Tervetuloa Lapin Kirjallisuusseuran sivustolle!

Lapin Kirjallisuusseura on avoin kaikille kirjallisuuden ystäville. Seuran jäseneksi voi liittyä hallitukselle osoitetulla hakemuksella osoitteessa: c/o Erkki Kaila, Kiveliötie 2 B, 96500 Rovaniemi, sähköposti: lapinkirjallisuusseura@gmail.com tai täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen

Verkkosivujen ja jäsenlehti Lapillisen lisäksi lappilaisen kirjallisuuden kuulumisia voit seurata Twitterissä.

Kirjallisuusseura on myös Facebookissa. 

Lue lisää seuran toiminnasta

  

Tervetuloa Tekiijöiden päivään 30.11.2019 Kemiin 

 

 

 

Tekijöiden päivä on vakiintunut osa Lapin Kirjallisuusseuran vuodenkiertoa. Kutsumme taas edellisen Tekijöiden päivän jälkeen teoksen julkaisseita kirjoittajia esittelemään teostaan. Tavoitteena on saada näkyvyyttä uudelle lappilaiselle kirjallisuudelle ja tarjota kirjoittajille mahdollisuus tavata toisiaan ja vaihtaa kokemuksia kirjoittamisesta ja julkaisemisesta.

Tilaisuus on avoin paitsi seuran jäsenille, myös muille Lapin läänin alueella asuville kirjottajille. Seuran jäsenet voivat osallistua asuinpaikasta riippumatta. Lapin Kirjallisuusseura osallistuu matkakustannuksiin Lapin läänin alueella.

Tänä vuonna Tekijöiden päivää vietetään Kemissä, osana kaupungin 150-vuotisjuhlavuoden tapahtumia. Järjestelyissä yhteistyökumppanina on virkeä Kirjoittajaryhmä Rinki.

Tilaisuuden ohjelmaa on hieman muutettu saadun palautteen johdosta. Nyt pyritään rauhoittamaan ja syventämään esittelyjä siten, että aikaa varataan haastatteluosiossa noin 10 minuuttia/henkilö ja erikseen on Open mic -osio, jossa kirjoittaja saa itse esitellä itseään, esimerkiksi lukea runojaan tai tekstiä tms. samoin noin 10 minuutin ajan.

Vapaaseen keskusteluun ja kirjamyyntiin on ohjelmaan varattu oma aikansa. Kerro ilmoittautuessasi haluatko varata myyntipöytätilaa. Tilaisuuden aluksi on kahvitarjoilu. Lounaaksi on tarjolla jauhelihakeitto, leipää ja ruokajuomaa 10 euron hintaan. Lounas on varattava etukäteen ja maksettava paikan päällä KÄTEISELLÄ. Rinki on luvannut tarjota pienetä purtavaa iltapäivän Open mic- session aikana.

 

PÄIVÄN OHJELMA lauantai 30.11.

Paikka: Kemin kulttuurikeskus, Marina Takalon katu 3

 

Kahvitarjoilu pienen auditorion ulkopuolella              klo. 10.00-11.00

Tilaisuus pienessä auditoriossa                                   klo 11.00 - 13,00

Avauspuheenvuorot                                                        klo 11.00 - 11.15           

Mitä käsikirjoitukselle tapahtuu kustantamossa?
Kustantaja Matti Ylipiessan puheenvuoro                           klo 11.15 - 11.30      

Kirjoittajien haastattelut                                                  klo 11.30 - 13.00      

10 min/hlö, yhteensä 9 hlöä

 

Kirjojen myyntiä ja keskustelua                             klo 13.00 - 13.45

Ruokailu, 10 €/hlö                                                    klo 13.45 - 14.15      

Syysvuosikokous   (Luokka 310)                                klo 14.15 - 15.00

 

Open mic by Kirjoittajaryhmä Rinki                    klo 15.00 - 16.30     

Varattuja esityksiä ja vapaa sana                              klo 15.00 - 16.00     

Ringin ohjelmaa                                                     klo 16.00 - 16.30

 

Ilmoittautuminen Tekijöiden päivään viimeistään 30.10. sähköpostitse Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.
Kerro ilmoittautuessasi 1) nimi ja lyhyt esittely, 2) haluatko osallistua Open mic:iin vai haastatteluun 3) osallistutko ruokailuun, 4) osallistutko junakyytiin Roi-Kemi-Roi, 5) haluatko myyntipaikan

Lapin Kirjallisuusseura valitsee haastateltavat, jos halukkaita on enemmän kuin aikaa.

