pitäisi vielä lukea kirjoja?

V: Kirja paljastaa ihmisessä sen, mitä meillä ihmisillä on, vaikka meillä ei olisi varaa yhteenkään tavaraan: meidän mielikuvituksemme, kykymme luoda maailmoita ja elää tuhansia elämiä kuvittelun voimin paljastuu meille vasta kun alamme lukea.

K: Mitä haluaisit sanoa kirjoittajalle, joka on jo ilmoittautunut tai miettii ilmoittautuisiko kurssillesi kesäkuussa?  

V: Koetan tarjoilla erilaisia harjoituksia, joilla mielessä pyörivää aihetta saa kutiteltua paperille. Teemme myös harjoituksia, joilla aiheen voi löytää. Tarjoan paljon työkaluja kirjoittamiseen, mutta ennen kaikkea irrottelemme, pidämme hauskaa, kokeilemme lapsille ja nuorille kirjoittamisen laatikoston eri laatikoita ja lopuksi hajotamme ne kaikki.  Jokaisella on tarina, joka haluaa tulla kerrotuksi omalla tavallaan. Sen tarinan jäljillä olemme, hellittämättä.

 

Kiitos haastattelusta ja tervetuloa Sodankylään Siri!

 

Siri Kolun julkaisuja

Metsänpimeä, romaani, 2008, Otava
Me Rosvolat, lastenromaani, 2010, Otava
Me Rosvolat ja konnakaraoke, lastenromaani, 2011, Otava
Me Rosvolat ja iso-Hemmin arkku, lastenromaani, 2012, Otava
Me Rosvolat ja vaakunaväijy, lastenromaani 2013, Otava
Pelko ihmisessä, nuorten aikuisten romaani, 2013, Otava 
Me Rosvolat ja ryöväriliitto, lastenromaani, 2014, Otava 
Ihmisen puolella, nuorten aikuisten romaani, 2014, Otava 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kysymykset esitti Arja Vasama