Virpi Summa: "Kirjoittaminen on minulle kuin hengittämistä"

 

Kemiläinen Virpi Summa on harrastanut koko ikänsä kirjoittamista. Hän muistaa hyvin kansakoulunopettajan, joka kylässä käydessään kiitteli tytön kirjoittajanlahjoja ja ennusti, että tästä tulee vielä kirjailija. Kun Virpi joutui lähtemään oppikouluun vieraalle paikkakunnalle, hän alkoi kirjoittaa aineita tahallaan huonosti, ettei olisi joutunut lukemaan niitä ääneen luokan eteen. Ujolle tytölle esillä olo oli koettelemus.  

Virpi Summan sukujuuret ovat rajan takana, menetetyssä Karjalassa, josta evakkomatka alkoi kun hän oli kolmen ikäinen. Evakkous on painanut jälkensä sydämeen. ”On ollut tunne, ettei kuulu oikein mihinkään”, Summa kertoo. Perhe muutti usein, ja aina vaadittiin sopeutumista uuteen paikkaan.  

Summalla on kokemusta elämästä kolmen lapsen yksinhuoltajana ja vanhemmalla iällä omaishoitajana.  Kirjoittamisesta tuli keino selviytyä. ”Kirjoittaminen on sisäinen pakko”, hän miettii ja jatkaa: ”Kirjoittamalla voi käsitellä vaikeita asioita, mutta on asioita, joista en ole vieläkään pystynyt kirjoittamaan”. 

Virpi Summa teki päivätyönsä sairaalassa ja harrasti kirjoittamista vapaa-aikanaan. Hän alkoi lähettää runojaan kirjoituskilpailuihin, joista onkin tullut menestystä. Lahden runomaratoniin hän on osallistunut kahdesti: vuosina 1993 (Ilossa elämän siivet) ja 2011 (Katson kauas, kuuntelen). Virpi Summan tekstejä on julkaistu mm. Pohjolan sanomissa. 

”Kirjoittaminen lisääntyi kovasti kun aloin kirjoittaa tietokoneella”, Summa kertoo, ”Mainio väline!”. 

Virpi Summa pitää kirjoittajakoulutusta hyödyllisenä kaikille kirjoittajille. Kursseilta saa keinoja omaan kirjoitustyöhön ja tukea ja kannustusta toisilta kurssilaisilta. Hän on aikoinaan suorittanut luovan kirjoittamisen approbaturin ja osallistuu edelleen sopiville lyhytkursseille, viimeksi viime kesänä Iissä. Yhtenä kesänä hän osallistui myös Sodankylän kirjoittajakursseille. 

Virpi Summa julkaisi ensimmäisen kirjansa, novellikokoelman Pinnan alta, vasta vuonna 2010. Ensimmäinen runokirja, Kosketus ilmestyi vuonna 2011. Sinä kirjassaan Summa kertoo menneensä syvimmälle elämänsä valoisiin hetkiin ja pettymyksiin. Kokoelma voitti hopeasijan Taivalkosken Päätalo-instituutin vuosittaisessa omakustanteiden kilpailussa runokokoelmien sarjassa. 

Vuonna 2012 Summa julkaisi runokirjan Päivänkaaressa hopeaa, jota seurasi kaksi lastenkirjaa, Hiiri joka halusi lentää (2013) ja Majavalammen tarinoita (2014). ”Lentämisestä haaveilevassa hiiressä on paljon minua itseäni”, hän kertoo, ”En saanut aikoinani opiskella, vaan keskikoulun jälkeen piti lähteä töihin”. Tänä syksynä ilmestyi kirja Siipien suhinaa, yhdessä valokuvaajien Heikki Jaakkola ja Pentti Korpela kanssa.  

Vaikka itse kirjoittaminen tapahtuu yksinäisyydessä, on muiden kirjoittajien seura tärkeää. Virpi Summa on ollut parikymmentä vuotta Kirjoittajaryhmä Ringin jäsen ja osallistunut Ringin monipuoliseen toimintaan. Hän on myös yksi Kemin prosaisteista, joiden vapaamuotoinen ryhmä kokoontuu pari kertaa kuussa. Kokouksissa puhutaan paljosta muustakin kuin tekeillä olevista teksteistä. Parhaillaan prosaistit valmistelevat kirjoituskilpailua kemiläisille yläluokkalaisille. Prosaisteihin kuuluvat Summan lisäksi kirjailijat Kari Hanhisuanto, Eija Jansson, Ritva Kokkola, Jorma Koski ja Jussi Siirilä. 

Summan runoja on julkaistu useissa Kirjoittajaryhmä Ringin antologioissa ja hän on mukana Kemin prosaistien kahdessa julkaisussa, Pohjolan Sanomissa jatkokertomuksena ilmestyneessä kirjassa Konsultin kompurointi Lapin emiiriksi ja tänä syksynä ilmestyneessä novellikokoelmassa Myrsky, josta saadut tulot käytetään kemiläisten nuorten kirjallisuus- ja kirjoittamisharrastuksen edistämiseen.  

Virpi Summa lukee paljon. Kun häneltä kysyy mielikirjoja, hän miettii jonkin aikaa. ”Mitähän vastaisi. Eri elämänvaiheissa eri kirjat voivat olla tärkeitä. Rippikouluiässä Aaro Hellaakoski puhutteli syvästi. Harry Martinsonin Aniara on pysynyt aina läheisenä. Proosan puolella luen mieluiten kirjoja jotka pohjaavat todellisiin tapahtumiin ja historiaan. Ulla Lundberg ja Sirpa Kähkönen tulevat ensimmäisinä mieleen.” 

 

Arja Vasama 

Kuva: Annastiina Ylikoski

 

 

 

Kapinaa ja juhlaa...

 

Mistä moinen otsikko kirjallisuusseuran sivuilla? Ei huolta, kyseessä ei ole hallituksen vastainen agitaatio. Tarkennan heti pohtivani kirjallisuuteen liittyvää kapinaa ja juhlaa - niiden parissa tulen työskentelemään tuoreena Lapin Kirjallisuusseuran tuottajana seuraavat kuusi kuukautta.

Aikaisemmassa työpaikassani Taiteen edistämiskeskuksessa sain tehdä aktiivista yhteistyötä kirjallisuusseuran kanssa. Ilolla otin nykyisen pestin vastaan: tunne on sama kuin olisin saanut kutsun vanhojen ystävien luokse. Ennen ihailin salaa seuran jännittävää ja omistautunutta työtä muun muassa lehden toimituksen parissa. Ja nyt pääsin mukaan - myös toimituskunnan jäseneksi. Suunnitelmissamme puskemme jo kovaa vauhtia Lapin värikylläisestä syksystä kohti kevättä. Se tulee olemaan nimittäin erittäin tapahtumarikas. Ensinnäkin seura on mukana Pohjois-Suomen kirjailijapäivien tuotannossa. Päivät tuovat kevääseen heräävälle Rovaniemelle ripauksen kirjallista raikkautta ja kapinaa. Kuinka ollakaan tapahtuman teemana on Kapinalliset rivit.