Juna Rovaniemeltä lähtee 9.20 ja paluumatka Kemistä alkaa klo 16.03. 

 

 Kirjoittajaryhmä Ringin logo               

 

 

  

  

Suomen paras kirjoituskupla löytyi taas Lapista


Luosto lumosi Sodankylän kirjoituskurssilaiset

 

 

 


Kesäkuun ensimmäisen viikon maanantaina puolensataa luovan kirjoittamisen harrastajaa kokoontui Luostolle Lapland Hotels Luostotunturin auditorioon aloittamaan kuuden päivän intensiivistä sukellusta luovan kirjoittamisen maailmaan.

Lapin Kirjallisuusseuran ja Revontuli-Opiston yhteinen voimanponnistus Sodankylän kirjoituskurssi on kuulu tasokkaasta ja monipuolisesta genretarjonnasta. Tällä kertaa ohjaajakonkareita edusti huippusuositun proosakurssin vakiovetäjä Taija Tuominen, Elli Salo ohjasi draamakurssilaisia toista kesää peräkkäin. Ensi kertaa kuuden päivän haasteeseen ohjaajina tarttuivat Susinukke Kosola (lyriikka), Jussi Hiltunen (elokuvakäsikirjoittaminen) ja Katja Törmänen (fantasia).

Aamuisin innokkaat kynäilijät kokoontuivat yhdeksältä auditorioon kuuntelemaan ohjaajien asiantuntevia aamuluentoja. Kymmeneltä istuttiin jo ryhmien opiskelutiloissa valmiina työstämään omia tekstejä eteenpäin. Yötehtävät valvottivat kilpaa keskiyön auringon kanssa, mutta hei, kirjoittamaanhan tänne oli tultu!

Kurssi pidettiin ensimmäistä kertaa Luostolla, joka lumosi luonnollaan. Kylpylähotellilta pääsi parilla askeleella kansallispuiston kävelyreiteille, ja rohkeimmat kävivät pulahtamassa läheiseen Ahvenlampeen iltauinnille viikon lämpimimpinä päivinä. Viileämpien päivien ruumiinkulttuurista piti huolen Ametistikylpylä, jonka lauteilla jatkettiin kirjallisia keskusteluja. Myös kuntosali oli hotellissa majoittuneiden kurssilaisten käytössä.

Iltaisin kokoonnuttiin auditorioon nauttimaan iltaohjelmista, kukin voimiensa ja jaksamisensa mukaan. Tiistaina väkeä hemmoteltiin monologiesityksellä ja keskiviikkona julkaisseet kirjoittajat esittelivät omia kirjojaa. Torstai-iltana kokoonnuttiin Ahvenlammen kodalle paistamaan makkaraa ja nauttimaan virvokkeita. Samalla saatiin tarpeellista tietoa painotalon palveluista omakustantajille – kiitos Granolle! Perjantai-illan loppukaronkassa nautittiin ryhmien huikeista esityksistä.

Viikon lopulla kuului sieltä täältä huokauksia, kuten: ”täällä olisi voinut olla aivan hyvin vielä muutaman päivän, vastahan me päästiin vauhtiin”, ”apua olen lihonut ainakin kaksi kiloa, täällä on niin hyvät aamiaiset ja ruoat” ja tietenkin tämä: ”ensi vuonna uudestaan!”

PS: Sodankylän kirjoituskurssin suosituimmat ryhmät täyttyvät 15 minuutissa. Joten jos haluat ensi kesänä mukaan, seuraa ilmoitteluamme sivuiltamme ja Facebookissa!

Nähdään Sodiksessa!

