Tammikuu 2021

Kymmenen vuotta hyvässä seurassa

Keväällä 2007 päätin tehdä kesälomallani jotakin uutta. Selattuani mahdollisuuksia joogakursseista (äh, enhän mie ole tarpeeksi joogimainen) tätiratsastusleireihin (kaikki täynnä jo jouluna) olin keksivinäni jotakin todella erilaista: elämäkerrallisen kirjoittamisen kurssin Oriveden opistossa. Kun annat pikkusormen jne… Kesäkurssia seurasi toinen, kolmas, kahdeksas, niin Orivedellä kuin Sodankylässä, viikonloppukursseja, luovan kirjoittamisen arvosanaopinnot ja kaiken tämän myötä sukeltaminen kirjoittavien ihmisten yhteisöön.

Kirjoittajakurssilla kuulin, että eri puolilla maata on kirjallisuusyhdistyksiä, meille tavallisille harrastajakirjoittajille tarkoitettuja. Arkaillen liityin Lapin Kirjallisuusseuran rivijäseneksi. 2010 uskaltauduin kirjallisuusseuran vuosikokoukseen takapenkkiläiseksi, varmana siitä, ettei kukaan tietäisi edes nimeäni eikä siis voisi ehdottaa minua hallitukseen. Vaan kuinkas kävikään: Piippolan Irenen ehdotuksesta päädyin Saraniemen Tuulan tuolloin johtaman hallituksen varajäseneksi. Vuodet seurasivat toisiaan ja koska luottamusta on riittänyt, on Kirjallisuusseura ollut kiinteä osa elämääni viimeiset kymmenen vuotta. Hallituksessa on ollut loistava tilaisuus tutustua lappilaisiin – ja muihinkin – kirjoittajiin ja myös koko maan kirjallisuuden kenttään.

Kymmenen vuoden aikana on tapahtunut monenlaista. Olen saanut olla mukana seuran 20-vuotisjuhlissa, kaksilla Pohjoisilla Kirjallisuuspäivillä, kirjoittanut enemmän ja vähemmän onnistuneita kirja-arvioita ja muita juttuja seuran omaan lehteen Lapilliseen, osallistunut Tekijöiden päivän ja muiden tapahtumien sekä vähän myös Sodankylän kirjoittajakurssien järjestämiseen. Eniten aikaani olen käyttänyt seuran verkkosivujen ja FB-sivun päivittämiseen. Vailla osaamista (ja suurempaa kiinnostustakaan) olen taajonut bittisokkeloissa ja kysellyt ja saanut neuvoja loputtoman kärsivälliseltä nörttityttäreltäni, jota ilman verkkosivuja ei olisi saatu ikinä pystyyn vuonna 2011.

Nyt olisi hyvä – ja korkea – aika uusia mainitut verkkosivut. Sivut toteutettiin aikanaan Joomlalla, joka on suomalainen avoimen lähdekoodin ohjelma ja taipuu osaavissa käsissä moneen. Kymmenessä vuodessa erilaiset ohjelmat ovat kehittyneet kovasti ja yhdistyksen perussivujen tuottaminen sujunee keneltä vain. Uuden hallituksen tehtäväksi jää miettiä kuinka homma hoidetaan. Verkkosivujen ylläpitäminen ei tietenkään edellytä hallituksen jäsenyyttä vaan ylläpitäjä voisi oikein hyvin löytyä muusta jäsenistöstä. Jos asia kiinnostaa, ilmoittaudu! Suurin työ on miettiä mitä, ja miten, vanhoilta sivuilta säilytetään ja siirretään uusille, sen jälkeen ylläpito on helppoa.

Maailma ja myös seuratoiminta on muuttunut vuosikymmenessä kovasti. Etäkokoukset ja sähköiset välineet helpottavat yhdistystoimintaa laajassa maakunnassa. Jatkuvasti pitää kokeilla ja pohtia miten asioita kannattaa tehdä ja mitä uusia välineitä ottaa käyttöön siten että ne oikeasti helpottavat eivätkä lisää työtä. Seuran asioiden hoidosta ei saa koitua kenellekään liikaa työtä ja stressiä, tätähän tehdään muun elämän ja työn ohessa vapaaehtoisesti ja palkatta. Paras palkinto on jäsenistöltä saatu palaute! Yhdistys on olemassa jäseniään varten, ja toimii ja elää juuri niin pitkään kuin jäsenet niin haluavat.

Vaikka hallitustyö jää osaltani, en aio jättää rakkaaksi tullutta seuraa enkä lukuisia kirjoittajakavereita. Ehkäpä omalle kirjoittamiselle löytyy jatkossa entistä enemmän aikaa. Vuonna 2020 kiipesin yhden riman yli, kun olin mukana Kirjallisuusseuran piirissä syntyneen kirjoittajaryhmän runoantologiassa. Siinäkin asia, jota ei olisi tapahtunut ellen olisi lähtenyt seuran toimintaan.

Toivotan uudelle hallitukselle intoa ja voimia alkavalle vuodelle!

Arja Vasama