Tervetuloa Lapin Kirjallisuusseuran sivustolle!

Lapin Kirjallisuusseura on avoin kaikille kirjallisuuden ystäville. Seuran jäseneksi voi liittyä hallitukselle osoitetulla hakemuksella osoitteessa: c/o Erkki Kaila, Ounasjoentie 5 A 8, 96200 Rovaniemi, sähköposti: lapinkirjallisuusseura@gmail.com tai täyttämällä sähköisen hakemuslomakkeen

Verkkosivujen ja jäsenlehti Lapillisen lisäksi lappilaisen kirjallisuuden kuulumisia voit seurata Twitterissä.

Kirjallisuusseura on myös Facebookissa. 

Lue lisää seuran toiminnasta

 

Vantaalainen kirjailija Ansu (Anna Maria) Kivekäs tulee kesäkuussa Sodankylään vetämään dekkariryhmää. Ennen vapaaksi kirjailijaksi heittäytymistään vuonna 2009 Ansu työskenteli mm. lastentarhanopettajana, toimittajana ja erityisopettajana.

Kirjoittajan ura alkoi elokuvakäsikirjoituksista. Ansu sai apurahan puolituntiseen lasten lyhytelokuvakäsikirjoitukseen ja alkoi ajatella, että hänestä tulee isona elokuvakäsikirjoittaja. Kävi kuten usein käy, elokuvan rahoitus ei koskaan järjestynyt eikä muutenkaan kaikki sujunut nappiin. Ansu kirjoitti vielä toisen lastenelokuvakäsikirjoituksen, pitkään elokuvaan, sai isomman apurahankin, mutta elokuvaa ei koskaan tehty.

– Käsikirjoituksiahan hierotaan parhaimmillaan vuosikausia, siihen se meni minullakin ja siihen se myös jäi, käsikirjoitukseksi. Mutta se tekstin hinkkaaminen oli hyödyllistä oppia. Opin myös sen, että tekstin voi liiallisella hiomisella pilata.

Ansu kirjoitti myös levylle asti päätyneitä lastenlaulusanoituksia ja innostui runoilemaan riimitettyjä lastenrunoja. Hän lähetteli niitä kustantamoihin, saipa WSOY:n kirjallisuussäätiön apurahankin, mutta kokoelmalle ei löytynyt kustantajaa.

Tässä vaiheessa lastentarhanopettajasta oli tullut erityiskoulun opettaja. Hän viihtyi työssään ja opiskeli samalla erityispedagogiikkaa.

Noin 35-vuotiaana Ansu alkoi harjoitella proosaa.

– Olin siinä uskossa, että visuaalisen ja dialogipainotteisten elokuvakäsikirjoitusten tyyli ei taitu kerrottavaan muotoon. Olin osittain oikeassa. Hakeuduin tästä syystä Jyväskylän avoimeen yliopistoon opiskelemaan luovaa kirjoittamista, opetusta järjestettiin silloin Helsingissäkin. 

Ansun mielestä luovan kirjoittamisen kurssit olivat mahtavia, kun niillä sai kokeilla kaikenlaista huippuopettajien ohjauksessa.

– Kursseilla kirjoitin muun muassa fiktiivisen radiodokumentin, joka vuosia myöhemmin esitettiin Yle Radio 1:ssä. Yksi kirjoittamani novelli oli mielestäni niin onnistunut, että lähetin sen Gummeruksen novellikilpailuun v. 2002. Se pärjäsi hienosti ja julkaistiin novelliantologiassa nimellä Tähän asti v.2003.

Se oli Ansun ensimmäinen kaunokirjallinen julkaisu. Vuonna 2005 Ansu kävi Tapani Baggen dekkarikurssin Oriveden opistossa ja alkoi suunnitella tosissaan ensimmäistä aikuisille suunnattua dekkaria, joka tosin ilmestyi vasta yhdeksän vuotta myöhemmin.

