Jännitystä Sodankylän kirjoittajakursseilla

 

Sodankylän kirjoittajakurssilla suunnitellaan murhia ja muita kauheuksia, kun kirjailija Juha-Pekka (JP) Koskinen tulee vetämään ensi kertaa ohjelmaan otettua dekkariryhmää. 

Koskinen haluaa kirjoittaa monipuolisesti, sekä aikuisille että lapsille. Hänen pitkästä julkaisuluettelostaan löytyy dekkareiden lisäksi lasten- ja nuortenkirjallisuutta, scifiä ja historiallisia romaaneja. Parhaillaan työn alla on Crime time-kustantamolle 12 kirjan sarja ”murhan vuosi”. Sarjan kolmas kirja, Maaliskuun mustat varjot ilmestyy piakkoin.

Koskinen on saanut useita palkintoja kirjallisesta työstään. Vuonna 2013 Ystäväni Rasputin nousi Finlandia-palkintoehdokkaaksi. 

Kirjailijaliiton eri elimissä aktiivisesti vaikuttavan Koskisen mielestä suomalainen kirjallisuus voi hyvin. – Näyttää siltä, että ehkä pienoisen aallonpohjan jälkeen myös kotimaassa ihmiset alkavat taas ostaa kirjoja hiukan enemmän. 

– Kirjallisuushan on viimeinen tutkimaton mielikuvituksen rajaseutu, johon ihmisen mieli voi kirjan avulla vaeltaa. Kirjallisuutta tarvitaan mielen virkeyden ja ajattelukyvyn ylläpitoon kuten lihaskuntoharjoittelua lihasvoiman ylläpitoon.

Koskisella on kaksi maisterintutkintoa, toinen matematiikasta, toinen kirjoittamisesta. Hänen mielestään kirjoittamisen opettaminen on lähinnä kirjoittajien ohjaamista oikeaan suuntaan. 

– Ideoita kirkastetaan ja usein moni saa ajatuksensa jäsentymään paremmin kursseilla kuin kotona. Itse olen opiskellut kirjoittamista juuri ilmaisun laventamista ajatellen, lyriikkaa ja myös draamaa leipälajini proosan rinnalle.

Koskinen on julkaissut tietokirjan rikoskirjallisuudesta (Harkittu murha – kohti täydellistä rikosromaania, 2009). Näin hän kuvaa kirjallisuudenlajia, johon kesäkuussa sukelletaan:

– Dekkari on omana lajinaan vahvat perinteet omaava genre. Ihmisen myötäsyntyinen halu ratkoa ja myös rakentaa arvoituksia on niin kirjailijan kuin lukijankin ilo. Dekkarihan on hyvää proosaa, kun siitä sellaisen kirjoittaa, joten dekkari määritelmänä ei tee kirjasta kevyttä. Tarinan ytimessä on kuitenkin oltava rikos ja sen ratkaisu, ja usein se rikos on murha. Dekkarissa tarinan vetävyys on ehkä muuta kirjallisuutta korostetumassa asemassa. Hyvä dekkari on jännittävä ja loppuratkaisu saa lukijan huokaamaan, että näinhän siinä pitikin käydä.

Entäpä dekkaristin omat suosikit?

– Dekkareiden kotimaansaralla olen lukenut viime vuosina Leena Lehtolaista, Virpi Hämeen-Anttilaa, Tapani Baggea, Harri Nykästä, Seppo Jokista ja Antti Tuomaista sekä monia muitakin. Ulkomaisista olen nyt seurannut tiiviimmin Philip Kerrin Bernie Günther -sarjaa.

J-P Koskinen on aktiivinen myös verkossa. Savurenkaita-blogin alaotsikko on ”Kaikki mitä ikinä olet halunnut tietää kirjoittamisesta, kirjallisuudesta ja kirjailijana olemisesta”, harrastajakirjoittajalle erinomaisen kiinnostavaa luettavaa. 

Näin hän evästää kurssille tulijoita:

– Kurssilla on hyvä paikka hiukan kerätä ajatuksiaan oman kirjoittamisensa suhteen. Kaikessa kirjallisuudessa on tukirankoja, jotka määrittelevät teokselle rakenteen. Ja sääntöjä on helpoin rikkoa silloin, kun tuntee ne.

  

JP Koskisen verkkosivut http://www.jpkoskinen.com/   

JP Koskinen. Kuva: J.Sahinoja.
JP Koskinen. Kuva: J.Sahinoja.

 

 

Arja Vasama