Kuukauden runot

Jäsen, kirjoitatko runoja? Älä piilota niitä pöytälaatikkoon, vaan julkaise ne täällä seuran verkkosivuilla! Lähetä runosi sähköpostitse osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. ja kirjoita saatteeksi että tarjoat runoasi verkkosivuille kuukauden runoksi.

 

 

Tuli talvi

toi taudit

vei voimat

heikkeni järjenkin valo

vielä

teki läppärini tenän

vain kynä toimii

heikossa kädessä

 

Anja Lamsijärvi 

 

 

 

 

 

Pimeyttä ei ole

 

Kivikkoisilla tunturin rinteillä
tuulen puhaltamilla pakkasaukeilla
joen uomassa hiihtäen
kasvaa pieneksi ja vahvaksi.
Työntäen juurensa sinne
kalliorakkaan, louhikkoon,
joka tottumattomalle
on vaikeakulkuinen.
Sanotaan, että siellä on routa,
mutta minulle se maa on lämmin
kuin syli, joka keinuttaa hiljaa
tuulessa nukkuvaa.

Taipumatonko, en,
vaan sitkeä, hiljainen.
Kasvoin lapseksi pakkasen.
Vuodenaikani vaihtuvat hiljaa,
luulit jääneeni kaamokseen.

Ei minun talveni ole pimeää.
Se on lempeää lepoa hellää
ja sinistä hämärää.
Minä rakastin tulia taivaan
ne minuun jäi tanssimaan
olen vieläkin rinteellä hiljaa
ja kuuntelen havinaa.

 

Laura Torniainen 

 

 

 

 

 

Runolintu

 

Luokseni saapui Runolintu!
Lauloi minulle Ritityy Ritityy…
Kutsui minut lentämään sanojen universumiin, riimien sfääreihin, avointen ajatusten aalloille.


Minä tulen, minä tulen, huusin ja räpistelin käsiäni hädissäni, etten jäisi matkasta.
Ritityy kutsui Runolintu ja lensi kohti Jupiteria.
 

Runolinnun nokasta syntyi runo toisensa jälkeen ja ne kiertyivät ympäri ympäri kunnes 
vahva runoköysi ulottui Jupiterista maahan.


Toisella kädellä pidin runojen köydestä kiinni ja toisella lensin.
Runo syntyi minunkin suustani, se oli pitkä ja pitkä aina maasta Jupiteriin asti.

 

Tiina Heinänen