Vuonna 2006 dekkarikurssin jatko-opinnoissa syntyi nuorten jännitysromaanin alku, josta hän sai niin hyvää palautetta, että päätti osallistua Tammen ja Kouvolan Dekkaripäivien nuorten jännityskirjakilpailuun. Ansun piti valita erityispedagogiikan lopputyön ja kirjan kirjoittamisen välillä ja kirja vei voiton. Käsikirjoitus voitti kilpailun vuonna 2007 ja Päin Porkkalaa julkaistiin v. 2008. Lopputyökin valmistui ja Ansu tekee yhä lyhyitä erityisopettajan sijaisuuksia.

Ansun kolme ensimmäistä romaania ovat nuorten jännitysromaaneja, niitä seurasi aikuisten romaani, joka kertoo nuorista. Hänen mielestään kirjoittamisen mekanismit toimivat samansuuntaisesti, kirjoittipa sitten lapsille, nuorille tai aikuisille.

– Dekkari on kaunokirjallisuuden laji. Mielestäni tarkat säännöt ja rajat eivät sovi mihinkään taiteeseen, eivätkä usein elämäänkään. Jotkut kenties toivovat dekkariltaan tuttua kaavaa: murha, epäillyt ja rikoksen ratkaiseva sankaripoliisi. Kyllähän sekin useimmiten toimii, mutta on niin paljon muutakin, oikeastaan rajattomasti vaihtoehtoja kuinka rikostarinaa voi rakentaa.

Hyvästä dekkarista jää Ansun mielestä mieleen muutakin kuin murhaaja ja tyhjä olo

– Dekkarista, tai mistä tahansa romaanista - tai taiteesta yleensä - tekee mielestäni hyvän, jos sillä on jotakin omaa sanottavaa, jos se herättää tunteen, muiston, yhteisen kokemuksen, uuden näkökulman. Teos ikään kuin kertoo, miksi se on tehty. Eikä sen taidekokemuksen tarvitse välttämättä olla miellyttävä tai mieltäylentävä.

Ansu suosittelee dekkarikurssia kaikille niille, jotka haluavat harjoitella jännityksen rakentamista tekstiin. Ripaus huumorintajua tarvitaan mukaan, jotta kurssi ei ala ahdistaa jo aihepiirillään.

– Toivon ryhmäläisten saavan viikosta mukaansa tekemisen iloa, intoa, ideoita ja uusia näkökulmia omaan kirjoittamiseen. Samoja asioita odotan itsekin. Ehkä joku saa mukaansa tulevan romaaninsa idun, ehkä novellin tai sen pätkän.

Ansu on käynyt Lapissa useamman kerran, vaikka on aina asunut pääkaupunkiseudulla. Hän kertoo, että luonto on hänelle tärkeä ja Lappi suorastaan myyttinen unelmien ja haaveiden paikka.

– On ihanaa, että kurssi pidetään Sodankylässä ja kaiken lisäksi pääsen näkemään yöttömän yön. Uikkarit ja toppatakki tulevat ehdottomasti mukaan!

Ansu Kivekäs. Kuva: Marissa Tammisalo
Ansu Kivekäs. Kuva: Marissa Tammisalo

 

 

Ansu Kivekästä haastatteli Arja Vasama

 

 Ansun tuotantoa:


- Päin Porkkalaa. Nuorten jännitysromaani. Tammi, 2008, 2014.
- Täysillä metsään. Nuorten jännitysromaani. Tammi, 2010.
- Ykkösjätkät. Lastenromaani. Tammi, 2012.
- Tuli perheen alla. Nuorten jännitysromaani. Tammi, 2012.
- Perhosveitsi. Rikosromaani. CrimeTime, 2014.
- S.E.K.S.I.Ä Kuuma aalto. Romaani. Karisto, 2016. (Yhdessä kirjailija Anu Holopaisen kanssa.)
- Ykkösjätkät ilman jarruja. Lastenromaani. Tammi, 2017.

 

Lisätietoja