Historia osoittaa, että kapinan yhteydessä on tapana juhlia. Tehdään mekin samoin! Aihetta juhlaan on. Näinä taloudellisesti niukkoina aikoina mahdollisuus järjestää lukijoita ja kirjailijoita yhdistävä kirjallisuustapahtuma pohjoisessa on jo sinänsä juhlimisen arvoinen. Lisäksi juhlistamme keväällä Lapin Kirjallisuusseuran 20-vuotistaivalta ja pitkää työtä lapin kirjallisuuden hyväksi.

Merkkipäivän lähestyessä on hyvä kiteyttää muistot, katsoa taaksepäin, muistella mitä kaikkea matkan varrelle on mahtunut sekä ennustaa tulevaa. Mekin tulemme pohtimaan miten nykypisteeseen on tultu, sillä oli melko kapinallista aikanaan perustaa oma kirjallisuusseura pohjoiseen. Kokoamme myös seuran toiminnan kehittymisestä kertovaa juhlajulkaisua.

Mikäli Sinulla on seuran historiaan liittyvä tarina tai muisto (valokuva), toivoisimme, että jakaisit sen kanssamme - tehdään yhteinen matka näkyväksi.

Kapinaa ja juhlaa yhdistää myös jännittävä odotus- ja valmisteluaika, jolloin tuntosarvien pitäisi olla pystyssä herkille vivahteille. Rupeamme siis töihin ja toivottavasti pystymme tarjoamaan teille juhlavan kapinalliset ja/tai kapinallisen juhlavat kirjalliset coctailit! Kapinaa ja juhlaa tulossa: näillä tsempeillä - Skool!

 

Katja Rakkolainen 

tuottaja

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

puh. 040 3559930 

 

KAPINAA JA JUHLAA TULOSSA:

Pohjois-Suomen kirjailijapäivät Rovaniemellä 22-24.4.2016

Lapin Kirjallisuusseuran 20-vuotisjuhla la 23.4.2016 

http://kirjailijapaivat.blogspot.fi   

 

Kokosimme antologian

 

antologia valikoima usean kirjailijan tuotantoa, vars. runoja, runovalikoima. Suomen kielen perussanakirja

 

Merilappilainen Kirjoittajaryhmä Rinki julkistaa 19. antologiansa Ikkunalla keltainen kukka 15.10. Kemin kaupunginkirjastossa. Rinki tarjoaa kaikille
jäsenilleen yhden julkaisuväylän kirjan muodossa nykyisin kolmen vuoden välein. Olen ollut mukana myös kahden edellisen antologian työstämisessä  ja näistä kokemuksista jaan muutamia vinkkejä ryhmille, jotka suunnittelevat omakustanneantologiaa.

Tärkeää on varata riittävästi aikaa koko prosessiin: apurahojen hakeminen painatusta varten, toimituskunnan ja kuvittajan valinta, tiedottaminen kirjoittajille, kirjoitusten deadline, tekstien oikoluku ja ryhmittely sekä kirjan nimen valinta, kuvittajalle työskentelyaika, tarjouspyynnöt painatukseen, taitto ja taittoversioiden tarkistus, painatus, kirjan julkistaminen ja siitä tiedottaminen. Sitten alkaa vimmainen myynti, koska kirjan tuotolla voidaan Ringin tapauksessa pääosin kustantaa seuraava antologia – apurahat eivät pelasta taloutta, jos niitä saa. Kustannukset ja painatusmäärä vaikuttavat kirjan hintaan. Erityisesti kirjoittajat ansaitsevat vapaakappaleensa, joita Rinki on antanut 2–5 kirjaa.

Toinen onnistumisen edellytys on hyvä yhteistyö kirjoittajien kanssa ja toimituskunnan sisällä työnjakoa unohtamatta. Lisäkseni tähän toimituskuntaan ovat kuuluneet kokeneet rinkiläiset Toini Marjamaa (Keminmaa) ja Irma Melin (Kemi), kuvittajana Terhi Suomela (Kemi), joka osallistuu myös runoillaan antologiaan. Olen tiedottanut ja kutsunut kokoukset koolle, ottanut vastaan tekstit ja oikolukenut ne ensimmäisenä sekä tarkistanut taittoversiot. Toimituskunnan kokouksissa olemme käsitelleet vielä yhdessä tekstejä, pohtineet niiden ryhmittelyä kuuteen osastoon, osastojen otsikoita sekä kirjan nimeä. Nimiä valittaessa kannattaa olla tarkkana. Yhden osaston otsikoksi päätimme aluksi Oudoilla ovilla, vierailla mailla, mutta se muistutti liikaa Laila Hietamiehen kirjan nimeä Vierailla poluilla, oudoilla ovilla (1983). Muutimme sen muotoon Ovi outoon ja vieraaseen.

Kirjoittajaryhmä Ringin lähes 40 jäsenestä 25 kirjoittajaa noudatti kutsua osallistua antologiaan. Emme rajanneet tälläkään kertaa aihetta tai teemaa emmekä kirjallisuuden lajia. Mukana on runoja, tosipohjaisia kertomuksia, novelleja, aforismisikermä, näyte elokuvakäsikirjoituksesta, pari pienoisnäytelmää ja esseetä. Yhtenä teemana kipu ylittää osastojen rajat. Kirjoittajat esittäytyvät lyhyesti kirjan lopussa. Ohjeeksi annettiin 1–10 liuskaa tekstiä yhdeltä kirjoittajalta, esittelyyn enintään kolme riviä. 

Sain tekstit sähköpostin liitteinä tai muistitikulla, parilta kirjoittajalta myös kirjeitse. Niissä oli monenlaisia formaatteja. Tallensin kaikki doc-formaattiin samanlaisin asetuksin, jolloin teksteistä muodostui yhtenäinen kokonaisuus. Kirjoittajat saivat tarkistaa korjaukset ja esittää niistä mielipiteensä. – Esimerkiksi poistoja tehtäessä kirjoittajan äänen pitää säilyä, hänen on tunnettava teksti omakseen. Kaikissa kirjoissa huolellinen ulkoasu ja kielen tarkistus lisäävät luettavuutta.  Onneksi rinkiläisillä ei ole ”piiruakaan en muuta” -asennetta.

Ringin antologian taitosta ja painatuksesta vastasi Matti Ylipiessa, Atrain Kustannus (Kemi). Hän hankki kirjalle ISBN-tunnuksen. Materiaali annettiin hänelle muistitikuilla, tekstit myös paperiversioina. Koska kirja painettiin A5-standardin mukaisesti ja taitto-ohjelmassa on omat ”kommervenkkinsä”, sivumäärä kasvoi lähes kolmanneksella. Taiton tarkistuksessa kannattaa kiinnittää erityinen huomio runojen oikeaan asemointiin, kursiiveihin, lihavointeihin ja repliikkeihin. – Lopuksi Terhi kävi Matin luona hiomassa kuvia ja kannen tekstejä.

Antologian julkistaminen on vielä edessä. Toivotan tervetulleeksi Kemin kaupunginkirjastoon torstaina 15.10. klo 17.30! 

