Tervetuloa Lapin Kirjallisuusseuran sivustolle!

Lapin Kirjallisuusseura on avoin kaikille kirjallisuuden ystäville. Seuran jäseneksi voi liittyä hallitukselle osoitetulla hakemuksella osoitteessa: c/o Erkki Kaila, Kiveliötie 2 B, 96500 Rovaniemi, sähköposti: lapinkirjallisuusseura@gmail.com tai täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen

Verkkosivujen ja jäsenlehti Lapillisen lisäksi lappilaisen kirjallisuuden kuulumisia voit seurata Twitterissä.

Kirjallisuusseura on myös Facebookissa. 

Lue lisää seuran toiminnasta

  

EI ENÄÄ PÄRJÄÄ ILMAN KIRJOITTAJAKURSSIA, KOUKKUUN ON JÄÄTY

 

 

 

Lapin Kirjallisuusseuran Kirjoittajakurssi kesäkuun alussa on melkein parasta kesässä. Kun edellinen on päättynyt, sitä alkaa jo odottaa seuraavaa.

Vuoden aikana kirjoittajaystävien kanssa mietitään mitähän kursseja saadaan seuraavaksi. Periaatteessahan ainakin kolme peruskurssia pysyvät vuodesta toiseen, mutta paria vaihdellaan.  Olen saanut viimeisimmäksi osallistua parina kesänä dekkarikurssille. Oikein on jo etukäteen nauttinut siitä, että pian veri roiskuu ja suolenpätkät lentelevät. Saa punoa juonia sielunsa kyllyydestä ja miettiä murhaajan metkuja. Olenkohan minä perverssi? Jollain tasolla varmana.

Vuosien aikana kirjoittajakurssilaisista on monista tullut ystäviäkin ja aina kun nähdään taas, tuntuu että vastahan myö tavattii.  Kuuden päivän aikana on helppo sulkeutua eräänlaiseen kuplaan, jossa kirjoitetaan, puhutaan kirjoittamisesta, saadaan ja annetaan palautetta. Ei kaipaakaan muuta maailmaa. Ei mieti, missä vaiheessa Kauniissa ja Rohkeissa ollaan menossa, joko Brooke ja Ridge kerkisivät erota ja palaavatko edellisiin parisuhteisiin vakuuttelemaan, etteivät ole koskaan ennen tunteneet samoin kuin juuri nyt. Oikeastaan lohduttautuu sillä, että onneksi menevät tallennukseen joka jakso. Kotiuduttua on mukava istua sohvalle hyppäämään taas kärryille. Näin saavat aivot purkaa viikon aikana kertyneet paineet ja levätä viihdehötössä. Mutta ei tästä enempää, vaikka asiaa löytyisi yhden kirjan verran.

Sitä piti sanomani, että aina on jäänyt kaipaamaan kurssin ilmapiiriä ja ihmisiä. On niin imponoivaa, että mikään ei tunnu mahdottomalta ja pian se kirjakin tulee painosta. Ei ole haitannut yhtään, vaikka Hurmeen Juha on sanonut jostain erittäin nerokkaana pitämästäni tekstistäni, että "ai niin se maailman huonoin". Joopa joo.  Kotona taas arki koittaa ja kirjoittamiselle löytyy jos minkälaisia esteitä. Mikä helekatti siinä on, että ennemmin pesee vaikka ikkunat, ennen kuin istuu koneelle näpyttelemään.  Hemingwayn tasoinen menestysromaani pesii, ihan piileskelee siellä, mutta ei suostu hyppäämään paperille.  Arki toimii erittäin loistavana ehkäisynä monen potentiaalisen suuren taiteilijan syntymiselle. Näin minä sen koen.

