Joulukuun runo 2014
KOTIMAANI SUOMI
Tässä minä olen, Suomiäiti
kädet pystyssä elämälle antautuneena
tuulien armoilla mutta aivot tallella
pää pohjoisen tunturin olkapäällä.
Silmät kuin siniset lähteet
Suu valmiina mihin vain -
puolustautumaan vaaran uhatessa.
Kaula, niemeke vesien välissä
tarpeellinen ja joustava
valmiina kääntymään tilanteen mukaan.
Sydän, lämpimästi sykkivä
povella kehon sylissä.
Koko vartalo
ihmisen muotoinen ja kokoinen
varpaat
Itämeren vilpoiseen veteen uponneena
vasen jalka
nilkasta alas amputoituna
mutta silti toimintakykyisenä
elämään tarrautuneena.
Joet kuin verisuonet
jatkuvana liikkeenä kehossa
virta, joka ei pysähdy
sydän kuin koskien pauhu
joka sykkii, uskoo ja toivoo
uutta aamunkoittoa.
Koko keho
vielä tallella
kädet kohotettuina taivaalle
anelemassa armoa olemassaoloonsa
globaalisten vaatimusten puristuksessa.
Tässä seison kun muuta en voi.
Lapseni, kuka oletkin, ota tai jätä,
mutta älä unohda juuriasi:
Isänmaatasi, äidinkieltäsi ja
ensimmäistä syntymäpäivääsi!
Lilja Kylmänen
Marraskuun runo 2014
USKO
Päättömästi yliopistoon pää täynnä tyhjää
huomenna ei juna kulje autotta lintu lentää
mennään veteen valkoiseen lunta ei tullut
silti mä jaksan uskoo
joulupukkiin ja pyhiin vaeltajiin
ne vaihto housut ennen kiviaikaa ja suksii
ensimmäiseen vaihtoehtoon
ruokaan joku lihan himoon
ruokaan
mukka tai shakespeare heitti kirjat
sisällöt ja muodot
veteen valkoiseen vaikkei lunta tullut
sininen ajatus heitti lippuun
ristikin kopioitiin tuttuun nuttuun
värit on lapin kirjavammat
huomenna
huomenna mä lunttaan yliopistoon
ja kun ylös pääsen
luen vain Tarzania ja hylkään työpaikat
sillä mä jaksan uskoo
joulupukkiin ja pyhiin vaeltajiin
sillä mä jaksan uskoo
kun puun väri vaihtuu
ainakin sua
vain sua ja sun uskomuksii
sitä tuttuu nuttuu
.muupe
Lokakuun runo 2014
Kesärenkaat
esineet
autotallissa
muistuttivat
menneistä hetkistä
yhdessäolosta ja toivosta
erosta ja epävarmuudesta
yllättäen alkaneesta
uudesta ajasta
pinottuani kaikki
kahdeksan
käännyin ja katsahdin
ulos kirkkauteen
sokaistuen
kunnes näin taas
lentävien lehtien
liikkeessä leikkivät
hahmonne
muistin naurun
kuulin huudot
tunsin hehkuvat
kasvonne
kuinka monta
teitä olikaan
Erkki Kaila
Syyskuun runo 2014
Lähtö
Arja Vasama
Elokuun runo 2014
Sana
Keksimätön sana
lehahti pihaan.
Alkoi puhua kielillä
ruohonleikkurin kanssa.
Varoi satuttamasta
itseään teriin.
Siirtyi kauemmaksi,
pelkäsi hieman,
ei kuitenkaan paennut.
(Rohkea sana)
Alkoi tehdä tuttavuutta
koivun kanssa.
Kietoutui ympärille ja yskäisi:
”Mistä puusta rouva on tehty?”
Ei ollut sanalla sisuskaluja
niin kuin merimakkaralla,
suoltaa ulos oudoille.