  

Anita Myllykoski

Tornio

Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

 

www.kirjoittajarinki.fi    

 

 

 

  

Kati Kanto nauttii kirjoittamisesta

 

Kati Kanto. Kuvaaja Hanna Kanto.Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Kati Kanto on julkaissut tänä vuonna peräti kolme kirjaa: romaanin Lumikettu, runokokoelman Ruusuja lumessa ja viimeisimpänä novellikokoelman Maitokahvimaa

Torniolaisen luokanopettajan tytär kasvoi rakastamaan kirjoja. Lempikirjailijoikseen hän mainitsee Mika Waltarin, Väinö Linnan ja venäläisistä klassikoista erityisesti Leo Tolstoin. Valmistuttuaan Oulun yliopistosta Kati toimi muutaman vuoden opettajana Kittilässä ennen asettumistaan Rovaniemelle.

”Olin kirjoittanut satunnaisesti jotakin, ehkä onnittelurunon silloin tällöin, mutta varsinainen kirjoituskipinä syttyi vasta kun olin jo työelämässä”, Kati kertoo. ”Kymmenkunta vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa Sodankylän kirjoittajakurssilla, ja se oli elämys. Opettajana oli Taija Tuominen, joka on todella osaava ja ennen kaikkea kannustava ohjaaja. Olen ollut hänen kursseillaan sittemmin monta kertaa, sekä Sodankylässä että muualla.”

Kanto on suorittanut luovan kirjoittamisen arvosanaopintoja Hämeen kesäyliopistossa ja on kirjallisuuden jatko-opiskelijana Oulun yliopistossa. Hän kertoo, että oman kirjoittamisen kannalta luovan kirjoittamisen opinnot ovat olleet paljon tärkeämpiä kuin kirjallisuustiede.

 ”Kirjoittaminen on nautinto”, kuvaa Kati Kanto suhdettaan kirjoittamiseen. ”Se on tapa välittää omia ajatuksiaan toisille ihmisille. Vaikka kirjoittaminen on väliin työlästä, se palkitsee lopulta. Erityisen hieno hetki oli saada ensimmäinen kirjansa painosta.”

Kanto lähetti käsikirjoituksiaan kustantajille, mutta ei saanut niiltä vastakaikua. Se harmitti, mutta hyvä ystävä, itse useita kirjoja julkaissut Valde Aho, kannusti tekemään omakustanteen. Aho jopa teki itse käsin ensimmäiset 30 kappaletta Lumikettua. Omakustanteen tekemisessä arvelutti moni käytännön asia, esimerkiksi se, kuinka kirja löytää lukijansa. Kirjojen menekki on ollut iloinen yllätys. Kirjastot ovat hankkineet niitä kokoelmiinsa BTJ-palvelun ja Kirjakaupat Kirjavälityksen kautta. Rovaniemen pääkirjasto antaa ystävällisesti omakustanteille näkyvyyttä ottamalla niitä myyntiin Lappi-osastolle. 

Monipuolisesti lahjakas Kati on pitänyt useita taidenäyttelyitä. Hänen mielestään kirjallisuus ja maalaustaide tukevat toisiaan. Ne ovat tarinan kertomista eri muodossa, kuvataiteen kuvia katsotaan, kirjallisuuden kuvat siirtyvät sanoina lukijan mieleen. Läheisempää ja syvempää näistä kahdesta Katille on kirjoittaminen. Ongelmana on ajan riittäminen kaikkeen siihen mitä haluaisi tehdä!  

Kirjoittajalta vaaditaan uskoa omiin teksteihin. Kati Kanto suosittelee kirjoittajia osallistumaan kirjoituskilpailuihin, joiden määräajat pakottavat saamaan työn tehdyksi. Ellei pärjää kilpailussa, kannattaa kirjoitusta vain työstää rauhassa edelleen. Kirjoittajalla ei saa olla kiire. Tärkeää on myös luetuttaa tekstejään ystävällisillä lukijoilla, jotka antavat mahdollisimman todenmukaista palautetta. 

Kati ohjasi viime talvena ensimmäistä kertaa luovan kirjoittamisen ryhmää Rovalan kansalaisopistossa. Ryhmä on kurssiohjelmassa tänäkin syksynä, paikkatilannetta voi kysellä opistolta.

 Kati Kannon julkaisut.

 
Kati Kannon julkaisut:

Lumikettu, romaani, 97 s. (PoPa 2015). 15 €.
Ruusuja lumessa, runoja, 75 s. (PoPa 2015). 15 €.
Maitokahvimaa, novelleja, 90 s. (PoPa 2015). 20 €.

 

 

Arja Vasama

 

 

 

 

Pentti Harjumaalle elämä on suuri mysteerio

 

Rovaniemeläinen runoilija-toimittaja Pentti Harjumaa avaa tämän vuoden runotapahtuman Rovaniemen Wanhojen Markkinoiden Jätkänpuiston lavalla sunnuntaina 16.8. klo 14.00.  

Harjumaan kirjallinen tuotanto on laaja ja monipuolinen, jo 25 teosta, runoista proosaan. Toimittajana työskennellyt mies julkaisi ensimmäisen runokirjansa vuonna 1971. 

”Toimiessani lehtimiehenä ymmärsin, että tiedonvälitys keskittyy vain konkreettisiin asioihin ja minun pitää laajentaa kirjoittamistani sen ohitse päästäkseni käsiksi minua kiinnostaviin teemoihin”, Harjumaa kertoo. ”Ihmisenä olon mysteeri alkoi kiinnostaa minua yhä enemmän. Elämä on raju juttu! Kirjoittaminen on minulle ihmismielen syvyyksien tutkimista. Ominta minulle on lyhytmuotoinen teksti, mietelmät, joissa parhaimmillaan voi muutamassa lauseessa kertoa elämästä jotakin kätkettyä.”

Harjumaan mielestä pitää pyrkiä kuvaamaan asioita niin syvältä kuin osaa. Ihminen vaeltaa maailmassa eksyksissä, pääsemättä koskaan perille ja tuntien selittämätöntä kaipuuta. Taide antaa välineen käsitellä ihmisenä olemista. Joku kirjoittaa, toinen maalaa, jokainen on luova omalla tavallaan. Se on osa ihmisyyttä.

Harjumaalla on filosofisten runojen ja mietelmien ohessa myös yhteiskunnallisesti kantaaottavia tekstejä. Hän suomii erityisesti tekopyhyyttä ja kiveen hakattuja uskomuksia ja ihmisen hulluutta, kun lajimme edustajat käyttävät lyhyet hetkensä maan päällä toisten ihmisten tappamiseen, sortoon ja väkivaltaan.

Harjumaa on paitsi kirjailija, myös pienkustantaja. Pienkustantamo Revontulet kustantaa Pentti ja Ritva-Liisa Harjumaan teoksia. Harjumaa on koko kirjailijan uransa ajan puhunut väsymättä omakustanteiden puolesta. Kuten hän korostaa: runon arvo riippuu siitä, kuinka koskettava ja kiinnostava se on, ei siitä, kuka sen on kustantanut. 

Harjumaa oli mukana Lapin Kirjallisuusseuran edeltäjän, Pohjoisten Kirjailijoiden toiminnassa. Hän myös veti useita vuosia puheenjohtajana 1960-luvun alkupuolella Rovaniemelle perustettua Nuoren Voiman Liiton paikallisyhdistystä Kirjallisuuskerho Pahtaa, jossa käytiin vilkasta kulttuurikeskustelua. Hän oli myös pitkään Suomen Arvostelijaliiton jäsen ja kirjoitti lehtiin arvosteluja niin kirjoista kuin kuvataiteesta. 

