Tätä metsää minä kumarran.
Puolukkarypäs männyn tyveä vasten,

punainen

punertuneet mustikanlehdet
vaalealla jäkäläpetillä.
Tikka hakannut kaarnasta paloja,
puu kuivuu pian.

Latvuksessa

kahahtava tuuli
ripottaa neulassateen.
Silitän lämpimänkarkeaa runkoa.
Hyvästi ystävä

ystävät.

Ensi talvena metsäkone rutistaa
teidät syliinsä, näenkö teidät vielä
pöytänä, lattialankkuna, ehkä.

Keväällä palaan
kierrän ryteikön reunaa

muistan.

Mutaisessa metsäojassa sammakonkutu.
Jos.

 

Kaarina Ivanoff