(Tietämätön sana)
Viimeksi sana nähtiin
virvoitusjuomakorissa
keskustelemassa
palautuspullojen kanssa.
Marko Nampajärvi
Heinäkuun runo 2014
Että minä olen odottanut
Ensiksi minä odotin kohdussa
maailmaanpääsyä.
En tosin tainnut tietää sitä.
Uin kuitenkin sujuvasti ja roikuin.
Pienenä odotin kasvamista.
Kaikki sanoivat että odota että
kasvat ja saivat minut syömään kaikenlaista.
Mm. tillilihaa koulussa, läskisoosia kotona.
Sitten, siinä ihmiseksi kasvun rajalla odotin rintoja ja uutta puseroa.
Kumpi oli tärkeämpi, en ole vieläkään varma.
Molemmat sain.
Pitkän aikaa kaikkea tuli odottamatta: koko elämä ampaisi kerralla käsiin.
Oli siinä kannattelemista ja iloa. Ja odotusaikoja.
Odotus kotiutui minuun.
Kun paljon harjoittelee, tulee taitavaksi.
Odottaa onnessaan ja tyytyy onneensa.
Tuula Saraniemi
Kesäkuun runo 2014
Oikeaan aikaan
Sinikka Kemppainen
Toukokuun runo 2014
Kesäpiha
Taidan olla hieman omituinen
rakastan luontoa
villiintyneenä ja vapaana
Ikkunani alla kukkivat puna-ailakit ja kurjenpolvet
metsätähdet ja mesimarjat viihtyvät pihallani
valkovuokotkin ovat kotiutuneet.
Hollantilaiset kukkasipulit, daaliat, tulppaanit ja helmililjat
eivät suostuneet elämään kanssani
lupiinitkin katosivat pari kesää kukittuaan
Miksi yrittäisin kasvattaa minulle vieraita kukkia
kääntäisin maata, lannoittaisin
hävittäisin tutut, ihanat luonnonkukat
miksi yrittäisin tehdä pihastani
naistenlehtien ihannepihan.
Viihdyn parhaiten metsätähtien ja puna-ailakkien seurassa
leinikin kelta kirkastaa sateisenkin päivän
kulleroitten kultapallot ja kielojen huumaava tuoksu
vievät lapsuuden metsiin ja vainioille
piharatamon lehden voi laittaa kääreeksi haavaan.
Taidan olla hieman omituinen
saattaa olla
että olen myös laiska.
Toini Marjamaa
Huhtikuun runo 2014
Torstaina elät
pääsiäisen tarinaa.
Kuurapuu huokaa,
muistuttaa sanomasta,
meitä herkistyneitä.
Raili Ilola
Maaliskuun runo 2014
Puiden varjot,
enkelin siveltimen jälkiä
hanki-iholla,
lumimetsä jumalainen.
Aurinko laskee
kirkkaasti tunturia pitkin.
Kaikkialla
kevättalven valojen piiloleikki.
Kuka sanoi, että hanget ovat
valkeat?
Että latu on hiljainen?
Yliäänikone halkaisee taivaan
kuin temppelin esiripun
enkä saa enää runosta, mistään
kiinni.
Sinikka Lappeteläinen
Helmikuun runo 2014
Kerho
Haalistunut neliskulmainen talo.
Kahdella seinällä valkoiset, rapistuneet eripariovet.
Samein silmin ikkunat katselevat
kaikkiin ilmansuuntiin.
Raskas rekkaralli
umpeen kasvanut urheilukenttä
haviseva haavikko
kuoppainen kylätie.
Kauan sitten työnjohto tanssi pikkujoulua
kirkkaiden kruunujen loisteessa.
Maarit Alatossava
Tammikuun runo 2014
Vuodet vierivät
odotan
hyvin jännittyneenä
vieläkin
uutta päivää
mitä
se sitten
tarjoaakin
Leena Patjas
runokokoelmasta Kuus kossuvichyä Kaamasessa. Siniplaneetta 2013.