”Yhdistysten merkitys on suuri etenkin uusille ja nuorille kirjoittajille, joiden on tärkeää löytää yhteys toisiin kirjoittajiin. Lapin Kirjallisuusseurakin tekee arvokasta työtä”, Harjumaa toteaa.

Ikuisella etsijällä on työn alla uusi mietelmäkokoelma. Hän kertoo saavansa ajatuksia kaikkialla, esimerkiksi kävellessään kaupungilla. Hermann Hesse on sanonut, ettei ole eroa sillä, tavoittaako kirjoittamalla yhden vai miljoona ihmistä, mutta jos tavoittaa yhdenkään ihmisen, maailma tuntuu hetken kodilta. Tähän Harjumaa pyrkii, tavoittamaan lukijan hetkeksi.

Maailma on, siinä on kaikki. Mitä maailmasta ja tuntureista voi
sanoa.
Maailma on ja ei ole, mykistävä paradoksi. Maailma on totta ja 
epätosi.
Maailma on ja siitä ei voi puhua kuin vaikenemalla. Maailma
on ja olemme olemassa kuin ohikiitävä pilvi. 

Kokoelmasta Miten kuvata Sanomatonta rivien välissä (2012)

Pentti Harjumaa

 

Pentti Harjumaan ajantasainen julkaisuluettelo löytyy hänen kotisivultaan http://personal.inet.fi/koti/pentti.harjumaa/

 

Arja Vasama

 

 

Kunnialla alusta loppuun, tuntemuksia kirjailijakiertueelta

 

Matkoineen kaikkineen yhdeksän päivää kestävä kirjailijakiertue on töisevä ja haasteellinen, niin järjestäjille kuin esiintyville kirjailijoille. Silti, tuntemuksien perusteella turnaus oli kiertueelle osallistujille hieno kokemus. Kun Suomea polkee pitkin ja poikin bussissa matkaten yli kahdentuhannen kilometrin matkan, ei voi välttyä panemasta merkille miten laaja pieni maamme on.

Onneksi työpäivien tehtävät jakaantuivat kahdeksalle kirjailijalle, joiden tukena hääri neljä kirjallisuuden läänintaiteilijaa. Päivät venähtivät aamuaikaisesta iltamyöhään. Väsytti. Silti jokaiselle päivälle löytyi jostain uusi lataus. Siirtymän jälkeen löytyi uusi majapaikka, estradi ja yleisö.

Ennen jokaista esiintymiskeikkaa päällimmäisenä sama kihelmöivä odotus: tuleeko paikalle vieraita, tuleeko enempi kuin meitä esiintyjiä. Vaasassa järjestäjät eivät hekään osaa arvata etukäteen yleisömäärää, etenkään kun mukana ei ole ruotsiksi kirjoittavaa. Lohduttavat kuitenkin meitä sanomalla, että on täällä kaatunut joskus festareitakin yleisökatoon. Kuinka tahansa, täysillä kehiin. Määrä ei korvaa laatua. Jollain toisella keikkapaikalla eräs kollega huomaa, ettei paikalla näy meistä mainosjulisteita. Kysyy: ollaankohan oikeassa osoitteessa. Ei niitä enää kannata oviin liimailla, joku toinen totesi. 

Kirjailijan tulee rantautua lukijoidensa joukkoon, on näyttäydyttävä, markkinoitava itseään, mutta ennen kaikkea omaa tuotantoaan. Tavoitteena auttaa lukijaa löytämään tuotos kirjahyllyrivistöjen mittaamattomista valikoimista.

Kiertueen järjestäjä oli saanut houkutelluksi Ouluun kirjallisuudesta kiinnostuneen maakuntalehden toimittajan. Hän sanoo haluavansa mielellään jututtaa kahta sellaista kirjailijaa, jotka eivät ole täällä meillä päin (Oulun ympäristössä) tunnettuja. Eräs kirjailija huikkaa totuuden meidän kaikkien suulla: ei me olla missään päin tunnettuja. Näillä mennään.

Välistä uuvuttaa, iltamyöhällä kyllästyttää. Hei, piristy, työtähän tämä, kaveri tasoittaa. Uusi päivä koittaa. Suihkun jälkeen aamupala, ja taas mennään täysillä uusiutumista suunnitellen. Mistä kohdin kirjastani ottaisin lukunäytteen tänään? En samaa kuin eilen tai toissapäivänä. Jotain muuta, vaikka paikalla on jälleen uudet kuulijat. Ei käy kateeksi keikkamuusikkoja.

Katso, täällähän on kohtalaisesti väkeä koolla. Kovin on vain yksipuolisesti iäkkään puoleista, naisvoittoista. Väkisin tulee mieleen keitä sitten kun tämä ikäluokka katoaa.

Ah, viimeinen keikka on onnistuneesti takana. Yöpymisen jälkeen herääminen tutun koleaan vesisateeseen. Ei hymyile säänhaltija. Kokonaista seitsemän lämpöastetta, edessä iltayöhön kestävä kotimatka. Minun on määrä kirjoittaa Lapin Kirjallisuusseuran nettisivuille kuukauden pääkirjoitus. Vaarana on tuottaa mollivoittoinen sanoma.

Bussissa istuksiessa, alakuloista maisemaa tutkaillessa, tulee mieleen, ettei kirjoittaminen sittenkään ole työnä niin vaikeaa kuin on tullut usein ajatelleeksi. Ei, jos vertaa tähän yhdeksän päivää kestäneeseen puhetyöläisen virkaan.

 

Jorma Koski

 

Lapin Kirjallisuusseuran hallituksen jäsen, kemiläinen kirjailija Jorma Koski, kiersi Suomea Kahd8ksan ääntä-kirjailijakiertueessa  5.-12.5.2015

 

 

Suuri Suomen ystävä Pohjoiskalotilta
Ragnar Lassinantti (1915 – 1985)

 

Olen vuodesta 1996 osallistunut Pohjoiskalottikonferenseihin ja aina on joku puhuja viitannut Ragnar Lassinantin sanomisiin ja tekemisiin. Ja yleisö on nauranut. Kuka oli suuri Suomen ja suomen kielen ystävä Ragnar Lassinantti Pohjoiskalotilta? Vastauksen sain luettuani teoksen Ragnar Lassinantti i tal och skrift – ett urval.

Ragnar Lassinantti syntyi väylän, Tornionjoen, varrella Norrbottenin läänissä Neistenkankaalla 20.9.1915. Äiti oli Suomesta ja isä Ruotsin Tornionlaaksosta. Koti oli kaksikielinen. Äidiltä tuli kiinnostus kirjallisuuteen ja suomen kieleen, isältä yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Ragnar kasvoi kuten moni muukin tuohon aikaan pienviljelijäperheessä, toimeentulo oli niukkaa.

Kansakoulun hän suoritti erittäin hyvin arvosanoin. Ainoastaan kotiseutu- ja ympäristöopista tuli hylätty arvosana. Miten se on ymmärrettävissä? Ragnar itse on sanonut, että koulussa ei opetettu mitään hänen kaksikielisestä kotiseudustaan, ei Laestadiuksesta, ei tavallisten ihmisten arjesta eikä paikallisesta historiasta. Näin oli myös Suomen puolella. Oppikirjat olivat etelän ihmisten kirjoittamia ja pääkaupunkikeskeisiä. Ragnar oli kuitenkin lahjakas. Sekä opettaja että pappi toivoivat Ragnarin jatkavan opiskeluaan joko keskikoulussa tai seminaarissa Haaparannalla. Mutta kotitila tarvitsi työntekijän, rahaa ei ollut.