Niinpä alkoi ajatus itää. Miksi ihmeessä ei voisi kokoontua näitten ihanien kirjoittamisystävällisten ihmisten kanssa silloin tällöin rennossa ilmapiirissä ja ilman isompia muodollisuuksia. Minullahan on täällä Saijalla ihan oma talokin siihen käyttöön: Saijan kotimuseo Leanteri. Pidennetyn viikonlopun puitteissa laitettaisiin ruokaa yhdessä, saunottaisiin, ulkoiltaisiin ja tietenkin kirjoitettaisiin, annettaisiin, saataisiin palautetta. Vanhan sanonnan mukaan antaessaan saa. Pätee aina vain.

Monien mutkien kautta ensimmäinen kokoontuminen toteutui juuri nyt toukokuussa. Sallan Kansalaisopiston suojeluksessa kutsuin tänne Hurmeen Juhan pitämään draaman lyhytkurssin. Met ollaan nääs kavereita. Meitä oli juuri sen verran kuin kurssin toteutumiseksi vaadittiin. Kohtalon johdatusta, olen varma siitä. Samoin kuin se, että YLE oli juuri kuvaamassa hänestä dokumenttielokuvaa. Mukana oli toimittaja J-P Pulkkinen ja kuvaaja. Palaset loksahtelivat kohdalleen.

Kurssin kokoontumispaikaksi valittiin Sallan Rajakievari, tunnelmallinen ja inspiroiva ympäristö niin meille osallistujille kuin Juhallekin. Tietenkin majoitus oli Leanterissani, siitä en tinkinyt. Oli mukava katsella (salaa ja hänellä oli pyyhe lanteilla), kun vapaahetkinä Juha istui pihasaunan terassilla ja kirjoitti löylyjen välissä uusinta näytelmäänsä. Välillä kuulin hänen puhelimeensa kehuvan kuinka mahtavaa täällä on. Uskon hyvinkin. Hän on tulossa Sallaan uudestaan Paulaharju-projektin puitteissa Tuntsalle elokuulla ja lokakuulla Iltamien merkeissä Kursuun. Vannoi myöskin, että tästä lyhtykurssi-ideasta tehdään jokavuotinen tapahtuma. Ei pääse Juha-riepu Lapista irti, ei kai haluakaan.

Vaikka kurssi olikin vain kolmipäiväinen, ei hän tinkinyt laadusta yhtään. Pisti opetuslapsensa tiukoille niin kuin tapansa on. Sitä tietomäärää voi vain kadehtia ja yrittää poimia talteen kotiin viemisiksi kaikki, mitä hänellä oli tarjottavana. Hauska oli huomata kurssilaisten lumoutuneet ilmeet opin upotessa neitseelliseen maahan.

Seuraaviakin kursseja olen jo suunnitellut. Muutama vuosi sitten touhusin Vexi Salmen Sallaan (Kansalaisopiston puitteissa myös) biisikurssia pitämään. Suosio oli suuri ja ihmiset vaikuttuneita Suomen iskelmätaivaan legendan jutuista. Hän ei varmaan enää pääse, mutta joku muu ehkä.

Muita ideoita olisi dekkarikurssi, proosa (esim. Seppo Saraspää), huumori (Marja Poutanen), runot (Anja Erämaja). Katotaan mitä saan aikaiseksi. Ei hötkyillä.

Kohtaloon uskoja kun olen, olen varma siitä, että kaikki käy niin kuin on tarkoitettu. Unelmat voivat toteutua.

Tässä linkki, josta pääsee tutkimaan mitä Paulaharjuprojekti tarkoittaa:  http://www.operaatiopaulaharju.fi/

 

 

Eija Nissinen

 

Juha Hurme. Kuva: J-P Pulkkinen

  

SEURAMME VERKOTTUU

 

 

Lapin Kirjallisuusseura järjesti yhdessä Taiteen edistämiskeskuksen ja Suomen Kirjailijaliiton kanssa verkottumispäivän 13.4. Rovaniemen maakuntakirjaston Lapponica-saliin tuli ilahduttavan runsas joukko kirjoittamisesta kiinnostunutta väkeä ympäri Lappia.

