Kuukauden runot

Jäsen, kirjoitatko runoja? Älä piilota niitä pöytälaatikkoon, vaan julkaise ne täällä seuran verkkosivuilla! Lähetä runosi sähköpostitse osoitteeseen Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen. ja kirjoita saatteeksi että tarjoat runoasi verkkosivuille kuukauden runoksi.

 

Vappumielellä 

 

Hupaisaa on olla tässä
parhain turva ystävässä
joka mielen purppuroi
kurkiaurat soi, ne soi.


Kevätmieltä sykkii rinta
laulaa säettä ihaninta
punarinta helkyttää
laulurastas lurittaa.


Vapunpäivää odotamme
ovet kesään availemme
iloisina hyppelemme
surua nyt tunne emme.


Ilo löytyy ilman viinaa
kansakuntaa kirot piinaa,
vaikka meillä huumeet on
on hyvä olla huumeeton.


Käsikkäin nyt käymme näin
kohti kesää selvin päin
runopiiri pyörähtää
siispä piiriin pyörimään.

 

 

Valde Aho 

 

 

 

 

 

Laulujoutsenten elämää pohjoisessa 

 

On laulujoutsenella mustakeltainen nokka
ja yllä puku valkohöyhenten
Se ui ylväästi lahden poukamassa,
aina ryhdikkäänä soutaen


Mutta ei kulje joutsen yksinään,
vaan on sillä kumppani rinnalla
Ne tekevät yhdessä pitkää matkaa
koko elämän mitalla


Toinen hautoo kevään tullen,
toisen vartioidessa yhdessä rakennettua pesää
Ja sitten ne uivat poikasten kanssa peräkanaa,
viettäen näin vesilintujen kesää


Vaan syystalvella järvi jäätyy
ja muuttomatkalle vie tie jokaisen joutsenen
Silloin kaikki aurassa lentää sulaan veteen,
usein Itämerelle eteläisen


Kun kevät aurinko paistaa pohjoisessa jälleen
palaa samat linnut luokse Suomen vesien
Nyt harmaasulkaiset ovat kasvaneet isoiksi,
joten ne pois pitää toitottaa kahden valkosulkaisen


Jo mielii pari taas uutta perheenlisäystä,
sitä alkavat yhdessä hommaamaan
Näiden kahden elämässä
alkaa jälleen uusi elämä rullaamaan


Ja harmaasulat ovat parvessa pellolla,
muodostaen yhdessä uljaan joutsennuorison
Minä seuraan joutsenten elämää järvellä
aina ihmetellen ja hiljaa ihaillen

 

Eija Junno-Pihlainen 

 

 

 

 

 

 

Tuli talvi

toi taudit

vei voimat

heikkeni järjenkin valo

vielä

teki läppärini tenän

vain kynä toimii

heikossa kädessä

 

Anja Lamsijärvi 

 

 

 

 

 

Pimeyttä ei ole

 

Kivikkoisilla tunturin rinteillä
tuulen puhaltamilla pakkasaukeilla
joen uomassa hiihtäen
kasvaa pieneksi ja vahvaksi.
Työntäen juurensa sinne
kalliorakkaan, louhikkoon,
joka tottumattomalle
on vaikeakulkuinen.
Sanotaan, että siellä on routa,
mutta minulle se maa on lämmin
kuin syli, joka keinuttaa hiljaa
tuulessa nukkuvaa.

Taipumatonko, en,
vaan sitkeä, hiljainen.
Kasvoin lapseksi pakkasen.
Vuodenaikani vaihtuvat hiljaa,
luulit jääneeni kaamokseen.

Ei minun talveni ole pimeää.
Se on lempeää lepoa hellää
ja sinistä hämärää.
Minä rakastin tulia taivaan
ne minuun jäi tanssimaan
olen vieläkin rinteellä hiljaa
ja kuuntelen havinaa.

 

Laura Torniainen 

 

 

 

 

 

Runolintu

 

Luokseni saapui Runolintu!
Lauloi minulle Ritityy Ritityy…
Kutsui minut lentämään sanojen universumiin, riimien sfääreihin, avointen ajatusten aalloille.


Minä tulen, minä tulen, huusin ja räpistelin käsiäni hädissäni, etten jäisi matkasta.
Ritityy kutsui Runolintu ja lensi kohti Jupiteria.
 

Runolinnun nokasta syntyi runo toisensa jälkeen ja ne kiertyivät ympäri ympäri kunnes 
vahva runoköysi ulottui Jupiterista maahan.


Toisella kädellä pidin runojen köydestä kiinni ja toisella lensin.
Runo syntyi minunkin suustani, se oli pitkä ja pitkä aina maasta Jupiteriin asti.

 

Tiina Heinänen