Tervetuloa Lapin Kirjallisuusseuran sivustolle!

Lapin Kirjallisuusseura on avoin kaikille kirjallisuuden ystäville. Seuran jäseneksi voi liittyä hallitukselle osoitetulla hakemuksella osoitteessa: c/o Erkki Kaila, Kiveliötie 2 B, 96500 Rovaniemi, sähköposti: lapinkirjallisuusseura@gmail.com tai täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen

Verkkosivujen ja jäsenlehti Lapillisen lisäksi lappilaisen kirjallisuuden kuulumisia voit seurata Twitterissä.

Kirjallisuusseura on myös Facebookissa. 

Lue lisää seuran toiminnasta

  

Runous elää vahvasti

 

”Tuo minulle auringonkukka!”, ”Huhtikuu on julmin kuukausi…”

Runoilijat Eugenio Montale & T.S. Eliot puhuvat ajankohtaisin sanoin keväästä ja kesästä. Samoin Eino Leinon sanat ”tuoksut vanamon ja varjot veen” muistuvat aina keskikesällä mieleen. Runoilija Saima Harmaja kirjoitti toukokuun sateesta, varjojen lennosta, väikkyvästä nurmesta, helläksi helenevästä keväästä.

”En enää muista, miksi nyyhkytin”, toteaa hän runossaan.

Taiteilija Reidar Särestöniemen runot tuhoutuivat tulipalossa eräänä uudenvuodenyönä. Silti hänen rehevä runoutensa elää hiiltyneissä paperinpaloissa, kirjeissä ja raikkaissa maalausten nimissä. Runon sitnu, tuore heinä versoo sinnikkäästi sieltä täältä; kasvua ei voi mikään estää.

Reidar opiskeli ja matkusti paljon, mutta hän myös viipyi pitkiä aikoja kotiseudullaan ja tutki sen luonnon yksityiskohtia äärimmäisen tarkasti. Kiemuraisista hyönteisen puremajäljistäkin galleriansa hopeanharmaissa hirsissä hän totesi:

”Se on niinko ihmisen elämä, vailla mittään järkeä, mutta silti niin kaunis.”

Monilahjakas taiteilija Nils-Aslak Valkeapää kirjoitti koskettavia runoja Lapin kevään öistä niin valoisista. Kevät, kesä ja juhannus ovat aina olleet vahvasti elettävän elämän, syvien tunteiden ja toiveiden aikaa. Joet ja järvet väikkyvät aamuauringossa ja myös syvän tummissa varjoissa. Jokainen hetki pysäyttää.

Lappilainen kirjoittaja elää pohjoisten luonnonaarteiden keskellä: kesällä lempeä tuuli puhaltaa vaaroilta ja tunturista, tuulella on paljon asiaa. Ounasjoki elää, se virtaa vapaana Särestönkin ohi. Havupuiden kaarnassa tuoksuu lämpö. Vaami vasoo jäkäläisen kiven viereen luottaen siihen, että kesäkin pitää vasasta huolta. Kiiruna tunturissa pyöräyttää munansa kuoppaan, jossa on pehmusteena muutama pehmeä höyhen.

Runo elää vahvasti keväästä ja kesästä raskaan talven jälkeen. Uusia tapahtumia on luotu, lavarunous elää. Lappia-talon teatteriväki otti ohjelmistoonsa Toiverunoklubin. Oulun teatterin virkeät runovideot herättävät henkiin kirjahyllyyn ehkä jumittuneiden runokirjojen puhujat. Runokirjat äänikirjoinakin tarjoavat kuulijalle tuoreen matkan. Edesmenneidenkin runoilijoiden sanat tarkoittavat tänä kesänä jotakin aivan uutta.

Pian lumen seasta tunturikasvit ylpeinä kohottavat kukintonsa: purppuraista, sinistä, valkoista, vihreää. Kulkija avaa uupuneet silmänsä merkillisen talven jälkeen. On aika kokea kesän hyvyys, innostavuus ja toivo. Syvän lumen jälkeen arnikki kuin auringonkukka nostaa kukintonsa valoon!

 

 

Sinikka Labba, Enontekiö

Lapin Kirjallisuusseuran hallituksen varajäsen 


Lisätietoja