Tervetuloa Lapin Kirjallisuusseuran sivustolle!

Lapin Kirjallisuusseura on avoin kaikille kirjallisuuden ystäville. Seuran jäseneksi voi liittyä hallitukselle osoitetulla hakemuksella osoitteessa: c/o Erkki Kaila, Kiveliötie 2 B, 96500 Rovaniemi, sähköposti: lapinkirjallisuusseura@gmail.com tai täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen

Verkkosivujen ja jäsenlehti Lapillisen lisäksi lappilaisen kirjallisuuden kuulumisia voit seurata Twitterissä.

Kirjallisuusseura on myös Facebookissa. 

Lue lisää seuran toiminnasta

  

Kuljeskelevien kertojien kavalkadi

 

Kun kertojalla tarina kuljeskelee hän on runoilija. Hän pätkii sitä muita kertojia lyhyemmäksi. Ja taas kuljeskelee samassakin pätkässään edes ja takas.

Ikinä ei tehdä parasta runoa koska sen herkimmät kaikki osat ovat herkimpien ihmisten tai muiden aistivampien elävien hallussa ja heitä ei kukaan ole voinut tukea minkään menneen ajanlaskumme aikana eikä tulevankaan aikana, eikä taida voida eli osatakaan koskaan tulla tukemaan. Tue runoa, tue ymmärrystä!

Runous parantaa maailmaa. Laulukin saa tuntemaan mutta runous ajattelemaankin. Moni pelkää kohdata runoja. Älä sinä pelkää.

Tervetuloa kuuntelemaan ja näkemään kun kahdeksan omien tekstiensä esittäjää on läsnä.

Lyyriset räkkäolympialaiset! Piharuno. -tapahtuma on sunnuntaina 5.7.2020 Kittilässä.

Runoilijat esiintyvät klo 12-13.

Piharuno palkitaan klo 14. Lyyriset räkkäolympialaiset jatkuvat eri teemalla vuosittain.

 


Lyyriset räkkäolympialaiset! Piharuno - omien tekstien esittämistapahtuma.
Ohjelmassa esiintyvät lukien, lausuen tai laulaen:

Paula Alajärvi, Sodankylä
Kirsi Karhu, Rovaniemi
Irja Korhonen, Oulu
Pyrita, Sodankylä
Tarja Okkonen, Nurmijärvi
Pilvi Valtonen, Lappeenranta
Roosa Ylipahkala, Kittilä
Päivi Ylivaara-Mikkola, Sodankylä

Tilaisuudessa palkitaan Lyyriset räkkäolympialaiset! Piharuno.

Tiedustelu:
Tapani Tavi, puh. 040 846 3036, sähköposti Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

 

  

Runous elää vahvasti

 

”Tuo minulle auringonkukka!”, ”Huhtikuu on julmin kuukausi…”

Runoilijat Eugenio Montale & T.S. Eliot puhuvat ajankohtaisin sanoin keväästä ja kesästä. Samoin Eino Leinon sanat ”tuoksut vanamon ja varjot veen” muistuvat aina keskikesällä mieleen. Runoilija Saima Harmaja kirjoitti toukokuun sateesta, varjojen lennosta, väikkyvästä nurmesta, helläksi helenevästä keväästä.

”En enää muista, miksi nyyhkytin”, toteaa hän runossaan.

Taiteilija Reidar Särestöniemen runot tuhoutuivat tulipalossa eräänä uudenvuodenyönä. Silti hänen rehevä runoutensa elää hiiltyneissä paperinpaloissa, kirjeissä ja raikkaissa maalausten nimissä. Runon sitnu, tuore heinä versoo sinnikkäästi sieltä täältä; kasvua ei voi mikään estää.

Reidar opiskeli ja matkusti paljon, mutta hän myös viipyi pitkiä aikoja kotiseudullaan ja tutki sen luonnon yksityiskohtia äärimmäisen tarkasti. Kiemuraisista hyönteisen puremajäljistäkin galleriansa hopeanharmaissa hirsissä hän totesi:

”Se on niinko ihmisen elämä, vailla mittään järkeä, mutta silti niin kaunis.”

