Eksyin mokoma
ilman syytä
katosin katala kartalta
pyörin nokka sammaleissa
mutustelin marjoja,
no puukonperän äkkäsin
nätin iisakin.

 

Hämäräksi kävi metsä
lilluvaan ojaan putosin
lantioita myöten upposin
kyllä säikähin.
Pääsin ylös kun ponnistin
ojanreunalla läähätin.

 

Tien reuna! iloitsin.
Karhun ääni, pelkäsin.
Poro se vain.
 

Mutta puukkoa vielä puristin
ja auton luona ihmettelin
kun eksyin mokoma kartalta,
ilman syytä katosin. 

 

Johanna Suopanki