Tapahtumassa alustajina toimivat kirjailijat Hanna Hauru ja Tommi Liimatta, sekä allekirjoittanut. Yksi tilaisuuden teemoista oli kannustaa vielä kirjaa julkaisematonta ”pöytälaatikkokirjoittajaa” julkaisemaan kirja. Kuinka sellainen onnistuu? Siihen tähtäävää toimintaa tarkastelin muun muassa itse omassa alustuksessani Pohjoisen kantilta kirjailijaksi.

Alustuksien jälkeen syntyi vilkasta keskustelua kirjoittamisesta, kirjan tekemisestä, kustantamisesta, kaikesta kirjoittamiseen ja lukemiseen liittyvästä. Kahvittelun lomassa kirjoittajat pääsivät tapaamaan toisiaan, vaihtamaan ajatuksiaan.

Tavoitteellinen kirjoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Pettymyksiltä ei voi välttyä, mutta luovuttaa ei pidä. Vuosittain kustantamoihin lähetetyistä teksteistä vain vajaa prosentti päätyy esikoiskirjaksi. Se ei suinkaan tarkoita sitä, että loput tekstit olisivat huonoja. Pitää vain sinnikkäästi jatkaa, tarkastella omaa tekstiä ja etsiä julkaisuvaihtoehtoja monelta kantilta. Toisin kuin 1900-luvulla, tänä päivänä kustannuspalveluista on jopa runsauden pula. Lapin Kirjallisuusseura auttaa järjestämällä aiheeseen liittyviä koulutus- ja infotilaisuuksia.

Mikä parasta, kirjailijaksi tulemiselle ei ole ikärajaa.

Kirjoittaminen on ensisijaisesti yksin puurtamista. Niin oli ennen ja on sitä vieläkin. Tänä päivänä kirjoittajan, etenkään kirjailijan, ei enää kannata sulkeutua omaan kammioonsa. Muun muassa kirjamyynnin kannalta tekijän pitää jalkautua lukijoidensa joukkoon, näkyä. Verkottuminen ei ole enää yksin firmojen juttu. Yhteisöjen, kuten kirjallisuusseurammekin, tulee verkottua jo yksin toimintaedellytyksien vuoksi. Se on siis etenkin kirjallisuusseuran jäsenten, meidän kaikkien kirjoittajien yhteinen etu. Tämä oli myös yksi syy ja tarve verkottumispäivän järjestämiseen.

 

 

Jorma Koski

  

Kutsu kevätkokoukseen ja muita kevään 2019 ajankohtaisia asioita PÄIVITETTY 17.4.

 

Lapin Kirjallisuusseuran sääntömääräinen kevätkokous pidettiin Rovaniemen pääkirjaston kokoushuoneessa lauantaina 13.4.2019 alkaen klo 15.15

Yhdistyksen sääntöjen mukaisesti kokouksessa esitettiin vuoden 2018 toimintakertomus, tilinpäätös ja toiminnantarkastajan lausunto ja päätettiin tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille. Säännöthän löytyvät verkkosivuilta LINKKI, ja pian sieltä löytyy myös viime vuoden sangen vaikuttava toimintakertomus.

Kirjoittavien lappilaisten verkottumispäivä onnistui hyvin

Samana lauantaina 13.4. kolmisenkymmentä kirjoittajaa kerääntyi pääkirjaston Lapponica-saliin Lapin alueen kirjailijoiden verkottumispäivään.  Verkottumispäivä oli nimensä mukaisesti tilaisuus tavata muita lappilaisia kirjoittajia ja kuulla kutsuttujen kirjailijoiden puheenvuoroja. Tilaisuudessa alustivat kirjailijat Jorma Koski, Hanna Hauru ja Tommi Liimatta. Heidän puheenvuoronsa herättivät paljon vilkasta keskustelua. Kiitos kirjailijoille ja Taikelle!

Lisätietoa päivän ohjelmasta löydät täältä: LINKKI.