Työura alkoi jo 12-vuotiaana. Kansakoulun jälkeen hän työskenteli uitossa ja metsätöissä. Lahjakkaan nuoren miehen halu opiskella vei voiton. Kolmivuotinen aliupseeripalvelus Bodenissa antoi hyvän pohjan poliisikoulutukseen Tukholmassa. Sieltä hän palasi Ruotsin Pelloon, perusti perheen ja aloitti poliittisen uransa liittymällä Ruotsin sosialidemokraattiseen työväenpuolueeseen. Hän oli valtiopäiväedustajana vuosina 1956 – 1966 ja Norrbottenin maaherrana vuosina 1966 - 1982. Hänestä tuli kolmen yliopiston kunniatohtori: Oulun ja Uumajan yliopistojen sekä Luulajan teknillisen korkeakoulun. Hän oli aktiivisesti mukana Föreningen Nordenin toiminnassa ja Pohjoiskalottikonferensien käynnistämisessä. Suuri suomen kielen ystävä Ragnar Lassinantti kuoli 31.3.1985.

Kalotin kummisetä

Kaksi eri tapahtumaa nuoren Ragnar Lassinantin elämässä johtivat siihen, että hänestä tuli Pohjoiskalottiyhteistyön innokas kannattaja. Hän näki rajan mahdollisuudet eikä vain ongelmat. Ensimmäinen oli syntymä. Lähin kätilö oli Tornionjoen toisella puolella Suomessa ihan Neistenkankaata vastapäätä. Mutta koska valtakunnan rajaa ei saanut ylittää mistä vain, ehti Ragnar syntyä torpparivaimon avustamana.

Kymmenisen vuotta myöhemmin hänestä tuli suuri kirjallisuuden ystävä. Perheen äiti, joka osasi vain suomen kieltä, oli innokas lukija. Suomenkielistä kirjallisuutta ei saanut olla ruotsalaisissa kirjastoissa. Suomen Pellosta sai kuitenkin lainata ja näin Ragnar tutustui suomen kirjallisuuteen ja suomen kieleen. Hänen omien sanojensa mukaan Väinö Kataja ja Samuli Paulaharju olivat ne suomalaiset kirjailijat, jotka merkitsivät eniten hänen tornionlaaksolaisen identiteetin luomisessa.

Kritiikkiäkin tuli. Pohjoismainen yhteistyö erityisesti ruotsinkielisessä Tornionlaaksossa ärsytti osaa sen väestöä. Suomen kieli ei ole eikä ollut kovin arvostetussa asemassa. Itse hän oli ylpeä kaksikielisyydestään.

Vuonna 1984 sai Lapin korkeakoulu häneltä lahjoituksena 4000 nidettä 1700 ja 1800-lukujen aineistoa. Kiitollisuudenvelka tuli maksettua.

Ragnarin Raatio

Vuonna 1957 valtiopäiväedustajana ollessaan hän aloitti Ruotsin radion tunnin mittaiset kerran viikossa lähetetyt suomenkieliset ohjelmat nimeltään Pohjoiskalotti. Se oli rohkea teko tuohon aikaan. Suomen kieli oli kielletty kouluissa ja kirjastoissa. Radiolähetysten ansiosta Ragnar tuli tunnetuksi koko Pohjoiskalotilla varsinkin tavallisten ihmisten parissa. Hänen tuntemuksensa ja mielenkiintoiset henkilöhaastattelunsa olivat Suomen puolella hyvin suosittuja. Lapissa annettiin hänelle arvonimi ”meidän maaherra”. Lapin läänin omat maaherrat eivät ole saaneet tuota arvonimeä.

Ragnar Lassinantin juhlavuoden tapahtumia ja hänen tekemiään radio-ohjelmia (800 kpl) löytyy www.lassinantti.se –sivustolta. Juhlavuosi jatkuu seuraavin seminaarein ja näihin aion osallistua: Lassinantin Laestadius-perintö, Ruotsin ja Suomen Pello, 7.7.2015, Ragnarin henki tänään -seminaari, Tornio, 6.11.2015 ja Ragnarin juhlavuoden päättäjäiset, Haaparanta, 5.12.2015.

 

Raili Ilola

 

Kirjailijat kierrokselle - Kirjan vuoden 2015 kirjailijakiertue Kahd8ksan ääntä

 

Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) kirjailijakiertue Kahd8ksan ääntä aloittaa turneensa Rovaniemeltä 5.5.2015 ja jatkaa sieltä mutkittelevaa matkaansa Oulun, Vaasan, Jyväskylän, Kuopion, Mikkelin, Kouvolan ja Turun kautta Laitilaan, jonne kiertue päättyy 12.5.. Viikkoa ennen H-hetkeä kirjallisuuden läänintaiteilija Tuomo Heikkinen Taiken Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun aluetoimipisteestä toteaa tyytyväisenä, että kaikki alkaa olla valmista lähtöön.

Heikkinen tunnustautuu kiertueidean isäksi:

– Esikuvana minulle on ollut Nuoren Voiman Liiton Kytkin-kiertue kesältä 2009. Olen järjestänyt pestini aikana useampia kirjailijakiertueita, mm. viikon kiertueet Venäjällä ja Ruotsissa ja ne ovat olleet hyvin antoisia. Kirjan vuoden 2015 merkeissä tästä kiertueesta kasvoi aika iso. Tavoitteena on tuoda esiin suomalaisen kirjallisuuden moniäänisyyttä ja nostaa esiin kirjailijoita maamme eri puolilta. Kiertuevalmistelut aloitettiin noin vuosi sitten ja kun rahoitus varmistui tammikuussa, pyöräytettiin käytännön järjestelyt kunnolla liikkeelle.

Kiertueen suunnittelu alkoi siitä, että Heikkinen tiedusteli Taiken aluetoimipisteiden halukkuutta osallistua hankkeeseen. Kolmestatoista pisteestä kahdeksan ilmoittautui mukaan. Jokainen näistä sai ehdottaa mukaan yhden kirjailijan omalta toimialueeltaan.

– Mielestäni kahdeksan on varsin sopiva määrä. 13 kirjailijan mahduttaminen samaan iltatilaisuuteen olisi voinut olla jo aika työlästä.

Mukaan lähtevät kirjailijat etsittiin yhteistyössä alueellisten kirjailijayhdistysten kanssa. Esimerkiksi Lapin Kirjallisuusseura ehdotti muutamaa nimeä, joista lopulta valikoitui mukaan kemiläinen eräkirjailija Jorma Koski. Muut kiertueen kirjailijat ovat Jukka Behm Kouvolasta, Mervi Heikkilä Seinäjoelta, Jyrki Heikkinen Kuopiosta, Juha Kulmala Turusta, Miki Liukkonen Oulusta, Aki Luostarinen Pieksämäeltä sekä Markku Ropponen Jyväskylästä.

 – Mukaan lähteneet tuntuvat olevan hyvin innostuneita kiertueesta, Heikkinen kertoo.

