Kuukauden runot

Jäsen, kirjoitatko runoja? Älä piilota niitä pöytälaatikkoon, vaan julkaise ne täällä seuran verkkosivuilla! Lähetä runosi sähköpostitse osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. ja kirjoita saatteeksi että tarjoat runoasi verkkosivuille kuukauden runoksi.

 

 

Pelko joka löytää pilven tummaan varjoon

 

Hän kulkee lumista tietä,
kuuluu vain askelten rahina,
luonto on vaiti.

Pellon notkelmasta nousee ohut usva,
se sulkee kulkijan harsoonsa, se maistuu lumelta.
Taivas kirkastuu, ilta sytyttää tähdet.

Ojanpientareella, koskemattomassa hangessa
töröttää koiranputkia ja mesiangervoja.
Niiden kesäinen tuoksu jäi lumen alle.

Hän sai sinulta talven kukkia,
siitä on aikaa,
hän muistaa ne.

Aika soljuu kuin puron kirkas vesi
kivien lomitse.
Hän ei pysähdy hetkeen
vaan vaeltaa menneessä tai tulevassa.

 

Marja-Leena Vierelä

  

 

 

 

 

 

 

 

KEVÄT

 

Harakka ponnistelee tuulessa
oksankarahkan kanssa,
tähyilee männyn latvassa
kaikkiin suuntiin,
pudottaa mökkinsä kurkihirren
juuri sille kuuluvaan paikkaan.

Näin syntyy kevät
säännöttömästi, luonnon pykälien mukaan
aavistuksia täynnä
kuin ennen kotona lapsi,
jonka parkaisu
vasta kertoi: se on totta!

* * * * * * * *

Kevättulva lahdella
pakenee pohjoistuulta.
Kivet jään alla talvehtineet linnut
kurkistelevat rannan mudasta.
Niiden kieli niin vaiti;
minun kieleni levoton,
liehuva kesäleninki.

 

Sinikka Lappeteläinen

  

 

 

 

 

 

 

 

KULKUKISSA

 

Tuuli kivikujan roskissa.

Arabiuutisissa jotakin tarpeellista.

Kulkukissa roskakasalla aamiaisella.

Pienempien ilona auringonsiivu 

                      muurin kupeessa.

 

Aika on ikuista niin kauan kun kirjoitan.

Kuolema irrottaa otettaan. Antaa uuden aamun. 

 

 

Maarit Niskanen, Kittilä

HIEKKAENKELI 2016

  

Taidekuvarunokirja HIEKKAENKELI saatavana tekijältä , Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

 

 

 

 

 

 

Yhteisvastuulla

 

Vapaus ansiotyöstä käynnistää monesta luopumisen,
sisin kaipaa tekemistä, ehkäpä uuden tulemisen.
Yhteisvastuulla hyvän kuoleman kohtaamiseen,
liittää yhteen joukon – samanhenkisen.

Näky visiosta – vapauttaa virtaa tajunnan,
piirtyy kehys, samoaa nelikko rinta rinnan.
Kutsu esittelypäivään marraskuisen,
kokoaa sitoutuneista ringin erinomaisen.

Tutustuessa sydän, polku uuteen avautuu,
koulutuksissa tieto–taito yhä kohentuu.
Yhdessä jakaen huoli ja suru puolittuu,
onnistumisen ilo ja välittäminen kertautuu.

Ohjautuu läheisyyteen ihmiset avoimet, maanhiljaiset,
jaetaan hiljaisuus, kuullaan oivat sanoitukset.
Kärsimys, kiitollisuus avaa kanavia julkisuuteen,
siivittää ne saattohoitotyötä näkyväksi tulemiseen.

Varjoina seuraa menetysten kokeminen,
kuvastaa kipuilu ihmisenä kasvamiseen.
Vertaisten tuki on arvokas lahja, korvaamaton,
olisipa tahto kaikkien sama, poissulkematon.

Kokemukset ensimmäisestä vuodesta,
ovat rohkaisseet monia monessa.
On aika päättää yhteinen vuosi kiitokseen,
sallia armeliaisuutta huomisen rinnalla kulkemiseen.

 

 

Anneli Laine
Saattohoidon tukihenkilö

 

 

 

 

 

 

Avoin maailma

 

Aurinko hengittää keltaisin keuhkoin

avaa silmut lehtinuppujen.

Puu huumaantuu lämmöstä

puhtaasta tuulesta.

Hiirenkorvat mettä imee

puun suonien syvyyksistä.

- Perhonen laulaa

toukka lentää

heinä henkäilee

ja varis runoilee

Maailma on avoin

upea.

Kuu taivaalta

tiputtaa mahlaa

unelmille.

 

 

Soile Järvirova