Monilahjakas taiteilija Nils-Aslak Valkeapää kirjoitti koskettavia runoja Lapin kevään öistä niin valoisista. Kevät, kesä ja juhannus ovat aina olleet vahvasti elettävän elämän, syvien tunteiden ja toiveiden aikaa. Joet ja järvet väikkyvät aamuauringossa ja myös syvän tummissa varjoissa. Jokainen hetki pysäyttää.

Lappilainen kirjoittaja elää pohjoisten luonnonaarteiden keskellä: kesällä lempeä tuuli puhaltaa vaaroilta ja tunturista, tuulella on paljon asiaa. Ounasjoki elää, se virtaa vapaana Särestönkin ohi. Havupuiden kaarnassa tuoksuu lämpö. Vaami vasoo jäkäläisen kiven viereen luottaen siihen, että kesäkin pitää vasasta huolta. Kiiruna tunturissa pyöräyttää munansa kuoppaan, jossa on pehmusteena muutama pehmeä höyhen.

Runo elää vahvasti keväästä ja kesästä raskaan talven jälkeen. Uusia tapahtumia on luotu, lavarunous elää. Lappia-talon teatteriväki otti ohjelmistoonsa Toiverunoklubin. Oulun teatterin virkeät runovideot herättävät henkiin kirjahyllyyn ehkä jumittuneiden runokirjojen puhujat. Runokirjat äänikirjoinakin tarjoavat kuulijalle tuoreen matkan. Edesmenneidenkin runoilijoiden sanat tarkoittavat tänä kesänä jotakin aivan uutta.

Pian lumen seasta tunturikasvit ylpeinä kohottavat kukintonsa: purppuraista, sinistä, valkoista, vihreää. Kulkija avaa uupuneet silmänsä merkillisen talven jälkeen. On aika kokea kesän hyvyys, innostavuus ja toivo. Syvän lumen jälkeen arnikki kuin auringonkukka nostaa kukintonsa valoon!

 

 

Sinikka Labba, Enontekiö

Lapin Kirjallisuusseuran hallituksen varajäsen 


  

Minä ja Korona

 

Maaliskuussa, perjantaina 13. päivänä kaukainen Koronavirus Kiinasta lähestyy meitä. Siihen asti työpaikallani on harmiteltu ensin kiinalaisten, sitten italialaisten varausten peruutuksia. Tilanne pahenee päivittäin, viikon päästä puhutaan jo lomautuksista. Talvilomani alkaa yllättäen aiemmin.

Aurinko paistaa kirkkaalle hangelle. Teemme ystävän kanssa pitkiä kävelylenkkejä jutellen kirjoittamisesta, muistamme kahden metrin turvavälin, väistelemme pyörätien liukkaita kohtia. Käyn kirjastossa viimeisenä päivänä ennen sen sulkeutumista ja lainaan Eiffel-tornin korkuisen kasan kirjoja. Kirjastonhoitaja asettaa eräpäivän toukokuulle. ”Nähdään taas.”

Viimeistelen eroottisen romaanini Unelmalistan käsikirjoitusta. Siihen pujahtaa paljon aurinkoa. Ysiluokkalainen aloittaa etäkoulun, luurit päässä. ”Meillä on koulua vain kolme tuntia päivässä.”

Sosiaalinen media turpoaa opettajien huumoriviestejä kalsareissa sipsutteleville koululaisten isille, kotikaranteenissa oleva perheenäiti laulaa videolla ”Staying Alive”, vessapaperimeemeistä tulee ilmiö, ikkunoille ilmestyy nalleja. Käyn ostamassa kahden viikon ruokatarpeet pakasteita, säilykkeitä ja kuivamuonaa. Sitten suuri suru: Sodankylän kirjoittajakurssi Luostolla perutaan. Osallistun Kirjoita Paremmin-verkkokurssille.