Järjestäjien tehtävänä oli etsiä ja sopia klubien ja kirjailijavierailujen tapahtuma-ajat ja paikat, huolehtia kiertueen tiedotuksesta ja tietenkin hoitaa ”keikkabussi” ja muut käytännön järjestelyt niin että kirjailijat saavat keskittyä omaan tehtäväänsä, esittelemään työtään. Viisi läänintaiteilijaa vuorottelee tilaisuuksien juontajina. Rovaniemen klubi-illan juontaa lastenkulttuurin läänintaiteilija Tittamari Marttinen Lounais-Suomen aluetoimipisteestä.

Kiertue pysähtyy kahdeksana päivänä kahdeksalla eri paikkakunnalla ja jokaisella järjestetään yleisölle avoin klubi. Klubi-illan juontaja haastattelee kirjailijoita ja he lukevat näytteitä teksteistään, jotka edustavat monipuolisesti kirjallisuuden eri lajeja, lastenrunoista dekkareihin. Yleisökysymyksillekin varataan aikaa. Lukijat ovat Heikkisen mukaan kiinnostuneita tapaamaan kirjailijoita, juttelemaan ja saamaan omistuskirjoituksia ostamiinsa kirjoihin. Klubien lisäksi muutamilla kiertuepaikkakunnilla järjestetään kirjailijavierailuja, joihin osallistuu kaksi kirjailijaa kerrallaan.

Tuomo Heikkinen toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi kiertueen ensimmäiselle kirjailijaklubille tiistaina 5.5.2015 klo 19 Rovaniemen pääkirjaston Lapponica-saliin. Tilaisuuteen tulijoille on kahvitarjoilu klo 18.30 alkaen.

Lisätietoa kiertueesta ja mukana olevista kirjailijoista: http://kirjailijakiertue.blogspot.fi/

Tuomo Heikkinen. Kuva: Tero Kyllönen 

Tuomo Heikkinen on toiminut Pohjanmaan kirjallisuuden läänintaiteilijana vuodesta 2009. Hänen toimikautensa päättyy vuoden 2015 lopussa. Kirjallisuuden läänintaiteilijan työnä on edistää kirjallisuutta sekä saada lisää näkyvyyttä kirjallisuudelle. Tähän Heikkinen on pyrkinyt muun muassa järjestämällä vuosittain erilaisia tapahtumia ja kiertueita. Meille lappilaisille hän on tullut tutuksi Pohjois-Suomen kirjailijapäivien tuottajana. Seuraavia kirjailijapäiviä suunnitellaan parastaikaa ja ne järjestetään 22.–24.4. 2016 Rovaniemellä.

 

 

Arja Vasama

 

Sokeasti maalaillen

 

Maaliskuinen, mereltä puhaltava pureva tuuli tanssii poskipäillä. Aurinko hengittää valoisin keuhkoin ihossa. Paikoin sulanut lumi litisee askelten alla. Koko kehollani tunnen valon ja kevään kohinan, vaikka silmieni edessä tulvivaa hehkua en näekään. On ollut opeteltava käyttämään kaikkia muita aisteja näköaistin sijaan. Kuitenkin mielikuvitus piirtää kuvia entisen näkemisen maailmani varmoin vedoin. Tilanteet, ympäristö, kokemukset, ihmiset ja maisemat muuttuvat nopeaan tahtiin, joten kontekstissa elämään mielikuvitusmaailmani on irrallinen suhteessa tapahtumahetkeen. Näkövammainen, sokea, on outo lintu.

Minulla on vajavuudestani huolimatta siivet ja kirjaimet sekä tietokone, joiden avulla voin kirjoittaa ”itseni ulos” näkemisen puutteestani huolimatta. Näen ja koen ympäristöni hieman eri tavalla kuin moni muu, mutta silti täysillä ja avoimesti.

Mielikuvissani tapahtuneet vilisevät kuvina. On värejä, paikkoja ja ilmeitä. Olen aina ollut ja näkövammastani huolimatta olen vahvasti visuaalinen. Kirjoittamisprosessia se valitettavasti hankaloittaa: Rytmi katkeaa. En näe näppäilemiäni kirjaimia, sanoja ja lauseita kokonaisuutena edessäni. Ajatus karkaa ja varma ote katoaa, kun joudun palaamaan tietokoneeni näppäimistön nuolilla tekstiä ylös ja alas niin, että kuulen puhesyntetisaattorin kertovan minulle edellä kirjoittamaani. Kuin saha sahaan sanoja ja lauseita, mutta niin kuin sahatessa työ etenee, niin myös minun kirjoittamani teksti. Hitaasti, mutta varmasti.

Usein lenkillä opaskoirani kanssa ajatuksia syöksee tajuntani syvyyksistä. Mutta muistilappusysteemiä en voi käyttää niin kuin näkevät kirjoittajat. Kotiin tultuani istun tietokoneelle aivan tyhjänä. Mutta on pakottava tarve purkautua. Sormiani syyhyää. Helpotuksekseni aina väliin lanka alkaa kieriä ja ajatus nappaa. Pala palalta teksti etenee, usein sahaten, mutta joskus sentään laudat poikki ja pinoon –tyylitellen. Ja se on siinä. Silloin kirjoittaminen on helppoa.

Ensimmäisenä ei ehkä mielletä näkövammaista kynän ja paperin sekä kirjan ääreen. Mutta nykyajan tekniikoilla kirjoittavia näkövammaisia on paljon ja innokkaita kirjallisuuden ystäviä sitäkin enemmän. Kirjat tietenkin kuunnellaan. Pieni osa lukee lisäksi isokirjoitustekstiä ja osa pistekirjoitusta.

Lapin Näkövammaiset Ry on myös järjestänyt viime vuosina monia kirjoittajakursseja. Viime vuonna yhdistyksen viettäessä 60-vuotisjuhlavuottaan, koostettiin Virpi Peitson ohjaaman kirjoittajakurssin tiimoilta juhlavuoden antologia, ”KYPSIÄ VAI RAAKILEITA”. Tässä kirjasessa voi kokea häivähdyksen eri näkövammaisten ihmisten elämänkokemuksista – ja ehkä sen mukana avartua.

Antologiaa voi tilata 10,00 euron hintaan (plus + postikulut) Lapin Näkövammaiset Ry:n toimistolta sähköpostitse: Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. tai puhelimella: 0400 146641. 

 

Soile Järvirova

 

Sodankylän kirjoittajakursseilla on kesällä 2015 ensi kertaa oma ryhmä niille kirjoittajille, joita kiinnostaa lapsille kirjoittaminen. Ohjaajaksi on lupautunut vantaalainen kirjailija, ohjaaja ja teatteriopettaja Siri Kolu, jonka lastenkirja ”Me Rosvolat” palkittiin mm. Finlandia Juniorilla vuonna 2010. Sittemmin Rosvolat on kasvanut kirjasarjaksi ja siirtyy tänä keväänä sekä valkokankaalle että teatterin lavalle. Rosvoloita luetaan myös maailmalla, kirjojen käännösoikeuksia on myyty jo 16 maahan. 

