Istut portailla ja meluton on ilta,
et paljoa odottanut juuri tuolta lauantailta

Kuulet kuun sinulle kuiskaavan sattumalta
”sinun käsissäsi on koko maailman kulta”

Katsot kiireesti alas ja näet,
typötyhjät ovat nuo kädet

Mutta kuuletko kaukaa nuo sävelet?
ne tulevat luoksesi vähitellen

Kuulet ne kaikki.

Huomaat, kuinka koivut alkavat laulaa
kuulet sävelmiä edestä ja kaukaa

lumi, jää ja kylmyys pois sulaa,
kaikki ympärilläsi hohtaa

Metsä on aina niin suloinen,
joki taas arkaluontoinen,
kallio ainakin satakiloinen,
kuu joskus liiankin dramaattinen,
taivas on joka päivä erilainen

Sinä olet ainutkertainen.


- Saaga Lauri