Sana vapaudesta

 

Uudistunut media tarjoaa meille aika ajoin mahdollisuuden seurata todellista tapahtumaa reaaliajassa. Näin kävi tämän vuoden ensimmäisellä viikolla, kun saatoimme monikanavaisesti seurata Pariisissa viranomaisten toimia terroristien kiinniottamiseksi.

Tapahtumat alkoivat satiirilehden toimituksesta ja päättyivät pieneen kirjapainoon ikäänkuin draaman juonta seuraten. Oliko lehden toimituksella ja painotalolla mitään liiketoiminnallista tekemistä keskenään, ei selvinnyt asiayhteydestä.

Televisiokuva näytti harvakseltaan kääntyilevän kameran välityksellä sumuista maisemaa, jossa vain pellot, punaiset tiilikatot ja painotalon valkoiset seinärakenteet erottuivat. Etualalla seisoskelevien poliisien keskustelu oli kuultavissa vaimeana puheensorinana. Joku kävi verkkaisesti pitkää saksankielistä puhelinkeskustelua. Hiljainen linnun sirkutuskin oli kuultavissa rauhallisessa maisemassa.

Suoraa lähetystä ei kommentoitu mitenkään, mutta muu sähköinen media tuotti koko ajan informaatiota tilannekuvan muodostamiseksi. Televisiokuvaa seuraava tuli täysin tietoiseksi tapahtuneesta. Tieto siitä, että terrorismista epäillyt olivat tunkeutuneet kirjapainorakennukseen, loi odottavan jännityksen. Läsnäolo tuntui poikkeuksellisen konkreettiselta.

Seuraavina päivinä maailman mediaa hallitsi keskustelu sananvapaudesta ja sen puolustamisen tärkeydestä osana länsimaista demokratiaa. Terroriteon uhrien kohtaloon samaistuminen yhdisti taiteilijat ja kriitikot, satiirikot ja poliitikot, kansalaiset ja kansat toisiinsa. Syntyi yhtenäinen liike, joka muodosti rauhanomaisen rintaman terrorismia vastaan, tunnuksenaan "Je suis Charlie". Pian kansanliike voimistui samankaltaisten tapahtumien toistuessa eripuolilla Eurooppaa.

Satiiri, ts. vallanpitäjien ja valtaa tavoittelevien pilkka, nähtiin laajasti oikeutettuna keinona reagoida asein aseettomia vastaan käytävään "taisteluun" ja sen uhkaan. Äänenpainot voimistuivat jopa niin, että sananvapaudesta tuli hetkellisesti yliarvostettua. Hetkeä myöhemmin sanojen vaikutuksen pohdinta syveni satiiristen ilmaisujen ja pilkan analyysiksi. Sanojen voima ja rajat tiedostettiin. Samoin, kuin kouluammuskelutapauksissa usein, kun yleisölle on kerrottu ampujan olleen koulukiusattu ja siten tapahtumille on annettu ikään kuin järkeenkäyvä selitys, niin nytkin epätoivoisten tekojen motiiveja haluttiin ymmärtää, vaikka niitä ei voikaan hyväksyä.

Sananvapaus on demokratian kulmakivi. Välttämätön ja usein riittävä edellytys sille, että suotuisasti kriittiset yhteiskuntakehityksen prosessit käynnistyvät ja pysyvät toiminnassa. Sananvapaus ei ole pyhä asia, mutta siihen on suhtauduttava yhdenvertaisella kunnioituksella, sillä pyhinä pidetyt kirjoitukset ovat usein ensimmäisenä karsittavia, kun ilmaisunvapautta ryhdytään rajoittamaan. Arvoilla on yhteytensä.

Sanoille vapaus on itseisarvoista. Järjestäytyneessä toiminnassa ne edeltävät aina tekoja. Ihmisen maailma on kirjaimellisesti rakennettu sanojen varaan ja historiallisessa katsannossa vain ne jäävät siitä kertomaan.

 

Erkki Kaila