Viikonlopuksi lähdemme mökille. Kävelen koiran kanssa aurinkoisella järven jäällä, sosiaaliseen mediaan päivitän ”Täällä on tilaa”, saunotaan rantasaunassa, juodaan kuohuviiniä, perjantaina muistetaan avata radio klo 18 ja kuunnella täysillä Parvekedarudet ja heti perään Hard Rock Halleluja. Kyynel painuu liikutuksesta poskelle, olemme osa suomalaisia Koronakarnevaaleja. Sunnuntaina lähetän Unelmalistan kilpailuun.

Seuraavana yönä se iskee? hyppää rautakourana suoraan kurkun ympärille, painaa keuhkoja, värisyttää koko sisuskuntaa, kiehuttaa veren joka suonessa, nostaa lämmön. Ei jaksa puhua yhtä lausetta väsähtämättä, vessaan pystyy raahustamaan vaivoin.

Terveyskeskuksen hengitystieinfektio-osasto ei halua ottaa näytettä. ”Sinullahan ei ole nuhaa eikä korkeaa kuumetta? Et ole riskiryhmää? Onko tietoa mahdollisesta tartuntaketjusta? Oletko ollut ulkomailla? Ei siis hätää, luultavasti pelkkä flunssa.”

Takaisin kotiin, jossa päätän kuitenkin eristää itseni ainakin viikoksi, makuuhuoneestamme tulee eristyshuone. Mies tekee ruokaa, palvelee sen sairastuvan ovelle ja nukkuu olohuoneen sohvalla. Koira käy ihmettelemässä järjestelyä.

Onneksi tautini, mikä se koskaan onkaan, on lievä ja jaksan kirjoitella sängyssä. Klikkaan auki työpöydän kansiosta vuoden jäähtymässä olleen keskeneräisen dekkarikässärin Jätkänkynttilän ja alan naputella. Muutaman päivän päästä leveässä parisängyssä on minun lisäkseni läppäri, kolme lukeilla olevaa kirjaa, kaksi kännykkää, muistikirja ja kynä sekä kaukosäädin. Osaan ulkoa kaikki päivän tv-ohjelmat. Onneksi ”Koko Britannia leipoo”- sarja on vielä kesken.

Yritän olla katselematta liikaa uutisia, etenkään kuolleista. Janoan kertomuksia parantuneista sekä lievistä koronatapauksista. Tiedän, että Korona voi aaltoilla ja iskeä sängyn alta vielä voimallisemmin. Jos se nyt sitä on. On kuitenkin vielä raskasta hengittää.

Kirjoitan toukokuun pääkirjoituksen.

Lempeitä, kannustavia ja vertaistuellisia terveisiä ja henkinen halaus kaikille kirjoittajille ja kirjoittamattomillekin. Niille, jotka sairastavat koronan, epäilevät sairastavansa, joiden läheiset sairastavat tai joille tämä on vain tylsä karnevaali. Me selviämme tästä ja ollaan osa historiaa!

 

 

Kirsi Karhu
Lapin Kirjallisuusseuran hallituksen varajäsen ja jäsenrekisterivastaava


  

Kirjoita, anna tarinasi näkyä!

 


Lapin Kirjallisuusseuran strategiaryhmä teki viime vuonna tulevaisuustyötä ja teroitti paitsi kyniään myös olemassaolon tarkoitustaan. Pääkirjoituksen otsikko Kirjoita, anna tarinasi näkyä! on seuran missio. Se tarkoittaa elämäntehtävää, olemassaolon ydintä ja syvintä merkitystä. Mutta miten se näkyy käytännössä?

Tarina voi näkyä monella tasolla ja monella tapaa, ehkä vain omaksi iloksi kirjoittajalle itselleen. Laajemman yleisön se voi tavoittaa runona tai tarinana jäsenlehden sivuilla, open mic -esityksenä lavalla tai jopa kosketeltavana kirjana, äänikirjana, e-kirjana, näyttämösovituksena tai vaikka elokuvana.

Lapin Kirjallisuusseura rohkaisee jäseniään lukemaan, kirjoittamaan ja julkaisemaan. Seura tarjoaa yhdenvertaisuusperiaatteella arviointipalvelua, kirjoittajakoulutuksia ja kirjallisuustapahtumia.