 

Anne Lukkarila
Sodiksen koordinaattori, Lapin Kirjallisuusseuran hallitus
www.kirjoitaparemmin.fi

 

 Lumiukko odottaa kurssilaisia. Kuva: Anne Lukkarila

Nuotimakkaraa, tietenkin. Kuva: Anne Lukkarila  Ahvenlammen rannan kodan seinää. Kuva: Anne Lukkarila

  

TEOS TARINANKERTOJAN ELÄMÄSTÄ 

 

 

Lions-klubi LC Rovaniemi/Alakemijoki on seurannut lähes 50 vuoden ajan lappilaisen tarinankertojan ja ikijätkän Nätti-Jussin jalanjälkiä. Kun Nätti-Jussin kotikämppä Kuusijoella jäi pois savottakäytöstä v. 1970, klubi vuokrasi sen Metsähallitukselta vuoteen 2009 saakka. Klubin toiminta on tuottanut monimuotoista kirjallista ja kuvallista perusaineistoa Nätti-Jussista, tuoreimpana Jussin tunteneiden aikalaisten nauhoitetut haastattelut vuosina 2016-18 (49 hlöä). Niiden pohjalta käynnistyi v. 2017 yhteistyöhanke Lapin yliopiston kanssa. Hanke sai merkittävästi myös Rovaniemen kylien kehittämissäätiön rahoitusta.

Hankkeen tuotoksena Lapin yliopistolla järjestettiin 10.5.2017 seminaari suomalaisesta kertomusperinteestä ja Nätti-Jussista. Hankkeen toimesta puhdistettiin, digitoitiin ja luetteloitiin kasööri ja harrastajavalokuvaaja Matti Körkön 1920-50 -luvuilla Alakemijokivarren kylissä ottamien ainutlaatuisten valokuvien lasilevy- ja muovipohjaiset negatiivit (yhteensä 2 230 kpl). Hanke oli myös osaltaan innoittamassa Rovaniemen teatteria toteuttamaan ”Nätti-Jussi seikkailee” näytelmän.

Olli Tiuraniemen, Mari Maasillan ja Raimo Keräsen toimittama kirja ”Nätti-Jussi – elämä ja tarinat Pohjolan tunnetuin jätkä Juho Vihtori Nätti aikalaisten silmin” ilmestyi tämän vuoden maaliskuussa ja siitä ollaan parhaillaan ottamassa jo 3. painos. Hankkeen tuloksena syntyi myös elokuvaohjaaja-käsikirjoittaja Heikki Huttu-Hiltusen tekemä dokumenttielokuvan käsikirjoitus, joka kertoo Nätti-Jussista ja kasööri Matti Körköstä. Käsikirjoitukseen pohjautuva elokuvahanke käynnistyy syyskuussa.

LC Rovaniemi/Alakemijoki on halunnut Nätti-Jussi -hankkeellaan kunnioittaa ja tallentaa jälkipolville suomalaisen metsätyön historiaa, savottakulttuuria ja tarinankerrontaperinnettä yhteisenä arvokkaana kulttuuriperintönä. Sen ansiosta on nyt selvitetty julkisuudessa tähän asti vähälle huomiolle jäänyttä Jussin merkitystä kulttuurihenkilönä.

Teos esittelee myös tarinoiden taakse kätkeytyvän todellisen henkilön Juho Vihtori Nätin itsensä, rehdin kansanmiehen, jota aikalaiset arvostivat suuresti sekä ihmisenä että tarinankertojana.

 

Matti Ansala ja Raimo Keränen

 Nätti-Jussi, elämä ja tarinat. Kirjan kansikuva.

 

  

  

EI ENÄÄ PÄRJÄÄ ILMAN KIRJOITTAJAKURSSIA, KOUKKUUN ON JÄÄTY

 

 

 

Lapin Kirjallisuusseuran Kirjoittajakurssi kesäkuun alussa on melkein parasta kesässä. Kun edellinen on päättynyt, sitä alkaa jo odottaa seuraavaa.

Vuoden aikana kirjoittajaystävien kanssa mietitään mitähän kursseja saadaan seuraavaksi. Periaatteessahan ainakin kolme peruskurssia pysyvät vuodesta toiseen, mutta paria vaihdellaan.  Olen saanut viimeisimmäksi osallistua parina kesänä dekkarikurssille. Oikein on jo etukäteen nauttinut siitä, että pian veri roiskuu ja suolenpätkät lentelevät. Saa punoa juonia sielunsa kyllyydestä ja miettiä murhaajan metkuja. Olenkohan minä perverssi? Jollain tasolla varmana.