Siri Kolu on kirjoittanut myös suosittuja nuortenkirjoja ja toimii parhaillaan Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajana. Hän on opettanut luovaa kirjoittamista ja luovia menetelmiä 20 vuotta, aiemmin osana dramaturgian lehtoraattiaan. Tällä hetkellä eli vapaana kirjailijana Siri opettaa Tampereen kesäyliopistossa osia luovan kirjoittamisen arvosanakoulutuksesta. Edellisen lapsille ja nuorille kirjoittamisen kurssin hän veti Nuoren Voiman Liitolle (NVL) 2013. 

Rosvolakiireiden keskeltä Siri ennätti vastaamaan Lapin Kirjallisuusseuran kysymyksiin:

K: Osasitko odottaa että Rosvoloista tulee noin suosittuja? Mistä arvelet suosion johtuvan?

V: Rosvoloita kirjoittaessa minulle keskeistä oli maailman kirjoittaminen mahdollisimman eläväksi. Se, että Rosvolat ottivat ja karkasivat ympäri Eurooppaa, oli minulle suuri ja toki iloinen yllätys.

Rosvoloissa minulle aiheena oli lapsena koettu vapaus. Luulen että se on lapsia puhuttava perusaihe. Rosvomaailman anarkismi, vapaus säännöistä ja seikkailullisuus ovat asioita, jotka vetoavat ikuiseen lapseen minussa. Ehkä myös muihin lapsiin maailmassa. 

K: Siri, kaiken muun lisäksi olet Lukuintolähettiläs ja kierrät kouluissa tapaamassa lapsia ja antamassa lukuvinkkejä. Miksi haluat tehdä sellaista työtä?

V: Koin Lukuintolähettilääksi pyytämisen isoksi kunniatehtäväksi. Olemme kiertäneet kouluja lähettiläskollegan Aleksi Delikouraksen kanssa ja tavanneet ison määrän opettajia ja oppilaita. 

Lukemaan innostamisen työ on nyt tärkeämpää kuin koskaan. Nuoret lukijapolvet tarvitsevat lukijayhteisöllisyyttä, lukevia kavereita ja vertaisvinkkejä, lukemisen pitää olla hauskaa, sen ympärillä pitää olla toimintaa ja hyvää pöhinää, ei jäykistelyä ja asiantuntija-alttoääntä.

K: Millaisista kirjoista tämän päivän lapset pitävät?

V: Jokainen lukija, lapsi siinä missä aikuinenkin, on aina yksilö. Lukuvalmiudet ja tarpeet ovat eritasoisilla lukijoilla hyvin erilaisia. Tarinat tärkeistä perusaiheista, ystävyydestä, seikkailuista, itsensä löytämisestä tai ylittämisestä ovat aina lapsille tärkeitä.  Nauraminen ja jännittäminen kirjan ääressä ovat niitä kokemuksia, joita nuori lukija kirjasta etsii. 

Itse olin yllättynyt siitä, miten paljon nopeutunut lasten kerronnallinen rytmi on. Aapeli ja muut klassikkoherkut voivat olla nykylapsille auttamattoman hitaita. Itselleni tämä oli iltasatuja lukiessa melkoinen järkytys. Toisaalta elokuva- ja pelimaailma ovat tehneet lapsista rakenteellisesti erittäin lukutaitoisia ja notkeita. Kerronnassa voi olla useanlaisia elementtejä, kerronnassa voi olla mainoskatkoja tai useanlaisia todellisuuden tasoja. Suomalaisten nykydramaatikkojen lastennäytelmissä kerronta on jo erittäin ketterää ja proosassakin rakenteellisia irtiottoja on alkanut näkyä.

K: Vastikään kävit myös Rovaniemellä. Oletko huomannut lasten lukutottumuksissa eroja eri puolilla maata?

V: Pohjoisessa on ahkeria lukijoita, tämän opin vieraillessani kirjastossa. Opettajat puhuivat poropojista, joiden lukemaan innostaminen on iso haaste. Sen suhteen, mitä luetaan, on vaikea hahmottaa alueellisia eroja ihan vaikutelmapohjalta. Lastenkulttuuri on vielä suhteellisen yhtenäistä. Samat suosikit pätevät Hangosta Utsjoelle, Muumit, Tatut ja Patut ja Herra Hakkaraiset kuluvat kaikkien lasten kädessä. Aikuistenkirjapuolella alueen omien kirjailijoiden löytyminen lainaustilaston kärjestä on sangen yleistä.

K: Mitä asioita pidät tärkeimpinä jos haluaa kirjoittaa nimenomaan lapsille? Onko aivan eri asia kirjoittaa lapsille kuin kirjoittaa aikuisille tai kelle vain?

V: Minusta kirjoitetaan ennen kaikkea ihmisille. Kirjoittaessa lähdetään tarina edellä, sen aukikiertymisen ehdoin. Jostakin tarinasta voi kasvaa aikuistenkirja, vaikka tarinassa on lapsipäähenkilö. Yhtä lailla aikuisille aiottu teos voi naksahtaa paikalleen, kun siihen löytyy näkökulma, joka tekee siitä juuri lasten/nuorten teoksen.

Minusta lapsille ja nuorille voi kirjoittaa mistä tahansa aiheesta. Kyse on kerrontatavasta.  NVL:n kurssilla tilasin tekstejä vaikeista aiheista ja jostain sieltä puhumattoman ja kirjoittamattoman alueelta löysimme paljon aiheita, joista juuri pitäisi lapsille kirjoittaa.

K: Lapsilla on nykyisin niin paljon kaikkea muuta. Miksi pitäisi vielä lukea kirjoja?

V: Kirja paljastaa ihmisessä sen, mitä meillä ihmisillä on, vaikka meillä ei olisi varaa yhteenkään tavaraan: meidän mielikuvituksemme, kykymme luoda maailmoita ja elää tuhansia elämiä kuvittelun voimin paljastuu meille vasta kun alamme lukea.

K: Mitä haluaisit sanoa kirjoittajalle, joka on jo ilmoittautunut tai miettii ilmoittautuisiko kurssillesi kesäkuussa?  

V: Koetan tarjoilla erilaisia harjoituksia, joilla mielessä pyörivää aihetta saa kutiteltua paperille. Teemme myös harjoituksia, joilla aiheen voi löytää. Tarjoan paljon työkaluja kirjoittamiseen, mutta ennen kaikkea irrottelemme, pidämme hauskaa, kokeilemme lapsille ja nuorille kirjoittamisen laatikoston eri laatikoita ja lopuksi hajotamme ne kaikki.  Jokaisella on tarina, joka haluaa tulla kerrotuksi omalla tavallaan. Sen tarinan jäljillä olemme, hellittämättä.

 

Kiitos haastattelusta ja tervetuloa Sodankylään Siri!

 

Siri Kolun julkaisuja

Metsänpimeä, romaani, 2008, Otava
Me Rosvolat, lastenromaani, 2010, Otava
Me Rosvolat ja konnakaraoke, lastenromaani, 2011, Otava
Me Rosvolat ja iso-Hemmin arkku, lastenromaani, 2012, Otava
Me Rosvolat ja vaakunaväijy, lastenromaani 2013, Otava
Pelko ihmisessä, nuorten aikuisten romaani, 2013, Otava 
Me Rosvolat ja ryöväriliitto, lastenromaani, 2014, Otava 
Ihmisen puolella, nuorten aikuisten romaani, 2014, Otava 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kysymykset esitti Arja Vasama

 

 

 

Sana vapaudesta

 

Uudistunut media tarjoaa meille aika ajoin mahdollisuuden seurata todellista tapahtumaa reaaliajassa. Näin kävi tämän vuoden ensimmäisellä viikolla, kun saatoimme monikanavaisesti seurata Pariisissa viranomaisten toimia terroristien kiinniottamiseksi.