- strategia: toiminta-ajatus


Seura järjestää jäsenilleen kirjoittajakoulutuksia ja tekee uusia kokeiluja


Kurssitoimintaa on pilotoitu viimeiden vuoden aikana. Uudet kokeilut ovat yksi seuran tärkeimmistä avaintoiminnoista. Kurssit ovatkin vetäneet mukavasti väkeä ja palaute on ollut todella hyvää!

Jos sinulla on ajatuksia tai aloitteita seuran kurssitoimintaan liittyen, vinkkaathan asiasta minulle tai jollekin muulle hallituksen jäsenelle. Mielellämme otamme vastaan uusia kurssi-ideoita ja ehdota toki itseäsi sen toteuttajaksi, jos sanataideohjaus on sinun juttusi!

Ensimmäinen seuran järjestämä pitkä kurssi Kirjoitetaan oma kirja - käsikirjoituskurssi käynnistettiin kokeilumielessä Rovaniemellä seitsemän osallistujan voimin. Kurssi on viimeistä tapaamista vailla, joka pidetäänkin etäyhteyksin vallitsevan tilanteen vuoksi.

Osallistujat antoivat rohkaisevaa palautetta (yleisarvosana kurssille asteikolla 1-5 huikeat 4,8 eli erinomainen).

 

Tässä otteita pilottiryhmän palautteista:

”On ollut ilo osallistua kurssille. Kurssi on antanut itseluottamusta kirjoittamiseen. Toisten tekstien läpikäynti on opettanut paljon. ”

”Selkeät teemat eri kerroille, asiantunteva opetus ja keskusteluille tilaa.”

”Kurssin aikana on syntynyt uutta tekstiä. Pienryhmässä uskaltaa hyvin kertoa mielipiteensä ja paljastaa tuoreen tekstinsä.”

”Teoriaa sopivasti, tehtävät selkeät, auttoivat omassa työssä.”

”Erinomaisen selkeä kurssi sisällöltään ja vetäjän tapa ohjata kurssia on ollut päämäärätietoinen. Kun kerran ollaan kurssilla, jossa tarkoitus on kirjoittaa kirja, niin kirjoitetaan kirja!”

 

Syksyllä on tulossa uudet Kirjoitetaan oma kirja -käsikirjoituskurssit sekä Rovaniemelle että Kemijärvelle. Ilmoittautuminen alkaa kunhan saamme tapaamisaikataulut varmistettua syksyn osalta tämän poikkeustilanteen hellittäessä. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan!

Toukokuun Tee oma kirja – näin julkaiset, myyt ja markkinoit oman kirjan -kurssi pidetään etäyhteyksin. Et tarvitse siihen mitään nörttitaitoja, pelkkä tietokone ja internet-yhteys riittää, joten ilmoittaudu rohkeasti mukaan seuran sivuilla LINKKI. Laskimme etätoteutuksen vuoksi hieman myös hintaa, joten nyt jos koskaan kannattaa osallistua!


Luoston kirjoittajakurssi jouduttiin perumaan Korona-viruksen aiheuttaman poikkeustilanteen vuoksi. Onneksi luovan kirjoittamisen verkkokurssit ovat oivallinen vaihtoehto pitää kirjoitustaitoa yllä ja kehittää sitä omaan tahtiiin tai ohjaajan ohjauksessa.

Seuraa myös Revontuli-opiston viestintää ja kurssitarjontaa, myös siellä kehitetään paraikaa vaihtoehtoja peruuntuneen kurssin sijaan tehtäviksi verkkokursseiksi. Kaikkien ohjaajien osalta kursseja ei ehkä ole tulossa, mutta todennäköisesti muutamilta kyllä!

Monilla muillakin lappilaisilla toimijoilla lienee verkossa vedettäviä kursseja. Tähän osaan listata ainakin omani, eli kurkkaa Kirjoita Paremmin -etäkurssitarjonnasta maksuton jatkuva e-kurssi sekä etänä tehtävät kurssit ja koulutukset www.kirjoitaparemmin.fi .

Seuran jäsenenä voit hyötyä myös tuntuvista alennuksista kevään tuleviin Kirjoita Paremmin™-verkkokursseihin liittyen: seuraa siis seuran uutiskirjeitä kevään mittaan!