 

Kaksi koulutustilaisuutta oman kirjan tekemisestä 

Moni Lapin Kirjallisuusseuran jäsen on toivonut seuralta lisää neuvoja ja ohjeita omien jukaisujen tekemisestä. Nyt koetamme vastata toiveisiin ja järjestämme kaksi koulutustilaisuutta:

1. Tiistaina 16.4. ilmaiseen infotilaisuuteen Kirjahaaveesta totta osallistui parikymmentä henkilöä

Tilaisuuden osallistujat saivat roppakaupalla tietoa kirjanteon eri osa-alueista ammattilaisilta. Anne Lukkarila/AK Kustannus kannusti rohkeasti kirjantekoon, Hellevi Karppinen esitteli Kielikeinon, Minna Kurttila suunnittelutoimisto Tammikuun ja Mikko Pulju painotalo Granon palveluita 

Edellämainitut kehottivat ottamaan rohkeasti yhteyttä ja kyselemään lisää jos ja kun oma kirjahanke alkaa kiinnostaa. Ei kannata jäädä yksin pohtimaan asioita kun voi kysyä paremmin tietäviltä. Omakustanteestakin tulee viimeistellyn näköinen, kun kiinnittää huomiota taittoon ja kirjoitusasuun ja käyttää apuna tarvittaessa ammattilaista. AK Kustannuksen verkkosivuilta löytyy paljon blogikirjoituksia ja esimerkkejä kirjojen tekemisestä, kannattaa tutustua!

 toukokuussa kurssille seuraa jatkoa: 

2.  Maanantaina 13.5.2019 klo 17 – 19.30 Tee oma kirja -kurssi, Rovaniemen pääkirjasto, iso kokoushuone (hinta 35 euroa)

Tavoitteena on, että kurssille osallistuva saa riittävät tiedot oman kirjan tai e-kirjan tekemiseen, markkinointiin, myyntiin ja jakeluun. 

Miten teen oman kirjan?

Julkaisu: perinteinen vai e-kirja tai molemmat?
Jakelu: Miten saan kirjani myyntiin?
Kirjojen ja e-kirjojen myynti- ja markkinointikanavat
Pienen budjetin läpimurtotekniikka

Kouluttajana Anne Lukkarila / AK Kustannus

Kurssimaksusta (35 e) lähetetään sähköpostilasku. Lasku on maksettava ennen kurssille tuloa. Ilmoittautumiset 3.5.2019 mennessä. Tilaisuuteen mahtuu 30 ensiksi ilmoittautunutta.

Ilmoittautumislomake: LINKKI

 

 

Juha Hurme vetää viikonlopun draamakurssin Sallassa 26.-28.4.

Kurssi järjestetään Sallan Saijalla, Leanterissa (Eija Nissinen, Vaaranlenkki 5). Kurssi alkaa perjantaina klo 15.00 ja lauantaina ja sunnuntaina klo 10.00.

Ilmoittautumiset Sallan Kansalaisopiston kautta: https://www.opistopalvelut.fi/salla/


Osallistumismaksu 50,-/hlö. Jos tarvitset majoitusta tai tulee mieleen kysyttävää järjestelyistä, niin ota yhteyttä Eijaan p. 050-331 4539, tilaa kyllä löytyy.

 

Lisätietoja Eija Nissiseltä, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen..

 

Toukokuussa isketään taas tarinaa

Lapin tarinaniskennän aluemestaruuskilpailu pidetään lauantaina 11.5.2019 klo 12 alkaen Tornion kirjastossa. Aluekilpailu on osa Tornio-päivien (7. - 12.5.2019) ohjelmatarjontaa. Lapin Kirjallisuusseura ja Tornion kirjasto toimivat järjestäjinä.

Tarinaniskennän SM-loppukilpailu järjestetään la 13.7.2019 Kärsämäellä Frosteruksen koululla.

Kilpailussa kerrotaan seitsemän minuutin mittainen omakohtainen julkiseen esittämiseen soveltuva tarina. Voittaja osallistuu SM-loppukilpailuun heinäkuussa. Ilmoittautua voi paikan päällä.

