Kolmas satukirjani 

Nyt se on totta, kolmas satukirjani on ilmestynyt. Mutta siinä ei ole yhtään hiirtä, sillä hiiret ovat olleet ihan hiljaa. Ehkä ne miettivät tulevaisuuttaan ja odottavat sopivaa aikaa ilmestyäkseen jälleen kirjan sivuille.
Uusin kirjani kertoo sisilisko Almasta ja sen ystävistä. Siili Sanelmasta, Lempi perhosesta, sudenkorento Odonatasta, Taneli taivaanvuohesta ja pienestä pojasta, nimeltään Santeri. 
Tien toisella puolella olevassa metsässä asuu musta kyy, Ylermi, joka ei ole kenenkään ystävä. Alman mielestä Ylermi on mielenkiintoinen, tosin hyvin äkäinen. 
Metsässä on myös pikkuruisen Lillin koti. Lilli on keijukainen.
Almaa kiinnostaa monet asiat ja on se aika uteliaskin. Alma tykkää kertoa kuulemistaan jutuista ystävilleen. Alma uskoo, mitä toinen sanoo, ja juuri se aiheuttaa sille noloja tilanteita. Aina sellaisen jälkeen Alma päättää ajatella asioita ainakin viisi minuuttia, ennen kuin kertoo niitä eteenpäin.

 

Kirjan kuvat ovat pyhäjokisen Juulia Lahnaojan käsialaa. 

 

Hiirisadut ovat saaneet jatkoa 

Vuonna 2014 sitten ilmestynyt Viirun ja Hillerin seikkailut on saanut jatko-osan. 

Berliinissä asuvan lapsenlapseni Rauhan pyyntö on täytetty, kun satukirja Hiirisisarukset näki päivänvalon lokakuun puolivälissä. 

Viiru, Hilleri, Jekku ja Nekku jatkavat seikkailujaan Berliinissä ja Potsdamissa. Pyhäjoki on myös kuvioissa mukana. Koska hiiret lisääntyivät, tuli tarinaakin enemmän mitä ensimmäisessä kirjassa on. Joten toinenkin Rauhan toive toteutui, kirjasta tuli vähän paksumpi.

Hiiret kokevat iloa ja surua, ihan jännitystäkin, mutta lopussa kaikki on hyvin. Mielestäni saduissa pitää olla lempeä loppu, ettei lapselle jää liikaa mietittävää tai ehkä jopa pelottavia ajatuksia. Lapsen pitää saada huokaista sadun lopussa, kaikki hyvin.

Kirjan kuvituksen on tehnyt Leena-Kaisa Pyhäluoto.

 

 

 

Ensimmäinen satukirjani näki päivänvalon joulukuussa 2014. 

Sysäys satukirjan kirjoittamiseen tuli lapsenlapseltani Rauhalta, hänen ollessaan viisivuotias. Nyt hän on kahdeksan. Rauha on aamuvirkku tyttö ja kipaisee herättyään viereeni aina, kun olemme saman katon alla. Nämä yhdessäolon hetket eivät ole joka viikkoisia, eikä joka kuukausikaan tapahtuvia, sillä Rauha asuu Berliinissä. 

Eräänä aamuna Berliinissä Rauha sanoi minulle, kerro satu. Johon minä, että hae kirja niin luen. Siihen tyttö, ei kirjasta vaan suusta. Ja niin minä aloin kertoa kahdesta hiirestä, jotka asuivat ikkunasta näkyvän vesitornitalon kellarissa. 

Seuraavana aamuna Rauha tuli viereeni ja sanoi, kerro lisää niistä hiiristä, ja laita minut ja Niilokin (pikkuveli) satuun mukaan. Minä tein työtä käskettyä ja satu jatkui.

Enempää en sillä kertaa ehtinyt, sillä kotimatkani kutsui. Kirjoitin kotona vielä yhden jatkon satuun, jonka luin Rauhalle seuraavalla kerralla, kun tavattiin. Silloin tyttö sanoi, kirjoita lisää ja tee niistä kirja.