 


Lapin kirjallisuusseura haluaa olla kokeileva, avoin ja vetovoimainen yhteisö, joka tarjoaa monipuolista toimintaa kirjallisuuden eri lajit ja muodot huomioiden.                               

                                   - strategia: visio


Seuran tulevaisuustyössä yhdeksi tärkeäksi pitkän tähtäimen kantavaksi päämääräksi kirjattiin Tiivis Lapin kirjoittajaväen yhteistyö.

Tehdään siis yhdessä asioita ja aloitteita kirjoittajaväen yhteistyön tiivistämiseksi näinä arvaamattomina ja pyörteisinä aikoina!

Yhdessä tästäkin selvitään – pidä kynä terävänä, avaa näppäimistösi ja anna tarinasi näkyä,


terveisin,


Anne Lukkarila
Lapin Kirjallisuusseuran hallituksen jäsen / kirjoittajakoulutukset ja strategiatyö

Anne Lukkarila. Kuva: Jamitaphotography
Anne Lukkarila. Kuva: Jamitaphotography

  

Katri Alatalo. Kuva: Marek Sabogal
Katri Alatalo. Kuva: Marek Sabogal

 

Kesäkuun kirjoittajakurssien spekulatiivisen fiktion ryhmää tulee ohjaamaan keskisuomalainen fantasiakirjailija ja kirjoittamisen opettaja Katri Alatalo, pohjakoulutukseltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja (FM). Tällä hetkellä Alatalo kirjoittaa päätoimisesti ja opettaa sivutoimisesti. Jyväskylän avoimessa yliopistossa hän ohjaa opiskelijoiden proosa-tekstikokonaisuuksia ja Jyväskylän yliopiston puolella opettaa kirjoitusviestintää, mm. vetää graduretriittejä, joissa lähdetään viikoksi maalle saattamaan graduja valmiiksi.

”Opettaminen on äärimmäisen mielenkiintoista, ja nautin siitä, kun saan keskustella kirjoittamisesta - opin aina jotain itsekin”, Alatalo kertoo. ”Opiskelijoiden tekstejä lukiessa ja palautteita laatiessa on tullut tosi arvokasta kokemusta siitä, miten tekstit toimivat, ja saa haastaa itseään miettimään aina uuden tekstin äärellä, mihin suuntaan sitä voisi viedä ja millaisia ehdotuksia voisin kirjoittajalle antaa. Gradua ja kandidaatintutkielmaa kirjoittavien, eri alojen yliopisto-opiskelijoiden opettaminen taas on antanut minulle paljon näkökulmaa siihen, miten päästä yli kirjoittamisen esteistä, saada rutiinia ja päästä alkuun silloinkin kun kirjoittaminen tökkii.”

Meiltä järjestäjiltä on jo kyselty, mitä se sellainen spekulatiivinen fiktio oikein on ja kenelle kesäkuun ryhmä sopisi. Alatalo vastaa kysymyksiin mielellään.

”Spekulatiivinen fiktio (spefi) on kattokäsite, jonka alle mahtuu paljon erityyppisiä tekstejä. Yhteistä niille on, että teksti käyttää muita kuin pelkästään realismin keinoja. Tänne kannattaa tulla, jos kiinnostaa kirjoittaa selkeitä genretekstejä: fantasiaa, yliluonnollista kauhua, scifiä tai vaikkapa vaihtoehtohistoriaa. Toisaalta kurssi sopii todella hyvin myös kaikille, joita kiinnostaa kirjoittaa lähes realistisia tarinoita, joihin vain sekoittuu aavistus jotain kummaa; tällaisia tekstejä voisi kuvailla maagiseksi realismiksi tai reaalifantasiaksi. Esimerkiksi meidän maailmaan ja nyky-Suomeen sijoittuva tarina, jossa todellisuus nyrjähtää hiukan epärealistiseksi, on sekin spekulatiivista fiktiota.”

Alatalo lupaa, että ryhmä sopii kaikille spefin kirjoittamisesta kiinnostuneille, yhtä hyvin nuorille kuin aikuisille.