Vuosien aikana kirjoittajakurssilaisista on monista tullut ystäviäkin ja aina kun nähdään taas, tuntuu että vastahan myö tavattii.  Kuuden päivän aikana on helppo sulkeutua eräänlaiseen kuplaan, jossa kirjoitetaan, puhutaan kirjoittamisesta, saadaan ja annetaan palautetta. Ei kaipaakaan muuta maailmaa. Ei mieti, missä vaiheessa Kauniissa ja Rohkeissa ollaan menossa, joko Brooke ja Ridge kerkisivät erota ja palaavatko edellisiin parisuhteisiin vakuuttelemaan, etteivät ole koskaan ennen tunteneet samoin kuin juuri nyt. Oikeastaan lohduttautuu sillä, että onneksi menevät tallennukseen joka jakso. Kotiuduttua on mukava istua sohvalle hyppäämään taas kärryille. Näin saavat aivot purkaa viikon aikana kertyneet paineet ja levätä viihdehötössä. Mutta ei tästä enempää, vaikka asiaa löytyisi yhden kirjan verran.

Sitä piti sanomani, että aina on jäänyt kaipaamaan kurssin ilmapiiriä ja ihmisiä. On niin imponoivaa, että mikään ei tunnu mahdottomalta ja pian se kirjakin tulee painosta. Ei ole haitannut yhtään, vaikka Hurmeen Juha on sanonut jostain erittäin nerokkaana pitämästäni tekstistäni, että "ai niin se maailman huonoin". Joopa joo.  Kotona taas arki koittaa ja kirjoittamiselle löytyy jos minkälaisia esteitä. Mikä helekatti siinä on, että ennemmin pesee vaikka ikkunat, ennen kuin istuu koneelle näpyttelemään.  Hemingwayn tasoinen menestysromaani pesii, ihan piileskelee siellä, mutta ei suostu hyppäämään paperille.  Arki toimii erittäin loistavana ehkäisynä monen potentiaalisen suuren taiteilijan syntymiselle. Näin minä sen koen.

Niinpä alkoi ajatus itää. Miksi ihmeessä ei voisi kokoontua näitten ihanien kirjoittamisystävällisten ihmisten kanssa silloin tällöin rennossa ilmapiirissä ja ilman isompia muodollisuuksia. Minullahan on täällä Saijalla ihan oma talokin siihen käyttöön: Saijan kotimuseo Leanteri. Pidennetyn viikonlopun puitteissa laitettaisiin ruokaa yhdessä, saunottaisiin, ulkoiltaisiin ja tietenkin kirjoitettaisiin, annettaisiin, saataisiin palautetta. Vanhan sanonnan mukaan antaessaan saa. Pätee aina vain.

Monien mutkien kautta ensimmäinen kokoontuminen toteutui juuri nyt toukokuussa. Sallan Kansalaisopiston suojeluksessa kutsuin tänne Hurmeen Juhan pitämään draaman lyhytkurssin. Met ollaan nääs kavereita. Meitä oli juuri sen verran kuin kurssin toteutumiseksi vaadittiin. Kohtalon johdatusta, olen varma siitä. Samoin kuin se, että YLE oli juuri kuvaamassa hänestä dokumenttielokuvaa. Mukana oli toimittaja J-P Pulkkinen ja kuvaaja. Palaset loksahtelivat kohdalleen.

Kurssin kokoontumispaikaksi valittiin Sallan Rajakievari, tunnelmallinen ja inspiroiva ympäristö niin meille osallistujille kuin Juhallekin. Tietenkin majoitus oli Leanterissani, siitä en tinkinyt. Oli mukava katsella (salaa ja hänellä oli pyyhe lanteilla), kun vapaahetkinä Juha istui pihasaunan terassilla ja kirjoitti löylyjen välissä uusinta näytelmäänsä. Välillä kuulin hänen puhelimeensa kehuvan kuinka mahtavaa täällä on. Uskon hyvinkin. Hän on tulossa Sallaan uudestaan Paulaharju-projektin puitteissa Tuntsalle elokuulla ja lokakuulla Iltamien merkeissä Kursuun. Vannoi myöskin, että tästä lyhtykurssi-ideasta tehdään jokavuotinen tapahtuma. Ei pääse Juha-riepu Lapista irti, ei kai haluakaan.