 Ajatus muhi päässäni, mutta runokirjani halusi tunkea itsensä läpi ensimmäisenä. Kun sain Auringonsädelapseni maailmalle, otin hiirisadut käsittelyyn ja kirjoitin kaksi uutta tarinaa. En kertonut Rauhalle, että kirja on tulossa, halusin yllättää. Ja yllätykseni onnistui. Ennen joulua kävin Berliinissä ja vein Viirun ja Hillerin seikkailut Rauhalle. Eihän hän tietenkään muistanut, että oli pyytänyt tekemään kirjan, mutta sadut hän muisti. Hän oli niin innoissaan, että esitteli kirjan koulussa ja joutui omin sanoin kertomaan, mitä kirjassa tapahtuu, koska luokkakavereista kukaan ei osaa suomea.

Kirjan piirrokset on tehnyt miniäni Leena-Kaisa Pyhäluoto.

 

Esikoiseni, runokirja, ilmestyi tammikuun 2014 alussa. 

Runosta Tuulihaukka ja auringosädelapsi otin nimen kirjalle. Se on siis Auringonsädelapsi.

Kannen kuvan on ottanut tyttäreni. Kuva on otettu meidän pihalta. Kirja on omakustanne.

Kokosin kirjan runot sillä perusteella, että ne merkitsevät minulle paljon tai tykkään niistä jostain muusta syystä. Ne ovat omien tuntemuksieni ja kokemuksieni tuotoksia.

Mukana on myös niitä "tuulesta temmattuja", ne runot vaan ovat halunneet tulla paperille.

Runot kertovat lapsuudestani, surusta ja ikävästä, mummina olosta ja luonnosta. Asun Pyhäjoella, aivan meren rannalla ja siksi meri on useassa runossa mukana.

Olen lähtenyt maailmalle Rovaniemeltä. Meri oli minulle vieras elementti, mutta olen oppinut rakastamaan sitä, enkä hevillä muuta tästä paikasta. Kuitenkin, aina kun joku kysyy minulta, mistä olet kotoisin, vastaan Rovaniemeltä. Rovaniemi ja koko Lappi ovat niin syvällä minussa, ettei minusta koskaan tule pyhäjokista. Siitäkään huolimatta, että olen näillä kulmilla suurimman osan elämästäni viettänyt.

Kirja on jaksotettu kuukausirunojen avulla kahteentoista osioon. Jokaisen kuukausirunon kohdalle on pyhäjokinen Juulia Lahnaoja piirtänyt pienen kuvan.

 

Tuulihaukka ja auringonsädelapsi

Hyväili aamun ensisäde usvan seinää
keinutti tuuli meriheinää.
Narahti vanhan vajan oven karmi
nousi lentoon sinisorsaparvi. 

Lipui vene keskeltä merenviljaa
sulkeutui auennut väylä hyvin hiljaa.
Suunnisti soutaja aamunkajoa kohti
sinne, missä auringonsilta hohti.

Tuuli hiljaa venettä kuljettaa
vedenpintaa se kevyesti koskettaa.
Haukan lento on ihmeen sulavaa
pilvilaivan kulku kauniin keinuvaa.

Kaksi auringonsädettä aalloilla tanssi
nousi mieleen siitä oma häävalssi.
Jospa alati tässä olla voisi
se rauhan yksinäiseen sydämeen toisi.

Yhä ylemmäs tuulihaukka nousi
ilmavirtojen seassa se sousi.
Häipyi sen siluetti sineen taivaan
nousi pieni auringonsäde pilvilaivaan.

Niin onnellisiksi tunsivat itsensä nuo kaksi
tuulihaukka ja auringonsädelapsi,
ne hymyn soutajan kasvoille loivat
ilontunteen yksinäisen rintaan toivat.

 

Leena Pyhäluoto

Kirjoja voi kysellä suoraan tekijältä, Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.