Pellolainen Tuomo Waara tuli kolmanneksi vuoden 2018 SM-loppukilpailussa Kärsämäellä LINKKI

 

  

Kesäkuun kirjoittajakurssilla on parin vuoden tauon jälkeen taas myös elokuvakäsikirjoittamisen ryhmä. Jussi Hiltunen on kirjallisuusseuran kurssiohjaajana uusi, mutta töistään monelle tuttu. Hänen käsikirjoittamansa ja ohjaamansa pitkä elokuva ”Armoton maa” tuli vastikään televisiosta ja on tätä kirjoittaessani edelleen Areenassa katsottavissa. Hiltunen asuu ja tekee töitä Rovaniemeltä, josta on kotoisin. Hän päätti jo varhain, että haluaa pysyä Lapissa, eikä lähde ”juoksemaan ympäri maailmaa” toteuttaakseen unelmaansa:

” Ajattelin aina, ettei voi olla väliä missä asun voidakseni tehdä elokuvia. Elokuvan voi tehdä missä vain! En osaa arvioida kuinka paljon vaikeampaa tai helpompaa on ollut edetä elokuvantekijänä fyysisen sijaintini takia, mutta muistan päivän, jolloin sain valmiiksi ensimmäisen käsikirjoitukseni, jonka Suomen Elokuvasäätiö rahoitti elokuvaksi. Ketään ei haitannut, että asun Rovaniemellä, päinvastoin, helsinkiläiset tuottajat ja rahoittajat pitivät sitä jopa virkistävänä.”

Hiltunen myöntää, että verkostoituminen on alalla tärkeää ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten siellä, missä muut alan tekijät ovat. Hänen mielestään kuitenkin asuinpaikkaa tärkeämpää on aito halu käsikirjoittaa.

”Oman kokemukseni mukaan pitkäjänteisyys on valttia sille, joka haluaa saada valmiiksi elokuvakäsikirjoituksen, pitkän tai lyhyen.”

Hiltunen työskentelee sekä elokuvaohjaajana että käsikirjoittajana. Tällä hetkellä hän toimii ohjaajana Sorjonen (Bordertown) -televisiosarjan kolmannen kauden tuotannossa, jota kuvataan parhaillaan Etelä-Suomessa. Aikaisempia töitä ovat mainitun Armottoman maan (2017) lisäksi lukuiset lyhytelokuvat, joista tunnetuin lienee Hiljainen viikko (2012). Se kertoo Rovaniemen vuoden 2008 ampumavälikohtauksesta.

Hiltunen innostui elokuvien tekemisestä jo ala-asteella, kuudesluokkalaisena:

” Sain puoliksi sattumalta kokeilla videokuvaamista, ja se iski välittömästi niin vahvasti, etten oikeastaan muuta halunnut enää tehdäkään. Varmaan jo silloin päätin, että minusta tulee elokuvaohjaaja. Ensimmäinen elokuva, jonka tein, oli koulun liikuntasalissa tehty toimintaelokuva saman luokan poikien ja tyttöjen kanssa. Kuvasimme sitä viikon ajan aina koulupäivien jälkeen ja valmis teos taisi olla n. 12 minuuttia pitkä. Sen ensi-ilta järjestettiin talvipakkasilla koulun edestä, videokameran nestekidenäytöltä siten että me kaikki, jotka olimme olleet elokuvaa tekemässä, seurasimme valmista teosta siitä pieneltä muutaman tuuman näytöltä. Kokemus on jäänyt mieleen ;)”

Hiltunen kertoo pitävänsä itseään enemmän ohjaajana kuin käsikirjoittajana, mutta nauttivansa myös käsikirjoittamisesta. Hänellä on tälläkin hetkellä kaksi pitkän elokuvan käsikirjoitusta työn alla. Hän on myös käsikirjoittanut suurimman osan omista elokuvistaan. Hiltusella ei ole varsinaista käsikirjoittajan tai ohjaajan koulutusta vaan hän on itseoppinut. Hän opiskeli sittemmin Lapin ammattikorkeakoulun kanssa yhdistetyssä Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa viestintää. KTAMK ei ollut varsinainen elokuvakoulu, vaikka siellä oli muutamia elokuvantekoon liittyviä kursseja.

