Tervetuloa Lapin Kirjallisuusseuran sivustolle!

Lapin Kirjallisuusseura on avoin kaikille kirjallisuuden ystäville. Seuran jäseneksi voi liittyä hallitukselle osoitetulla hakemuksella osoitteessa: c/o Erkki Kaila, Kiveliötie 2 B, 96500 Rovaniemi, sähköposti: lapinkirjallisuusseura@gmail.com tai täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen

Verkkosivujen ja jäsenlehti Lapillisen lisäksi lappilaisen kirjallisuuden kuulumisia voit seurata Twitterissä.

Kirjallisuusseura on myös Facebookissa. 

Lue lisää seuran toiminnasta

  

EI ENÄÄ PÄRJÄÄ ILMAN KIRJOITTAJAKURSSIA, KOUKKUUN ON JÄÄTY

 

 

 

Lapin Kirjallisuusseuran Kirjoittajakurssi kesäkuun alussa on melkein parasta kesässä. Kun edellinen on päättynyt, sitä alkaa jo odottaa seuraavaa.

Vuoden aikana kirjoittajaystävien kanssa mietitään mitähän kursseja saadaan seuraavaksi. Periaatteessahan ainakin kolme peruskurssia pysyvät vuodesta toiseen, mutta paria vaihdellaan.  Olen saanut viimeisimmäksi osallistua parina kesänä dekkarikurssille. Oikein on jo etukäteen nauttinut siitä, että pian veri roiskuu ja suolenpätkät lentelevät. Saa punoa juonia sielunsa kyllyydestä ja miettiä murhaajan metkuja. Olenkohan minä perverssi? Jollain tasolla varmana.

Vuosien aikana kirjoittajakurssilaisista on monista tullut ystäviäkin ja aina kun nähdään taas, tuntuu että vastahan myö tavattii.  Kuuden päivän aikana on helppo sulkeutua eräänlaiseen kuplaan, jossa kirjoitetaan, puhutaan kirjoittamisesta, saadaan ja annetaan palautetta. Ei kaipaakaan muuta maailmaa. Ei mieti, missä vaiheessa Kauniissa ja Rohkeissa ollaan menossa, joko Brooke ja Ridge kerkisivät erota ja palaavatko edellisiin parisuhteisiin vakuuttelemaan, etteivät ole koskaan ennen tunteneet samoin kuin juuri nyt. Oikeastaan lohduttautuu sillä, että onneksi menevät tallennukseen joka jakso. Kotiuduttua on mukava istua sohvalle hyppäämään taas kärryille. Näin saavat aivot purkaa viikon aikana kertyneet paineet ja levätä viihdehötössä. Mutta ei tästä enempää, vaikka asiaa löytyisi yhden kirjan verran.

Sitä piti sanomani, että aina on jäänyt kaipaamaan kurssin ilmapiiriä ja ihmisiä. On niin imponoivaa, että mikään ei tunnu mahdottomalta ja pian se kirjakin tulee painosta. Ei ole haitannut yhtään, vaikka Hurmeen Juha on sanonut jostain erittäin nerokkaana pitämästäni tekstistäni, että "ai niin se maailman huonoin". Joopa joo.  Kotona taas arki koittaa ja kirjoittamiselle löytyy jos minkälaisia esteitä. Mikä helekatti siinä on, että ennemmin pesee vaikka ikkunat, ennen kuin istuu koneelle näpyttelemään.  Hemingwayn tasoinen menestysromaani pesii, ihan piileskelee siellä, mutta ei suostu hyppäämään paperille.  Arki toimii erittäin loistavana ehkäisynä monen potentiaalisen suuren taiteilijan syntymiselle. Näin minä sen koen.

Niinpä alkoi ajatus itää. Miksi ihmeessä ei voisi kokoontua näitten ihanien kirjoittamisystävällisten ihmisten kanssa silloin tällöin rennossa ilmapiirissä ja ilman isompia muodollisuuksia. Minullahan on täällä Saijalla ihan oma talokin siihen käyttöön: Saijan kotimuseo Leanteri. Pidennetyn viikonlopun puitteissa laitettaisiin ruokaa yhdessä, saunottaisiin, ulkoiltaisiin ja tietenkin kirjoitettaisiin, annettaisiin, saataisiin palautetta. Vanhan sanonnan mukaan antaessaan saa. Pätee aina vain.

Monien mutkien kautta ensimmäinen kokoontuminen toteutui juuri nyt toukokuussa. Sallan Kansalaisopiston suojeluksessa kutsuin tänne Hurmeen Juhan pitämään draaman lyhytkurssin. Met ollaan nääs kavereita. Meitä oli juuri sen verran kuin kurssin toteutumiseksi vaadittiin. Kohtalon johdatusta, olen varma siitä. Samoin kuin se, että YLE oli juuri kuvaamassa hänestä dokumenttielokuvaa. Mukana oli toimittaja J-P Pulkkinen ja kuvaaja. Palaset loksahtelivat kohdalleen.

Kurssin kokoontumispaikaksi valittiin Sallan Rajakievari, tunnelmallinen ja inspiroiva ympäristö niin meille osallistujille kuin Juhallekin. Tietenkin majoitus oli Leanterissani, siitä en tinkinyt. Oli mukava katsella (salaa ja hänellä oli pyyhe lanteilla), kun vapaahetkinä Juha istui pihasaunan terassilla ja kirjoitti löylyjen välissä uusinta näytelmäänsä. Välillä kuulin hänen puhelimeensa kehuvan kuinka mahtavaa täällä on. Uskon hyvinkin. Hän on tulossa Sallaan uudestaan Paulaharju-projektin puitteissa Tuntsalle elokuulla ja lokakuulla Iltamien merkeissä Kursuun. Vannoi myöskin, että tästä lyhtykurssi-ideasta tehdään jokavuotinen tapahtuma. Ei pääse Juha-riepu Lapista irti, ei kai haluakaan.

Vaikka kurssi olikin vain kolmipäiväinen, ei hän tinkinyt laadusta yhtään. Pisti opetuslapsensa tiukoille niin kuin tapansa on. Sitä tietomäärää voi vain kadehtia ja yrittää poimia talteen kotiin viemisiksi kaikki, mitä hänellä oli tarjottavana. Hauska oli huomata kurssilaisten lumoutuneet ilmeet opin upotessa neitseelliseen maahan.

Seuraaviakin kursseja olen jo suunnitellut. Muutama vuosi sitten touhusin Vexi Salmen Sallaan (Kansalaisopiston puitteissa myös) biisikurssia pitämään. Suosio oli suuri ja ihmiset vaikuttuneita Suomen iskelmätaivaan legendan jutuista. Hän ei varmaan enää pääse, mutta joku muu ehkä.

Muita ideoita olisi dekkarikurssi, proosa (esim. Seppo Saraspää), huumori (Marja Poutanen), runot (Anja Erämaja). Katotaan mitä saan aikaiseksi. Ei hötkyillä.

Kohtaloon uskoja kun olen, olen varma siitä, että kaikki käy niin kuin on tarkoitettu. Unelmat voivat toteutua.

Tässä linkki, josta pääsee tutkimaan mitä Paulaharjuprojekti tarkoittaa:  http://www.operaatiopaulaharju.fi/

 

 

Eija Nissinen

 

Juha Hurme. Kuva: J-P Pulkkinen

Lisätietoja