Joulutähden terälehtien risteyksessä,
taivaan tummansinisen siluetin keskuksessa
jään kuuntelemaan:
jossakin jää rasahtelee,
paksun multakerroksen, valtavan jäämassan läpi
nousee kuuma liekki,
rakkauden valtava voima.

Joulusta jouluun seison tallissa
veisaamassa vanhaa virttä,
jonka lumikenttien ja taivaan holvikaarten enkelit sävelsivät.

Ei siinä ole piparkakkuja, ei tonttuja,
vaan paju ja haapa,
heinä, hanki, käpy ja kuusi,
keltaiset, tallaantuneet heinät, joiden päällä
pikku jalka,
pikku käsi haparoimassa taivaan tähtisarjaa,
jonka Jumala istutti,
pieni lapsi, jonka hikiset otsakiehkurat katsovat unisina ruusuvuoteelta
Marian sylistä, silkinhienojen käsien alta
aasin lempeiden silmien yli.

Tämä loputon taivasvuode, ikuinen kellojen soitto,
avaruuden pohjaton kumu,
jonka kuullessaan ihminen taipuu
kerta toisensa jälkeen.

Kati Kanto

Kesä ravisteli helmojaan
kyllästyneenä
pisaroiden rummutukseen.
Käänsi selkänsä tuulelle
antautui vietäväksi.

Aamulla kaisloissa
valkeat tähkät
lammikon pinnassa riimukirjoitusta
hiljaisuus, haapakin vaiti.
Runo ei puhu.

Kaarina Ivanoff

Tankarunoja aiheena vuodenajat minussa

Sain olla kevät,
silmusta nousta, kasvaa
puhjeta kukkaan.
Unelmissa taivaltaa
riemun kipinää kantaa.

Kesässä kypsyin
rakkauden lahjat sain,
ilot ja surut.
Täysinä tähkäpäinä
vuosikymmeneni koin.

Syksy nyt lienen,
hehkuvan hiillokseni
iloiset liekit
leikittelevät ennen
harmaantuvaa iltaani.

Pian olen talvi,
lapsi talven ja pakkasen.
Huurretta hiukset,
vilun valkea vaippa
kätkee elon eilisen.

Sanni Liiti

Krassi

Varret huojuvat, lehdet
pyöreät kuin lapsen posket,
nousevat muhevassa mullassa,
kurkottuvat, kiertyvät, takertuvat,
lakastuvat loppuun pakkasyönä.
Suipot nuput aukeavat
keltaista, oranssia, syksyn punaa.
Aurinko terästää väriloiston.
Siemenissä uusi alku
uuteen kesään.
Ei pysyvää, ei katoavaa.


- Anita Myllykoski

Aamuyön hetkenä, kun tuuli
vielä kuuntelee ja aalto
nuoleksii unissaan veneen keulaa,
rannan vesikivet kohoilevat silmiin
vaahtohartioin. Hitaasti
puhkeaa usvasta aurinko
kuin vuosien alle kaivautunut muisto
lapsuudesta.

-Sinikka

Ei yksikään tiikeri turkkiaan likaa

tai jos niin käy, niin tuotapikaa

puhdistaa tahrat taljastaan

ja jos kysyt voiko se paljastaa

miten ihmeessä aina

vastapestyltä näyttää

vaikkei pesukonetta osaakaan käyttää

kertoo se, että kielellään

ja vieläpä aivan mielellään

raitansa puhtaaksi nuolee

(MV)