Runolintu

 

Luokseni saapui Runolintu!
Lauloi minulle Ritityy Ritityy…
Kutsui minut lentämään sanojen universumiin, riimien sfääreihin, avointen ajatusten aalloille.


Minä tulen, minä tulen, huusin ja räpistelin käsiäni hädissäni, etten jäisi matkasta.
Ritityy kutsui Runolintu ja lensi kohti Jupiteria.
 

Runolinnun nokasta syntyi runo toisensa jälkeen ja ne kiertyivät ympäri ympäri kunnes 
vahva runoköysi ulottui Jupiterista maahan.


Toisella kädellä pidin runojen köydestä kiinni ja toisella lensin.
Runo syntyi minunkin suustani, se oli pitkä ja pitkä aina maasta Jupiteriin asti.

 

Tiina Heinänen