Marita Rantasen kurssi-illanviettoon riimittelemät säkeet kuvaavat hyvin Sodankylän kirjoittajakursseja 5.-10.6.2017:

 

Leppoisa kylä Suomen Lapista
täyttyi hetkeksi maailmoista
        sanoja avattiin
        pöyhittiin pesäksi
tunnelma lämmitti talven kesäksi

 

Maanantaina sää oli hyinen ja jäinen, mutta loppuviikolla nautittiin lähes helteestä ja nähtiin kuinka koivut puhkesivat hiirenkorville. 

Viisikymmentäkolme kurssilaista otti kaiken irti viidestä loistavasta ohjaajastaan. Proosaa veti Taija Tuominen,  draamaa Juha Hurme,  lapsille ja nuorille kirjoittamista Tittamari Marttinen,  dekkarieiden kirjoittamista  Juha-Pekka Koskinen ja laululyriikkaa Hannele (Taiska) Kauppinen. Dekkareiden kirjoittaminen ja laululyriikka olivat nyt ensi kertaa Sodankylän ohjelmassa. 

Kurssin rakenne noudatteli hyväksikoettua kaavaa; jokainen ohjaaja piti vuorollaan kaikille yhteisen aamuluennon, sen jälkeen työskenneltiin ryhmissä lounaaseen saakka, jatkettiin iltapäivällä kirjoittamista ja lopeteltiin puoli viiden-viiden maissa. lltaisin (ja öisin) kamppailtiin yötehtävien kimpussa, paistettiin lettuja takkahuoneella ja nautittiin kirjoittavan ihmisen elämästä ja samanmielisten seurasta. Jotkut hurjat pulahtivat aamu-uinnille hyytävään Kitiseen, toiset kävivät lenkillä tai muuten vain kylillä. Vuorokauden tunnit jäivät lyhyiksi, kuten tavallista. 

Ryhmät esittelivät viikon satoa perjantain illanvietossa. Ohjelmanumerot olivat juuri niin hulvattomia kuin odottaa sopi. 

Vuoden 2017 kirjoittajakurssit alkamassa

Kurssin "äitihahmo" Paula Alajärvi otti kurssilaiset vastaan maanantaiaamuna ja kertasi käytännön asioita. Kuva Jukka Tarkiainen.

Taija Tuominen esittäytymässä.

Taija Tuominen esittelee kuvassa vastikään ilmestynyttä novellikokoelmaa Marilyn, Marilyn. Suomalaisten eturivin kirjailijoiden tekstit liittyvät kaikki jollakin tavoin ikoniseen filmitähteen. Taijaa oli pyydetty puhumaan aamuluennossaan aiheesta "Miksi me kirjoitamme?". Kirjoittamiseen on monia syitä, omistaan Taija kertoi esimerkiksi että nauttii suuresti kirjoittamisesta ja kirjoittaminen on tuonut hurjasti lohtua. Hyviä syitä itse kellekin. Hän kehotti meitä miettimään mikä on tunne, jota kannamme mukanamme ja mikä kaipuu meitä tuntuu ohjaavan. Taija muistutti kirjaamaan muistiin uudet ideat sitä mukaa kun ne tulevat mieleen, haastamaan itseään vaikeilla kysymyksillä, laajentamaan jatkuvasti tietomääräänsä ja ympäröimään itsensä mielenkiintoisilla ihmisillä ja asioilla. Kuva Jukka Tarkiainen.

Hannele Kauppinen kertoo laulujen sanoittamisesta. Kuva: Jouni Mertanen.

Laululyriikkaa ohjannut Hannele Kauppinen kertoi kauniisti laulun merkityksestä ihmiselle ja vakuutti, että jokainen osaa tehdä laulun. Lauluissa on helppo purkaa ja näyttää tunteita ja laulamalla halutaan tuntea yhteenkuuluvuutta toisiin ihmisiin ja korkeampiin voimiin. Lauluja kirjoitetaan nykyisin yhä useammin yhdessä toisten kanssa ja co-writing -menetelmää kokeiltiinkin ryhmässä viikon aikana. Hannele kertoi laulun monipolvisesta tiestä sanoituksesta tuotteeksi, mihin kannattaa perehtyä jos on aiheesta kiinnostunut. Tekijänoikeuskysymykset ovat tärkeitä, kuten kirjallisuudessakin. Kuva Jouni Mertanen.

