Kirjoittaminen on kiehtova seikkailu

 

Näin sanoo Katja Törmänen, oululainen kirjailija, joka tulee fantasiakirjoittamisen ohjaajaksi Sodankylän kurssille kesäkuussa. Hän on julkaissut omakustanteena kaksi lasten ja nuorten fantasiakirjaa Heskilian perilliset -sarjaan (Kevääntekijät 2015 ja Kesänkaitsijat 2016), ja pitkään valmisteltu aikuisten romaani Karhun morsian, joka voitti Liken ja Tähtivaeltajan spekulatiivisen fiktion kirjoituskilpailun 2016, ilmestyi Likeltä viime vuonna. Tällä hetkellä hän kirjoittaa itsenäistä jatko-osaa Karhun morsiamelle. Oman kirjoittamisensa ohessa Törmänen on ohjannut luovan kirjoittamisen kursseja ja kertoo nauttivansa siitä aina suuresti.

– Olin halunnut kirjailijaksi 9-vuotiaasta, mutta pitkään välttelin ottamasta itseäni vakavasti. Lopulta minusta tuli kirjailija, koska a) en jaksanut enää teeskennellä, etten oikeasti halua yrittääkään ja b) minulla oli tarpeeksi sekä sinniä että onnea.

– Keräsin hylkäyskirjeitä sekä Kevääntekijöistä että Karhun morsiamestakin ennen kilpailuvoittoa, joten paksua nahkaa on pitänyt kehitellä. Tässä minua ovat auttaneet mm. Julia Cameronin kirjoittamisoppaat. Kilpailun voitto oli minulle hyvin merkittävä. Se avasi tien kaupallisen kustantamon listoille, mutta ensisijaisesti se oli suuri helpotus: en ollutkaan hölmö jatkaessani sinnikkäästi hylkäyskirje toisensa jälkeen, joku muukin näki kirjoittamisessani arvoa.

Törmänen kertoo kirjoittavansa joka arkipäivä. Aamun hän aloittaa meditoimalla, mikä helpottaa vaimentamaan ”sisäisen kriitikon möykkää”. Hän lukee taustakirjallisuutta lomittain kirjoittamisen kanssa, yrittää käydä ulkona ja tehdä muutakin, ettei kirjoittaminen näivettyisi. Karhun morsiamen taustatyönä hän tutustui myös varhaisen viikinkiajan ympäristöön, materiaaleihin ja työtapoihin, vaikkei kirja olekaan historiallinen romaani. Tässä häntä auttoi myös historian- ja yhteiskuntaopin opettajan koulutus.

Karhun morsian on määritelty fantasiaksi, mutta Törmäsen mielestä on ennemminkin kyse toisenlaisesta, lähinnä maagisesta maailmasta, joka meidän nykyrationaalisille silmillemme näyttäytyy ei-realistisena.

– En aloittaessani tiennyt enkä päättänyt kirjoittavani fantasiaa. Fantasia tai maagisuus vain kuului siihen maailmaan luonnollisena osana.

Törmänen kertoo saaneensa palautetta, että monet, jotka muutoin karttavat ns. kovaa fantasiaa, ovat pitäneet kirjasta. Hän ei pidä rajanvetoa eri lajien välillä kovin oleellisena:

– Hyvä tarina on hyvä tarina, sama miksi sitä kutsuu. Ajattelen, ettei yksikään kirjailija kirjoita niin irrallaan todellisuudesta, etteikö fantasiatekstiinkin uppoaisi todellisuuden hituja ja kuvajaisia, joten tavallaan jokainen teksti on aikansa kuva. Silloinkin, kun fantasian lukee todellisuuspakona, siitä jää mielen sopukoihin itämään jotain, mikä on relevanttia tässä ”realistisessa” maailmassammekin. Kun ajattelee mitä teemoja fantasiassa käsitellään – ihmisyyttä, vapautta, tasa-arvoisuutta tai sen puutetta (onko oikeastaan teemaa, jota EI käsiteltäisi fantasiassa?) - ne ovat kaikkia meitä koskevia, olemassa olevia asioita, ja koen, että niitä on ehkä jopa helpompi käsitellä fantasian keinoin kuin arkirealistisena tekstinä.

Törmänen on opiskellut luovaa kirjoittamista perus- ja aineopintojen verran sekä osallistunut erilaisille kursseille. Näitä hän pitää hyödyllisinä: kirjoituskurssilla oppii erilaisia tapoja lähestyä tekstiä, lukemaan muiden tekstejä ja näkemään ohi omien maneereidensa. Hyvin oleellisia ovat myös muut kurssilaiset, sillä hyvät kirjoittajaystävät tekevät kirjoittamisesta vielä antoisampaa, ja kurssilla oleva hyvä henki innostaa kirjoittamaan enemmän ja paremmin.

Sodankylän kursseilla Törmänen on aiemmin ollut kirjoittajana. Kurssilta hänen mieleensä on jäänyt huikean innostava ja hyvä henki, kirjoittamisen flow, minkä lisäksi sieltä löytyi hyviä ystäviä. Opettajana palaaminen sekä jännittää että innostaa häntä yhtä lailla.

– Toivon olevani kurssin hengen arvoinen opettaja. Odotan kurssin ja kirjoittamisen taikaa, sitä tunnetta, kun upotaan kirjoittamisen maailmaan luvan kanssa, eikä kukaan aivan tiedä, mitä sillä matkalla löydetään – iloa ja innostusta toivon mukaan ainakin. Ryhmään saa tulla vapaasti kokeilemaan ja opettelemaan ja tunnustelemaan, josko fantasiasta tai jostain sen lähisukulaisesta olisi omaksi lajiksi tai sen mausteeksi.

Törmänen haluaa rohkaista oman kirjan kirjoittamisesta haaveilevia:
– Antaa palaa vain! Kirjoittaminen voi olla työlästä ja hidasta, ja kirjan valmistuminen vaatii työtä, sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, mutta kaiken sen vastapainoksi se on myös ihanaa, palkitsevaa, huikeaa ja riemastuttavaa, eikä kukaan muu voi kirjoittaa sitä kirjaa minkä juuri sinä voit.

 

Katja Törmästä haastatteli Arja Vasama

Katja Törmänen