”Uskon että elokuvien tekemistä, niin kirjoittamista kuin ohjaamista, oppii parhaiten kirjoittamalla ja ohjaamalla. Hyötyä on myös siitä, että on kiinnostunut elokuvista koska elokuvia katsomalla voi oppia paljon niiden rakenteesta, tyylilajeista, hahmojen kehityksestä sekä rytmistä.”

Kesäkuun kurssille Hiltunen kannustaa heitä, jotka haluavat oppia perusasioita elokuvakäsikirjoittamisesta. Aiempaa kokemusta ei tarvitse olla.

”Aloitamme perusteista; mitkä ovat käsikirjoittamisen välivaiheet - synopsis, treatment, työsuunnitelma - ja kuinka niitä käytetään hyväksi varsinaisen käsikirjoituksen työstämisessä. Työskentelemme paljon esimerkkien kautta, luemme elokuvien käsikirjoituksia, katsomme elokuvia ja mietimme niiden kautta tarinoiden rakennetta, henkilöhahmoja, rytmiä ja käännekohtia."

Ja kun kyseessä on kirjoittajakurssi niin tietenkin viikon aikana on myös kirjoitustehtäviä!

 

Jussi Hiltusta haastatteli Arja Vasama

Käsikirjoittaja-ohjaaja Jussi Hiltunen

 

 

Kirjoittaminen on kiehtova seikkailu

 

Näin sanoo Katja Törmänen, oululainen kirjailija, joka tulee fantasiakirjoittamisen ohjaajaksi Sodankylän kurssille kesäkuussa. Hän on julkaissut omakustanteena kaksi lasten ja nuorten fantasiakirjaa Heskilian perilliset -sarjaan (Kevääntekijät 2015 ja Kesänkaitsijat 2016), ja pitkään valmisteltu aikuisten romaani Karhun morsian, joka voitti Liken ja Tähtivaeltajan spekulatiivisen fiktion kirjoituskilpailun 2016, ilmestyi Likeltä viime vuonna. Tällä hetkellä hän kirjoittaa itsenäistä jatko-osaa Karhun morsiamelle. Oman kirjoittamisensa ohessa Törmänen on ohjannut luovan kirjoittamisen kursseja ja kertoo nauttivansa siitä aina suuresti.

– Olin halunnut kirjailijaksi 9-vuotiaasta, mutta pitkään välttelin ottamasta itseäni vakavasti. Lopulta minusta tuli kirjailija, koska a) en jaksanut enää teeskennellä, etten oikeasti halua yrittääkään ja b) minulla oli tarpeeksi sekä sinniä että onnea.

– Keräsin hylkäyskirjeitä sekä Kevääntekijöistä että Karhun morsiamestakin ennen kilpailuvoittoa, joten paksua nahkaa on pitänyt kehitellä. Tässä minua ovat auttaneet mm. Julia Cameronin kirjoittamisoppaat. Kilpailun voitto oli minulle hyvin merkittävä. Se avasi tien kaupallisen kustantamon listoille, mutta ensisijaisesti se oli suuri helpotus: en ollutkaan hölmö jatkaessani sinnikkäästi hylkäyskirje toisensa jälkeen, joku muukin näki kirjoittamisessani arvoa.

Törmänen kertoo kirjoittavansa joka arkipäivä. Aamun hän aloittaa meditoimalla, mikä helpottaa vaimentamaan ”sisäisen kriitikon möykkää”. Hän lukee taustakirjallisuutta lomittain kirjoittamisen kanssa, yrittää käydä ulkona ja tehdä muutakin, ettei kirjoittaminen näivettyisi. Karhun morsiamen taustatyönä hän tutustui myös varhaisen viikinkiajan ympäristöön, materiaaleihin ja työtapoihin, vaikkei kirja olekaan historiallinen romaani. Tässä häntä auttoi myös historian- ja yhteiskuntaopin opettajan koulutus.

