Tervetuloa Lapin Kirjallisuusseuran sivustolle!

Lapin Kirjallisuusseura on avoin kaikille kirjallisuuden ystäville. Seuran jäseneksi voi liittyä hallitukselle osoitetulla hakemuksella osoitteessa: c/o Erkki Kaila, Kiveliötie 2 B, 96500 Rovaniemi, sähköposti: lapinkirjallisuusseura@gmail.com tai täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen

Verkkosivujen ja jäsenlehti Lapillisen lisäksi lappilaisen kirjallisuuden kuulumisia voit seurata Twitterissä.

Kirjallisuusseura on myös Facebookissa. 

Lue lisää seuran toiminnasta

  

Kittilässä 5.7.2020 Runohuone ry:n järjestämässä Lyyriset räkkäolympialaiset! PIHARUNO: -tapahtumassa esiintyi kahdeksan finalistia laajalti Lappeenrantaa ja Nurmijärveä myöten. Heistä Piharunoksi valittiin sodankyläläisen Pyritan esitys Kahtena:

 

Kahtena

 

 

Lohduttoman tragedian kauhut näyttäytyvät tässä
maisemassa, jonka ilmaan samaistuu pelon ja
vihan hajut- murhenäytelmänhahmon
uloshengityksestä...


Jokainen sisäänhengitys on täynnä
syvälle tulvivaa surua, johon hän
hukuttaa itsensä.


Taistelut on hävitty, kohtalokkaat
erehdykset tehty. Julmuus, irstaus ja
raatojen asennot -paljastavat kaiken- On
tullut aika puhdistuksen.


Ei ole enää mitään näyteltävää
, ei enää muuta tehtävää, kuin riisua
naamiot ja nähdä mitä jäljelle jää...


”-Että mitäkö?” Vain paljas sydän joka
kuiskaa hiljaa: ”-Ei mitään...”


Murtunut hahmo kavahtaa: ”-Eikö mitään?!
Eikö kyyneliäni lasketa? Perkelettäkö tässä
sitten nyyhkimään!”
Katkeraksi muuttuvat kyynelet, niiden polttaessa nahattomaksi riisutuilla
kasvoilla. Löytyipä sentään jotain vielä puhdistettavaksi: Raivoisasti käy
traagikko Epätoivonsa kimppuun.. Vauhkoontuneet silmät hakevat katseelle
suuntaa, kunnes yhdessä räpäyksessä pysähtyvät naulittuina näkemään -
kaksoisolentonsa ilmestyvän tyhjästä.


”-Mitä helvettiä? Ei voi olla totta, että
kaiken tämän tuskan keskelle ilmestyy tämä
sama surkea tila vielä uudestaan- puettuna
ylle toiselle täsmälleen samanlaiselle
olennolle!?”


Loppu on varmasti lähellä, kun hahmokin
jo näkee itsensä kahtena... Mutta ei!
Tällaisella näyttämöllä ei loppukaan tule
ihan näin helpolla.


Tragedia jatkuu, kun sen hahmo huomaa jälleen
erehdyksensä: Hänhän katsookin omaa
heijastustaan peilistä- häneen katsovan silmän
pinnassa...


Ihan huomaamatta on katsoja hiipinyt tähän tragediaan ja
vielä niin lähelle, että kohtalonsa runtelema traagikko
näkee hänestä oman itsensä.


Kuka on tämä vieras hahmo, joka
keskeyttää juuri meneillään olleen
puhdistuksen?


Nyt ei kunnian kukko laula, sen kiekaus
katkeaa kuin kirveellä kaula: Sillä silmät ovat
Iloisen Narrin.

 

Komedian Suuri Sankari-Pelle
katsojansa silmiä hymyillen kutsuu

mukaan hilpeän värikkään asunsa leikkiin.


Traagikko kalpenee väreistä: ”-
Saatanan irvailija! Mitä teet täällä- olet
väärässä näytelmässä! Oletko hullu ja
mielenvikainen, kun ilmestyt tänne? Vai
onko tuo hymysi vilpillinen- tulitko
tekemään pilkkaa? Siinätapauksessa -
olet julma peto! Hah,Tulit koska haistoit
veren!” Hän lausuu irvistellen.


Narri kallistaa hämmästellen päätään ja
lausuu hellästi: ”Ystävä kallis, en ole
vasta tullut,

en ole tullut ollenkaan.
Sillä olen jo ennestään
olemassa kaikkialla, mutta
puhkean kukkaan
vain ristiriidalla. On tämä tilanne oikea ja
totuudenmukainen, jos sinä näet minut nyt olen
juuri sinulle auennut. Olen sinun oma narrisi.
Nöyrin palvelijasi, valmiina kirvoittamaan
naurusi, päästämään ilmoille ilosi!” Näin lausuu
Narri, totinen pelle, ja kumartaa tehden kunniaa
traagikolle.


”-Vai ristiriidasta kukit sinä huumorin kukka!”
Parkaisee traagikko ja vastaa: ”-Totta totisesti,
kaunis kukka oletkin! Senkin sekasikiö! Häpeän
raiskaaman Kunnian repivällä tuskalla synnyttämä
mätä hylkiö- Elinkelvoton olet! Muka palvelija? En
kaipaa kaltaistasi. Ei ole iloa, ei ole jäljellä yhtään
hymyä. Ilo on kuollut- Sinä juuri tapoit sen kun
ilmestyit. Sinä typeryydelläsi veit viimeisen
mahdollisuuden, veit tragedialta armollisen
puhdistuksen. Ilman sitä, kärsimys on ikuinen.
Vieläkö tahdot olla iloinen? Oletko juuri, niin
murhanhimoinen...?”


Yhä vain Narri suloisesti hymyilee
ja naurahtaa, kuin hauskalle vitsille itsekseen. ”-
Rakkaani...” Hän oivaltaen lausahtaa. ”-Ymmärrän
reaktiosi- se on kohtaloasi ja omat voimasi ovat
uuvuttaneet sinut taistelussasi. Annan anteeksi sanasi-
puolestasi. Olet väsynyt ystäväiseni, niimpä elpyäksesi,
laske heikkoutesi lepäämään myötätunnolleni. Vaivuta
kuormittunut mielikuvituksesi unen taajuuksille. Ja Kun
olet valmis -herää- Ja sitten, yhdessä leikitään!”
Samassa pelle loikkaa- tekee kuperkeikkaa,

mutta kompuroikin maahan turvalleen...


Kun Pellen kuraiset kasvot nousevat maasta, on niillä
yllättynyt ilme, Traagikko hörähtää tahtomattaan sille... Hänen
väsyneitä silmiään kirveltää, kun ne painuu kiinni- mutta se
menee ohi ajallaan... Herättyään hän yhä muistaa murheensa ja
nyt niiden rinnalla tuntee puhtainta iloa.


Taistelu oikeasta totuudesta- olikin vain
leikkiä. Uskon varjolla toteutettua
Ristiriitaretkeä.

Siellä missä ilo ja suru näkevät toisensa,
onnen vienot tuoksut leijailevat ilmassa,
pölyttäjien etsiessä niistä auenneita kukkia.

 

Pyrita

 

 

Lisätietoja