Rajattoman pihapiirin maassa tiet kasvavat

portaalta portaalle

Aidat hymyilevät ylittämään itsensä

          vihreään mekkoon repeää palkeenkieli

Vattupensaan makea piilopaikka

          tuoksu venyy ja piirittää

          sormet ja suun punaisiksi

          sopivan kielletyksi

          nokkonen näpäyttää kämmenselkää

Tukkaan tipahtaa tummimmat marjat

          ja valkoiset vattumadot

Polunvarren puolukkatertut palavat halusta tulla syödyiksi

Kävelen huokaavan metsän alle

tuoksuun jossa on hippunen syksyn rauhaa

Aino Aatsinki-Rannanpää