Rajattoman pihapiirin maassa tiet kasvavat
portaalta portaalle
Aidat hymyilevät ylittämään itsensä
vihreään mekkoon repeää palkeenkieli
Vattupensaan makea piilopaikka
tuoksu venyy ja piirittää
sormet ja suun punaisiksi
sopivan kielletyksi
nokkonen näpäyttää kämmenselkää
Tukkaan tipahtaa tummimmat marjat
ja valkoiset vattumadot
Polunvarren puolukkatertut palavat halusta tulla syödyiksi
Kävelen huokaavan metsän alle
tuoksuun jossa on hippunen syksyn rauhaa
Aino Aatsinki-Rannanpää