Tittamari Marttinen esitteli lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Kuva Jouni Mertanen

Tittamari Marttinen aloitti aamuluentonsa Kirsi Kunnaksen toteamuksella, että kirja on lapsen ensimmäinen kielipeli ja älylelu. On tärkeää että lapsella on pienestä pitäen ulottuvillaan kirjoja, ja siksi äitiyspakkauksenkin kirja on niin tärkeä. Paras lastenkirjallisuus on kaikkien kirjallisuutta. Lastenkirjallisuus oli alkujaan hyvin pedagogisesti suunniteltua, mutta 1940-50 luvuilla tavoite murtui kun muumit ja Peppi Pitkätossu astuivat esiin. Tittamari esitteli lyhyesti lasten- ja nuortenkirjallisuuden eri lajeja ja vakuutti, että lapsi innostuu kyllä lukemisesta, kun vain löytää sopivia kirjoja. Kuva Jouni Mertanen.

JP Koskinen. Kuva: Jukka Tarkiainen.

Juha-Pekka Koskinen kertoi omasta tiestään kirjailijaksi, mikä olikin mielenkiintoista. Päällimmäiseksi jäi ohje, ettei saa masentua hylsyistä, siis kustantajien hylkäyskirjeistä, vaan pitää uskoa itseensä ja tietenkin tehdä töitä. JP kirjoitti monta romaanikäsikirjoitusta, ennen kuin ura kirjailijana alkoi vaikuttaa mahdolliselta. Hän on monipuolinen ja tuottelias kirjailija, joka on kokeillut monia lajeja. Kuva: Jukka Tarkiainen.

Juha Hurme. Kuva Jukka Tarkiainen

Juha Hurme piti viimeisen eli lauantain aamuluennon. Tällä kertaa hänen luentonsa liikkui noin 700 vuoden aikajanalla. Keskeinen sanoma oli se, kuinka historiamme vaikuttaa meissä ja meihin. Ei ole sattumaa, ettei suomalaisesta ilmeisen rikkaasta kansanrunoudesta ole kuin Lönnrotin kokoamat rippeet jäljellä. Vielä surkeampi kohtalo oli saamelaisella perinteellä, josta Olaus Sirman Upsalassa tutkijalle muistelemat kaksi metsäsaamenkielistä laulua olivat vuosisatoja laajimmalle levinnyttä suomalaiskirjallisuutta. Itse kieli jo kauan sitten kadonnut. Valloittajat polttivat rummut ja vaiensivat tietäjät. Lukuvihje: Schefferuksen Lapponia! Kuva: Jukka Tarkiainen.

Revontuli-Opisto hoiti opistonmäen järjestelyt tottuneesti. Keittiö sai kovasti kehuja kurssilaisilta.  (Alla Jukka Tarkiaisen kuva aamiaistarjoilusta!). Lapin Kirjallisuusseura kiittää hyvin sujuneesta ja edelleen sujuvasta yhteistyöstä apulaisrehtori Anu Uimaniemeä ja toimistosihteeri Sinikka Tepsaa. Revontuli-Opisto panostaa kirjoittajakoulutukseen myös kesäkurssien välillä: ensi lukuvuoden ohjelmassa on Taija Tuomisen ja Tittamari Marttisen verkkokurssit, joiden ilmoittautumisaika alkaa 29.8. klo 12. 

Sodankylän kunta ja Taike Valtion kirjallisuustoimikunta ovat antaneet  Lapin Kirjallisuusseuralle tukea kurssien järjestämiseen, mistä suuret kiitokset. 

Sodankylän aamiaisarjoilua. Kuva Jukka Tarkiainen

 

Arja Vasama