Olen syntynyt Iisalmella 12.6.1938. Vanhempani ovat Josef Walfrid Aho ja Johanna Josefia Aho os. Halonen. Asuimme Sukevalla, josta matkustin härkävaunussa tänne pohjan perille 1943. Täällä olen vallan mainiosti viihtynyt. Poikasena isäni mukana pölli-, tukki- ja halkosavotoilla aikaani kulutellut. Pohjoisen erämaissa olen luovuusvoimani metsänhenkien, peikkojen, keijujen ja maahisten seurassa itseeni imenyt. Joskus tuntuu ihan sille, että itsekin olen kenties jokin maahisukkeli. 

Monet runokokoelmani kertovat pohjoisen ihmisistä, ilmielävistä maahisista, joista on tullut liki tuntureita kasvaessaan pieniä ja nöyriä. Pienuus ja nöyryys ovat mielestäni parhainta lahjaa mitä pohjoiset maisemat, eläimet, linnut ja luonto voivat parhaimmillaan tarjota. Inhimillisyys, avoimuus ja mielten lämpö ovat mielestäni tärkeimpiä hyveitä, mitä kirjoittajan työssä tarvitaan. Kun runoihin ja teksteihin voi loihtia aitoa elinvoimaa, ne tervehdyttävät ja johdattavat ulos ankeista pimeiden tippukiviluolien onkaloista. 

Kodissani minulla on yhden miehen kirjavalmistamo ja kustantamo. Alusta alkaen valmistan kirjani käsityönä. Tekstit kirjoitan ja taitan kirjat omalla tietokoneellani, jonka jälkeen lähetän sen Tornioon Perämeren kopiolaitokselle kopioitavaksi. Kannet ja selusta kluutit leikataan Kehitysvammaisten kotelopajalla Torniossa. Kirjat kasaan pensselityönä liimaamalla. Omat tyttäreni ovat kuvittaneet suurimman osan kirjoistani. Tosin uusimman lasten runokirjani Satumetsän salaisuuksia kuvitus on toteutettu Kemi–Tornio Ammattikorkeakoulun toimesta opinnäytetyönä. Kirja on painettu Tornion kirjapainossa. Paperikirjojen lisäksi olen alkanut tuottaa myös äänikirjoja siten, että luen tekstit omalle tietokoneelleni, fiksaan ja lähetän ne Z-Trading.fi-firmaan monistettaviksi.

Mielestäni tehdä kirjoja käsityönä on eräänlainen vastarintaliike kaupallisen kustannuspolitiikan maailmassa, jossa usein kilpailukykyiset tekstit palautuvat bumerangina takaisin kirjoittajalle. Runolla on vähän tilaa, mutta siitä huolimatta runo elää, jopa pöytälaatikossa. Runojen päämääränä on tuottaa ihmisille iloa ja suupieliin hymyn häiveitä näinä ahdistusten aikoina. Luonnon hiljaisuudesta ovat löydettävissä elämänilo ja aito riemu, kun saa kuunnella keväisin laulurastaan jutustelua ja viettää unohtumattomia hetkiä keijujen, peikkojen ja maahisukkeleiden seurassa. Myös proosakirjoissani olen kuvannut luonnon monimuotoisuutta, kuin myös pohjoisen ihmisten herkkiä ja räväköitäkin mieltenmaisemia. Kirjoittajan työtäni on esitelty myös radiossa ja televisiossa, eli TV-ohjelmat Akuutissa ja Vierivissä kivissä. On myös tehty radio-juttu Ylelle 10 pientä minuuttia -ohjelmaan. 

Avioliiton solmin 26.12.1967 Maija Anna-Liisa Leppälän kanssa. Puolisoni sekä lapseni ovat olleet minulle vahva tuki kirjoittajan kivikkoisella polulla. Henkistä polkua tallustellaan toisinaan hissukseen huopatöppösissä, mutta joskus tarvitaan jopa ”seitsemän peninkulman saappaat.” Päivittäin joudun käyttämään apuvälinettä liikkuessani. Lonkkavikani on vaivannut 11-vuotiaasta saakka. Sairauteeni olen tottunut ja se on jopa eräs parhaimpia kavereitani, joka varmistaa, että ei tule huristettua tukka putkella ylinopeutta, jolloin maisemien tarkkailu saattaisi jäädä hieman pinnalliseksi.

Eräs merkittävä olemuspuoli minussa lienee savolaisuus, jonka olen perinyt edesmenneiltä vanhemmiltani. Muun muassa äidilläni oli tapana sanoa: ”Itekuhhii tiällä tyylillään kirnuaa. Yhen piä nyökkässöö ja toesella pylly pylykkäsöö."

 

Savo synnyinseutu

 

Ei Savo synnyinseutu unohdu milloinkaan,
muistoissa jälleen palaan lapsuuden maisemaan.
Vaaraiset mäkipellot tiet soukat mutkikkaat  
kukkivat kissankellot tien reunaa koristaa. 

Rannalla kotijärven käkeä kuuntelen,
saaresta tuolta kuulen heläyttää peipponen.
Kuultava kesäaamu pensaikko kahajaa,
astelee kalaukko verkkojaan kokemaan. 

Perässä ukon eukko kävellä töpittää
ukolla käyrä piippu hampaissa käryää.
Jo nousee kalaverkko hopea kimaltaa,
"Voe tokkii, voe nyt tokkii, myö kukko paestetaan."                

Kun akka iloissansa puhella parpattaa,
harakka rantapuussa ratkeaa nauramaan.
Savosta sain myös minä ilolle kasvumaan,
iloa tahdon jakaa murheet pois karkottaa.

 

Kuuntele Valde Ahon runo Karungille hänen itsensä lukemana: linkki

 

Lisäää Valde Ahon tekstejä linkkien takana:

www.rakkausrunot.fi/runoilija.php?runid=1550&lue=1

www.saunalahti.fi/olahein/index.html 

lisätietoa kirjailijasta, mm. teosluettelo:

www.tornio.fi/AhoValde

teoksia voi ostaa mm. täältä: http://www.booky.fi/search.php?search=valde+aho

 

 

Kirjailijan yhteystiedotValde Aho. Kuva: Matti Suopajärvi

Valde Aho
Jokivarrentie 2411 
95530 Tornio

 

 

 Kuva: Matti Suopajärvi