Tapahtumat alkoivat satiirilehden toimituksesta ja päättyivät pieneen kirjapainoon ikäänkuin draaman juonta seuraten. Oliko lehden toimituksella ja painotalolla mitään liiketoiminnallista tekemistä keskenään, ei selvinnyt asiayhteydestä.

Televisiokuva näytti harvakseltaan kääntyilevän kameran välityksellä sumuista maisemaa, jossa vain pellot, punaiset tiilikatot ja painotalon valkoiset seinärakenteet erottuivat. Etualalla seisoskelevien poliisien keskustelu oli kuultavissa vaimeana puheensorinana. Joku kävi verkkaisesti pitkää saksankielistä puhelinkeskustelua. Hiljainen linnun sirkutuskin oli kuultavissa rauhallisessa maisemassa.

Suoraa lähetystä ei kommentoitu mitenkään, mutta muu sähköinen media tuotti koko ajan informaatiota tilannekuvan muodostamiseksi. Televisiokuvaa seuraava tuli täysin tietoiseksi tapahtuneesta. Tieto siitä, että terrorismista epäillyt olivat tunkeutuneet kirjapainorakennukseen, loi odottavan jännityksen. Läsnäolo tuntui poikkeuksellisen konkreettiselta.

Seuraavina päivinä maailman mediaa hallitsi keskustelu sananvapaudesta ja sen puolustamisen tärkeydestä osana länsimaista demokratiaa. Terroriteon uhrien kohtaloon samaistuminen yhdisti taiteilijat ja kriitikot, satiirikot ja poliitikot, kansalaiset ja kansat toisiinsa. Syntyi yhtenäinen liike, joka muodosti rauhanomaisen rintaman terrorismia vastaan, tunnuksenaan "Je suis Charlie". Pian kansanliike voimistui samankaltaisten tapahtumien toistuessa eripuolilla Eurooppaa.

Satiiri, ts. vallanpitäjien ja valtaa tavoittelevien pilkka, nähtiin laajasti oikeutettuna keinona reagoida asein aseettomia vastaan käytävään "taisteluun" ja sen uhkaan. Äänenpainot voimistuivat jopa niin, että sananvapaudesta tuli hetkellisesti yliarvostettua. Hetkeä myöhemmin sanojen vaikutuksen pohdinta syveni satiiristen ilmaisujen ja pilkan analyysiksi. Sanojen voima ja rajat tiedostettiin. Samoin, kuin kouluammuskelutapauksissa usein, kun yleisölle on kerrottu ampujan olleen koulukiusattu ja siten tapahtumille on annettu ikään kuin järkeenkäyvä selitys, niin nytkin epätoivoisten tekojen motiiveja haluttiin ymmärtää, vaikka niitä ei voikaan hyväksyä.

Sananvapaus on demokratian kulmakivi. Välttämätön ja usein riittävä edellytys sille, että suotuisasti kriittiset yhteiskuntakehityksen prosessit käynnistyvät ja pysyvät toiminnassa. Sananvapaus ei ole pyhä asia, mutta siihen on suhtauduttava yhdenvertaisella kunnioituksella, sillä pyhinä pidetyt kirjoitukset ovat usein ensimmäisenä karsittavia, kun ilmaisunvapautta ryhdytään rajoittamaan. Arvoilla on yhteytensä.

Sanoille vapaus on itseisarvoista. Järjestäytyneessä toiminnassa ne edeltävät aina tekoja. Ihmisen maailma on kirjaimellisesti rakennettu sanojen varaan ja historiallisessa katsannossa vain ne jäävät siitä kertomaan.

 

Erkki Kaila

 

 

 

 

UUSI VUOSI, UUDET SIVUT: HYVÄÄ KIRJAN VUOTTA 2015!

 

Vuoden alku on täydellinen aika kääntää uusi sivu elämässä. Alkanut vuosi 2015 tarjoaa kirjaimellisessa mielessä runsaasti uusia sivuja, sillä kyseessä on valtakunnallinen Kirjan vuosi. Kirjan vuosi nostaa kirjat esiin ilon ja elämysten lähteenä ja kutsuu kaikenikäiset kirjojen äärelle.

Kirjan vuonna on hyvä jatkaa myös pohjoissuomalaisen kirjallisuuden kampanjointia Pohjois-Suomen kirjailijapäivien suunnittelun merkeissä. Tapahtumaa – joka tarjoaa kohtaamispaikan kirjallisuusalan ammattilaisille – on järjestetty alun perin 80-luvulla. Vuosien tauon jälkeen kirjailijapäivät on herätetty toimijoiden toiveesta uudelleen henkiin. Päivät järjestetään joka toinen vuosi, vuorotellen Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun alueella. Pääjärjestäjinä ovat olleet Taiteen edistämiskeskus ja pohjoiset kirjailijaseurat. Viime vuonna tapahtumaa isännöi Taivalkosken Päätalo-keskus.

Seuraavat kirjailijapäivät pidetään Rovaniemellä 22.4.–24.4.2016 lappilaisen kirjallisuuden juhlinnan yhteydessä, sillä Lapin Kirjallisuusseura viettää 20-juhlavuotta. Kirjailijapäivien tavoitteena on tuoda pohjoisia kirjoja ja kirjailijoita näkyviin suomalaisessa yhteiskunnassa, jotta yleisö löytäisi ne entistä paremmin. Toivomme, että tapahtuman suunnittelu yhdistää pohjoisia kirja-alan toimijoita yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Rakentaja tarvitsee jatkuvasti uutta tietoa ja verkostoja. Niin mekin tapahtuman rakentajat toivomme vilkasta vuoropuhelua sekä kirja-alan ammattilaisten että harrastelijoiden ja kirjallisuuden ystävien kanssa. Millaisiin kirjailijapäiviin haluaisit osallistua? Mikä ohjelma kiinnostaa Sinua? Puhutteleeko Sinua kirja-alan murros vai toivotko, että teemaksi nousee esim. kirjojen käännöstyö? Olisiko juuri Sinulla hyvä ehdotus tapahtuman pääteemaksi?

Osallistu suunnitteluun vastaamalla verkkokyselyymme: LINKKI

tai tule tapaamaan tuottajaa ja muita toimijoita sekä jakamaan ajatuksia vapaamuotoisessa ideointityöpajassa ke 4.2.2015 klo 17:30-19:00, Taiken toimisto, Veitikantie 2-8 C, Rovaniemi.

Jos et pääse tuolloin paikalle, mutta haluat saada lisätietoa Pohjois-Suomen kirjailijapäivistä tai keskustella tapahtumaan liittyvistä ajatuksista/ideoista, ota minuun yhteys, puh. (02) 9533 0854 tai Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

Lue lisää tapahtumasta verkkosivuiltamme:

http://kirjailijapaivat.blogspot.fi/

 

Rakennetaan yhdessä monipuolinen tapahtuma!

 

Kirjallisin terveisin

Katja Rakkolainen