”Voit tulla hakemaan virikkeitä ja apua jo työn alla olevaan romaaniin tai novellikokoelmaan. Tai ehkä sinulla on vasta idea, joka odottaa alkuun pääsyä, pientä tönäisyä eteenpäin ja aikaa kirjoittamiselle. Kurssiviikolle suunnittelen kirjoitusharjoituksia, jotka antaisivat jotain siis sekä aloittelijalle että pidempään kirjoittaneelle.

Käymme läpi erilaisia spekulatiivisen fiktion genrejä, tekstin eri elementtejä (esim. henkilöt, maailma, juoni) ja kirjoitusprosessin vaiheita. Toivoisin, että oman kirjoitustyön vaiheesta riippumatta jokainen saisi joitakin uusia ideoita omaan tekstiin, laajentaisi työkalupakkiaan erilaisten tekstien kirjoittamisessa ja prosessin eri vaiheissa. Toivon itsekin saavani viikosta kiinnostavia keskusteluja, ideoita ja oivalluksia!”

Alatalo kertoo, että häntä kiinnostaa fantasiassa seikkailu ja mielikuvituksen vapaus, spekulatiivisessa fiktiossa taas se, että mahdollisuuksia tuntuu olevan hippusen enemmän kuin "puhtaassa" realismissa. Kaikki on mahdollista, eikä kyllästymään pääse niin helposti.
”Olen aina kirjoittanut fantasiaa, mutta voisin kyllä ehdottomasti kirjoittaa realismiakin, jos tulisi jokin loistava idea, jossa ei olisi mitään yliluonnollista. Oma taipumus on vain tähän asti ollut sinne magian suuntaan, esimerkiksi viimeisin romaani kertoi kuolemattomuudesta.”

Alatalo kertoo kotisivullaan saaneensa paljon apua eri kirjoittajayhteisöistä. Aloittelevaa fantasiakirjoittajalle hän suosittelee Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien yhdistystä (Stk).

”Olen toiminut Stk:n, Keski-Suomen Kirjailijoiden ja Suomen Maakuntakirjailijoiden hallituksessa, mutta juuri nyt pidän taukoa näistä vastuista. Varsinkin yliopistokaupungeissa on myös paikallisia scifi- ja fantasiayhdistyksiä, näistä kannattaa ottaa selvää. Piirin voi myös muodostaa itse, vaikka aloittamalla ihan pienestä. Kun itse aloitin kirjoittamisen opinnot Jyväskylän avoimessa kymmenisen vuotta sitten, kuulin ehkä tärkeimmän neuvon mitä olen kirjoittajana saanut: "Hanki ympärillesi muita kirjoittavia ihmisiä." Se todella auttaa!”

Alatalon sydäntä lähellä ovat erityisesti fantasiakirjailijat Ursula K. Le Guin, Robin Hobb ja George R. R. Martin. Suomikumman kentältä taas suuren vaikutuksen on tehnyt muun muassa Pasi Ilmari Jääskeläinen.

Lappi on tullut Alatalolle tutuksi monista Torniossa vietetyistä lapsuuden jouluista, ja aikuisiällä virinnyt lumilautailuharrastus saa haaveilemaan Lapin reissuista. Luosto ei kuitenkaan ole hänelle ennestään tuttu ja hän odottaakin innolla uusia kokemuksia.

”Tämä on itsellenikin irtiotto arjesta ja ehkä saa omankin näppäimistön sauhuamaan myöhäisinä iltoina Luostolla!”


Katri Alatalon kotisivu LINKKI


Alatalon teokset:

Karnin labyrintti. Mustien ruusujen maa 1.  Vaskikirjat, 2012.
Laulu kadonneesta saaresta. Mustien ruusujen maa 2.  Vaskikirjat, 2013.
Kevääntuoja. Mustien ruusujen maa 3.  Vaskikirjat, 2014.
Älä riko pintaa.  Vaskikirjat, 2016.
Käärmeiden kaupunki. Gummerus, 2017.
Ikuisesti, Siskoni. Gummerus, 2019.



Katri Alataloa haastatteli Arja Vasama

Lisätietoja