Että minä olen odottanut

 

Ensiksi minä odotin kohdussa

maailmaanpääsyä.

En tosin tainnut tietää sitä.

Uin kuitenkin sujuvasti ja roikuin.

 

Pienenä odotin kasvamista.

Kaikki sanoivat että odota että

kasvat ja saivat minut syömään kaikenlaista.

Mm. tillilihaa koulussa, läskisoosia kotona.

 

Sitten, siinä ihmiseksi kasvun rajalla odotin rintoja ja uutta puseroa.

Kumpi oli tärkeämpi, en ole vieläkään varma.

Molemmat sain.

 

Pitkän aikaa kaikkea tuli odottamatta: koko elämä ampaisi kerralla käsiin.

Oli siinä kannattelemista ja iloa. Ja odotusaikoja.

 

Odotus kotiutui minuun.

Kun paljon harjoittelee, tulee taitavaksi.

Odottaa onnessaan ja tyytyy onneensa.

 

 

         Tuula Saraniemi