Vaikka kurssi olikin vain kolmipäiväinen, ei hän tinkinyt laadusta yhtään. Pisti opetuslapsensa tiukoille niin kuin tapansa on. Sitä tietomäärää voi vain kadehtia ja yrittää poimia talteen kotiin viemisiksi kaikki, mitä hänellä oli tarjottavana. Hauska oli huomata kurssilaisten lumoutuneet ilmeet opin upotessa neitseelliseen maahan.

Seuraaviakin kursseja olen jo suunnitellut. Muutama vuosi sitten touhusin Vexi Salmen Sallaan (Kansalaisopiston puitteissa myös) biisikurssia pitämään. Suosio oli suuri ja ihmiset vaikuttuneita Suomen iskelmätaivaan legendan jutuista. Hän ei varmaan enää pääse, mutta joku muu ehkä.

Muita ideoita olisi dekkarikurssi, proosa (esim. Seppo Saraspää), huumori (Marja Poutanen), runot (Anja Erämaja). Katotaan mitä saan aikaiseksi. Ei hötkyillä.

Kohtaloon uskoja kun olen, olen varma siitä, että kaikki käy niin kuin on tarkoitettu. Unelmat voivat toteutua.

Tässä linkki, josta pääsee tutkimaan mitä Paulaharjuprojekti tarkoittaa:  http://www.operaatiopaulaharju.fi/

 

 

Eija Nissinen

 

Juha Hurme. Kuva: J-P Pulkkinen

  

SEURAMME VERKOTTUU

 

 

Lapin Kirjallisuusseura järjesti yhdessä Taiteen edistämiskeskuksen ja Suomen Kirjailijaliiton kanssa verkottumispäivän 13.4. Rovaniemen maakuntakirjaston Lapponica-saliin tuli ilahduttavan runsas joukko kirjoittamisesta kiinnostunutta väkeä ympäri Lappia.

Tapahtumassa alustajina toimivat kirjailijat Hanna Hauru ja Tommi Liimatta, sekä allekirjoittanut. Yksi tilaisuuden teemoista oli kannustaa vielä kirjaa julkaisematonta ”pöytälaatikkokirjoittajaa” julkaisemaan kirja. Kuinka sellainen onnistuu? Siihen tähtäävää toimintaa tarkastelin muun muassa itse omassa alustuksessani Pohjoisen kantilta kirjailijaksi.

Alustuksien jälkeen syntyi vilkasta keskustelua kirjoittamisesta, kirjan tekemisestä, kustantamisesta, kaikesta kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvästä. Kahvittelun lomassa kirjoittajat pääsivät tapaamaan toisiaan, vaihtamaan ajatuksiaan.

Tavoitteellinen kirjoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Pettymyksiltä ei voi välttyä, mutta luovuttaa ei pidä. Vuosittain kustantamoihin lähetetyistä teksteistä vain vajaa prosentti päätyy esikoiskirjaksi. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että loput tekstit olisivat huonoja. Pitää vain sinnikkäästi jatkaa, tarkastella omaa tekstiä ja etsiä julkaisuvaihtoehtoja monelta kantilta. Toisin kuin 1900-luvulla, tänä päivänä kustannuspalveluista on jopa runsauden pula. Lapin Kirjallisuusseura auttaa järjestämällä aiheeseen liittyviä koulutus- ja infotilaisuuksia.

Mikä parasta, kirjailijaksi tulemiselle ei ole ikärajaa.

Kirjoittaminen on ensisijaisesti yksin puurtamista. Niin oli ennen ja on sitä vieläkin. Tänä päivänä kirjoittajan, etenkään kirjailijan, ei enää kannata sulkeutua omaan kammioonsa. Muun muassa kirjamyynnin kannalta tekijän pitää jalkautua lukijoidensa joukkoon, näkyä. Verkottuminen ei ole enää yksin firmojen juttu. Yhteisöjen, kuten kirjallisuusseurammekin, tulee verkottua jo yksin toimintaedellytyksien vuoksi. Se on siis etenkin kirjallisuusseuran jäsenten, meidän kaikkien kirjoittajien yhteinen etu. Tämä oli myös yksi syy ja tarve verkottumispäivän järjestämiseen.

 

 

Jorma Koski

Lisätietoja