KOTIMAANI SUOMI

Tässä minä olen, Suomiäiti
kädet pystyssä elämälle antautuneena
tuulien armoilla mutta aivot tallella
pää pohjoisen tunturin olkapäällä.
Silmät kuin siniset lähteet
Suu valmiina mihin vain -
puolustautumaan vaaran uhatessa.
Kaula, niemeke vesien välissä
tarpeellinen ja joustava
valmiina kääntymään tilanteen mukaan.
Sydän, lämpimästi sykkivä
povella kehon sylissä.
      Koko vartalo
ihmisen muotoinen ja kokoinen
      varpaat
Itämeren vilpoiseen veteen uponneena
      vasen jalka
nilkasta alas amputoituna
mutta silti toimintakykyisenä
elämään tarrautuneena.
Joet kuin verisuonet
jatkuvana liikkeenä kehossa
virta, joka ei pysähdy
sydän kuin koskien pauhu
joka sykkii, uskoo ja toivoo
uutta aamunkoittoa.
      Koko keho
vielä tallella
kädet kohotettuina taivaalle
anelemassa armoa olemassaoloonsa
globaalisten vaatimusten puristuksessa.

Tässä seison kun muuta en voi.
Lapseni, kuka oletkin, ota tai jätä,
mutta älä unohda juuriasi:
Isänmaatasi, äidinkieltäsi ja
ensimmäistä syntymäpäivääsi!

 Lilja Kylmänen

USKO

Päättömästi yliopistoon pää täynnä tyhjää
huomenna ei juna kulje autotta lintu lentää
mennään veteen valkoiseen lunta ei tullut

silti mä jaksan uskoo
joulupukkiin ja pyhiin vaeltajiin
ne vaihto housut ennen kiviaikaa ja suksii
ensimmäiseen vaihtoehtoon
ruokaan joku lihan himoon
ruokaan

mukka tai shakespeare heitti kirjat
sisällöt ja muodot
veteen valkoiseen vaikkei lunta tullut

sininen ajatus heitti lippuun
ristikin kopioitiin tuttuun nuttuun
värit on lapin kirjavammat
huomenna
huomenna mä lunttaan yliopistoon

ja kun ylös pääsen
luen vain Tarzania ja hylkään työpaikat
sillä mä jaksan uskoo
joulupukkiin ja pyhiin vaeltajiin
sillä mä jaksan uskoo
kun puun väri vaihtuu

ainakin sua
vain sua ja sun uskomuksii
sitä tuttuu nuttuu

.muupe

Kesärenkaat

esineet
autotallissa
muistuttivat
menneistä hetkistä
yhdessäolosta ja toivosta
erosta ja epävarmuudesta
yllättäen alkaneesta
uudesta ajasta

pinottuani kaikki
kahdeksan
käännyin ja katsahdin
ulos kirkkauteen
sokaistuen
kunnes näin taas
lentävien lehtien
liikkeessä leikkivät
hahmonne

muistin naurun
kuulin huudot
tunsin hehkuvat
kasvonne

kuinka monta
teitä olikaan

Erkki Kaila

Lähtö

Arja Vasama

Sana

Keksimätön sana
lehahti pihaan.
Alkoi puhua kielillä
ruohonleikkurin kanssa.
Varoi satuttamasta
itseään teriin.  

Siirtyi kauemmaksi,
pelkäsi hieman,
ei kuitenkaan paennut.

(Rohkea sana)

Alkoi tehdä tuttavuutta
koivun kanssa.
Kietoutui ympärille ja yskäisi:
”Mistä puusta rouva on tehty?”

Ei ollut sanalla sisuskaluja
niin kuin merimakkaralla,
suoltaa ulos oudoille.  

(Tietämätön sana)

Viimeksi sana nähtiin
virvoitusjuomakorissa
keskustelemassa
palautuspullojen kanssa.

Marko Nampajärvi

Että minä olen odottanut

Ensiksi minä odotin kohdussa

maailmaanpääsyä.

En tosin tainnut tietää sitä.

Uin kuitenkin sujuvasti ja roikuin.

Pienenä odotin kasvamista.

Kaikki sanoivat että odota että

kasvat ja saivat minut syömään kaikenlaista.

Mm. tillilihaa koulussa, läskisoosia kotona.

Sitten, siinä ihmiseksi kasvun rajalla odotin rintoja ja uutta puseroa.

Kumpi oli tärkeämpi, en ole vieläkään varma.

Molemmat sain.

Pitkän aikaa kaikkea tuli odottamatta: koko elämä ampaisi kerralla käsiin.

Oli siinä kannattelemista ja iloa. Ja odotusaikoja.

Odotus kotiutui minuun.

Kun paljon harjoittelee, tulee taitavaksi.

Odottaa onnessaan ja tyytyy onneensa.

Oikeaan aikaan

Sinikka Kemppainen

Kesäpiha

Taidan olla hieman omituinen
rakastan luontoa
villiintyneenä ja vapaana

Ikkunani alla kukkivat puna-ailakit ja kurjenpolvet
metsätähdet ja mesimarjat viihtyvät pihallani
valkovuokotkin ovat kotiutuneet.

Hollantilaiset kukkasipulit, daaliat, tulppaanit ja helmililjat
eivät suostuneet elämään kanssani 
lupiinitkin katosivat pari kesää kukittuaan

Miksi yrittäisin kasvattaa minulle vieraita kukkia
kääntäisin maata, lannoittaisin
hävittäisin tutut, ihanat luonnonkukat
miksi yrittäisin tehdä pihastani
naistenlehtien ihannepihan.

Viihdyn parhaiten metsätähtien ja puna-ailakkien seurassa
leinikin kelta kirkastaa sateisenkin päivän
kulleroitten kultapallot ja kielojen huumaava tuoksu
vievät lapsuuden metsiin ja vainioille
piharatamon lehden voi laittaa kääreeksi haavaan.

Taidan olla hieman omituinen
saattaa olla
että olen myös laiska. 

Toini Marjamaa

Torstaina elät
pääsiäisen tarinaa.
Kuurapuu huokaa,
muistuttaa sanomasta,
meitä herkistyneitä.

Raili Ilola

Puiden varjot,
enkelin siveltimen jälkiä
hanki-iholla,
lumimetsä jumalainen.
Aurinko laskee 
kirkkaasti tunturia pitkin.
Kaikkialla
kevättalven valojen piiloleikki.
Kuka sanoi, että hanget ovat
valkeat?
Että latu on hiljainen?

Yliäänikone halkaisee taivaan
kuin temppelin esiripun
enkä saa enää runosta, mistään
kiinni. 

Sinikka Lappeteläinen

Kerho 

Haalistunut neliskulmainen talo.
Kahdella seinällä valkoiset, rapistuneet eripariovet.
Samein silmin ikkunat katselevat
kaikkiin ilmansuuntiin.
Raskas rekkaralli
umpeen kasvanut urheilukenttä
haviseva haavikko
kuoppainen kylätie.
Kauan sitten työnjohto tanssi pikkujoulua
kirkkaiden kruunujen loisteessa.

Maarit Alatossava

Vuodet vierivät
       odotan
hyvin jännittyneenä
       vieläkin
            uutta päivää
mitä
      se sitten
tarjoaakin

Leena Patjas

runokokoelmasta Kuus kossuvichyä Kaamasessa. Siniplaneetta 2013.