Lapsuuden loppu

kun talo tekee hidasta kuolemaa jättäen aution kadun
sen asukas hetkessä aikuistuu vielä muistaen yhteisen sadun

on muistoissaan äänet leikkien, tuoksut kevään ja
karvainen kosketus karviaisen
sekä hiverrys vintin portaiden ja se kellarin omenainen viileys

kun talo tekee hiljaista kuolemaa ja tuomionsa on päätöstä vaille valmis
sadun sankari  sen itse tehdä saa, vaikka sitä ei kelleen sallis

kun viimeisen seinän kaivuri kaataa, hän vielä jäähyväiskatseensa luo
näkee raiskatun raunion hengettä paikalla,  jossa kerran oli kotinsa tuo

Erkki Kaila
Sodankylä 3.6.2013