Karhun morsian on määritelty fantasiaksi, mutta Törmäsen mielestä on ennemminkin kyse toisenlaisesta, lähinnä maagisesta maailmasta, joka meidän nykyrationaalisille silmillemme näyttäytyy ei-realistisena.

– En aloittaessani tiennyt enkä päättänyt kirjoittavani fantasiaa. Fantasia tai maagisuus vain kuului siihen maailmaan luonnollisena osana.

Törmänen kertoo saaneensa palautetta, että monet, jotka muutoin karttavat ns. kovaa fantasiaa, ovat pitäneet kirjasta. Hän ei pidä rajanvetoa eri lajien välillä kovin oleellisena:

– Hyvä tarina on hyvä tarina, sama miksi sitä kutsuu. Ajattelen, ettei yksikään kirjailija kirjoita niin irrallaan todellisuudesta, etteikö fantasiatekstiinkin uppoaisi todellisuuden hituja ja kuvajaisia, joten tavallaan jokainen teksti on aikansa kuva. Silloinkin, kun fantasian lukee todellisuuspakona, siitä jää mielen sopukoihin itämään jotain, mikä on relevanttia tässä ”realistisessa” maailmassammekin. Kun ajattelee mitä teemoja fantasiassa käsitellään – ihmisyyttä, vapautta, tasa-arvoisuutta tai sen puutetta (onko oikeastaan teemaa, jota EI käsiteltäisi fantasiassa?) - ne ovat kaikkia meitä koskevia, olemassa olevia asioita, ja koen, että niitä on ehkä jopa helpompi käsitellä fantasian keinoin kuin arkirealistisena tekstinä.

Törmänen on opiskellut luovaa kirjoittamista perus- ja aineopintojen verran sekä osallistunut erilaisille kursseille. Näitä hän pitää hyödyllisinä: kirjoituskurssilla oppii erilaisia tapoja lähestyä tekstiä, lukemaan muiden tekstejä ja näkemään ohi omien maneereidensa. Hyvin oleellisia ovat myös muut kurssilaiset, sillä hyvät kirjoittajaystävät tekevät kirjoittamisesta vielä antoisampaa, ja kurssilla oleva hyvä henki innostaa kirjoittamaan enemmän ja paremmin.

Sodankylän kursseilla Törmänen on aiemmin ollut kirjoittajana. Kurssilta hänen mieleensä on jäänyt huikean innostava ja hyvä henki, kirjoittamisen flow, minkä lisäksi sieltä löytyi hyviä ystäviä. Opettajana palaaminen sekä jännittää että innostaa häntä yhtä lailla.

– Toivon olevani kurssin hengen arvoinen opettaja. Odotan kurssin ja kirjoittamisen taikaa, sitä tunnetta, kun upotaan kirjoittamisen maailmaan luvan kanssa, eikä kukaan aivan tiedä, mitä sillä matkalla löydetään – iloa ja innostusta toivon mukaan ainakin. Ryhmään saa tulla vapaasti kokeilemaan ja opettelemaan ja tunnustelemaan, josko fantasiasta tai jostain sen lähisukulaisesta olisi omaksi lajiksi tai sen mausteeksi.

Törmänen haluaa rohkaista oman kirjan kirjoittamisesta haaveilevia:
– Antaa palaa vain! Kirjoittaminen voi olla työlästä ja hidasta, ja kirjan valmistuminen vaatii työtä, sitkeyttä ja kärsivällisyyttä, mutta kaiken sen vastapainoksi se on myös ihanaa, palkitsevaa, huikeaa ja riemastuttavaa, eikä kukaan muu voi kirjoittaa sitä kirjaa minkä juuri sinä voit.

 

Katja Törmästä haastatteli Arja Vasama

Katja Törmänen

 

 

 

Lisätietoja